Aion lähiaikoina ruotia laajemminkin Kultaranta-keskustelujen antia, asia kerrallaan. Kirjoitukset ovat siis minun tulkintojani ihmisten sanomisista ja sanomista.
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan alustajana Kultarannassa oli varmaan pakollinen, vailla vaihtoehtoja. Ensinnäkin hän on aivan ylivoimainen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaja vasemmalla, jos Tarja Halosta ei lasketa mukaan. Eikä häntä tässä lasketa. Toisekseen hän on paitsi äärimmäisen kokenut ulkoministeri, myös mm. valtiotieteiden tohtori, ekonomi, tietokirjailija, Paasikivi-seuran varapuheenjohtaja ja vieläpä reservin ylikersantti. Tuomioja on 60-lukulaisen sukupolven aikojen ja aatteiden Max Jakobsson, idealistinen pyrinnöissään, realistinen keinoissaan.
Erkki Tuomioja on tyypillisyydessään lähes karikatyyri 60-lukulaisesta älyköstä: aina hieman boheemi olemus, suhiseva ässä, lukeneisuudesta kertovat viittaukset ja tietynlainen epämukavuus, joka hänestä muodollisissa tilanteissa tuntuu heijastuvan. Samaan aikaan hän osaa ja tietää, pudotellen vierekkäin virheettömästi laajoja asiakokonaisuuksia hengästyttävää vauhtia. Tuomioja osaa yhdistää virkamiehen yksityiskohtaisen osaamisen ja poliitikon päämäärätietoiset linjanvedot. Siksi häntä varmasti pelätään ja epäillään. Hän on realistinen idealisti, joka pyrkii ja osaa toimia tavoitteidensa puolesta järjestelmien kautta. Hän on myös mitä ilmeisimmin hyvin tietoinen omista kyvyistään ja se on monelle liikaa. Hän on kuitenkin myös kokenut ja osaava johtaja, ei vain valtavan tietomäärän kylväjä.
SDP oli Kekkosen ajan jälkeen Suomen ulkopolitiikasta pääasiallisesti vastannut puolue. Nyt kun tämä valtikka on siirtynyt Kokoomukselle, ovat demarien suuria ikäluokkia edustaneet ulkopolitiikan osaajat jo siirtyneet syrjään, Tuomiojaa lukuunottamatta. Hänellä sentään on seuraaja, sillä kolmannen kauden kansanedustaja Vaasasta Mia-Petra Kumpula-Natri on hankkinut runsaasti kokemusta ja on nimenomaan EU-ajan ulkopoliitikko. Suurinpiirtein samaa ikäluokkaa on Työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustaja, VTT Pilvi Torsti, joka on voimakkaan kansainvälisesti suuntautunut toiminnassaan ja joka muutaman vaalikauden päästä voi hyvinkin olla politiikan raskasta sarjaa.
Ensimmäisenä Kultaranta-keskustelujen puheenvuorossaan Tuomioja nostaa esiin dualistisen, vanhan ja uuden maailman rinnakkaiselon. Vanha, voimapolitiikan maailma ja uusi, keskinäisriippuvuuden maailma, elävät hänen mukaansa rinnakkain todellisuudessamme, kumpikin omalla tavallaan vaikuttaen. Tuomioja itse toteaa: "Ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytyy ottaa huomioon molemmat, sillä vaikka voimapolitiikka yksinään ei enää kestäviä etuja toisi, on vielä johtajia, jotka elävät vanhassa todellisuudessa."
En edes uskalla lähteä arvailemaan, keitä Tuomioja itse tarkoitti, mutta jos minun pitäisi nimetä tällaisia johtajia, niin hakisin heitä ennen kaikkea autoritäärisesti tai totalitaarisesti hallituista maista. Aito keskinäisriippuvuus kun edellyttää ja luo avoimempaa yhteiskuntaa. Matti Apunen esitti alustuksessaan hieman samansuuntaisen, mutta eri tavalla painotetun jaon impivaaralaisiin ja internationalisteihin.
