Kultarannan keskustelut II

No niin, nyt ovat Kultaranta-keskustelut ohi. Ainakin tältä vuodelta. Verenpainekin nousi aika lailla loppua kohti, mutta vain siitä syystä, että YLE Areenan lähetys pätki pahasti.

Aamun puheenvuorot menivät minulta melko tavallaan kokonaan ohi töiden takia, mutta ainakin Sipilän puheenvuoro herätti huomiota. Siinä Sipilä kuvasi isolla pensselillä tilannetta ja itse asiassa kuvasi jotain, joka vastaa aika pitkälti sitä