Tuomioja nostaa esiin myös ympäristökysymykset, naulaten maailmanpolitiikan oveen melkoisen vaatimuslista: "Meillä saattaa parhaassakin tapauksessa olla vain muutama vuosikymmen aikaa maailmanlaajuisesti täyttää ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimukset." Oikeassahan Tuomioja tuossa epäilemättä on. Itse en vain näe jatkuvan talouskasvun vaatimuksen ja toisaalta Eurooppaa koettelevan talouskurimuksen keskellä juuri kykyä reagoida kestävän kehityksen vaatimuksiin. Näissä asioissa noudatamme osamaksuperiaatetta heti nauttimisesta ja myöhemmin maksamisesta.
EU saa Tuomiojaltakin maltilliset moitteet. Hän nostaa esille unionin heikkenevän legimiteetin kansalaisten silmissä sekä EU:n haluttomuuden laajentua jäsenkriteerit täyttäville ja halukkaille maille. Liekö tässä vihjaus Turkin jumittuneille jäsenyysmahdollisuuksille. Varsin mielenkiintoinen on ulkoministerin selvä luonnehdinta tilanteista, jossa Brysselin ei katsota pystyvän toimimaan: "EU:lle ei ole Suomessa vaihtoehtoja, mutta käytämme muita toimintakanaviamme silloin kun yksimielisyyden vaatimukselle perustuvaa unionin yhteistä ulkopolitiikkaa muodostettaessa joudutaan vaikeuksiin." Eli kun kantaa ei ole, Suomi puuhaa omilla tavoillaan omia asioitaan. Se on itse asiassa varmaan erittäin hyvä asia ainakin meidän, muttei EU:n kannalta.
Seuraavassa kappaleessa Tuomioja käsittelee parhaaseen kylmän sodan polaariseen tapaan ensin Venäjän ja sitten Yhdysvallat, kummankin tosin hyvin kevyesti. Jälkimmäisen kohdalla Tuomioja kertoo suhteissa näkyvän myös keskinäisriippuvuuden maailman. Minä tulkitsen tuon tarkoittavan tuossa yhteydessä, että Venäjä on kokonaan voimapolitiikan maailmassa, mutta Yhdysvallat on ainakin merkittävin osin sieltä jo päässyt. Muttei siis suinkaan kokonaan.
Tuomioja pitää myös hyvin tärkeínä toimintaympäristöinä YK:a ja kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja näiden tärkeyttä korostaa hänen mukaansa Aasian nousu. Tällä hän vihjannee alueen ihmisoikeustilanteseen ja ympäristöongelmiin.
Toiseksi viimeisenä asiana Tuomioja kertaa listaa, missä olemme mukana toimimassa aktiivisesti paremman maailman puolesta. Varsin yleisellä tasolla liikkuva lista sisältää normijutut aktiivisesta rauhanvälityksestä Pohjoismaiseen yhteistyöhän ja Arktisesta ulottuvuudesta kriisinhallintaan. NATO-kumppanuutta ei tässä listassa mainita, eikä sotilasliitto muutenkaan ole esillä Tuomiojan esityksessä, ei positiivisesti eikä negatiivisesti.
Lopuksi Tuomioja lataa vielä Suomen tasavallan budjetin hallitsijoille, joista suuri osa istui yleisössä, selvän viestin: Jos lisää rahaa ei Ulkoministeriölle tipu, loppuu aktiivinen ulkopolitiikka siihen. En tiedä, onko ulkoasiainhallintoa myllätty samaan tapaan tehokkaammiksi kuin muita valtion organisaatioita, mutta Tuomioja on tässä varmasti oikeassa. Näin siis myös Ulkoministeriö asettuu samaan joukkoon Puolustusministeriön kanssa ja kumpaisenkin asia on, että jos ei pistetä euroja lisää pinoon, niin turha odottaa haluttuja asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti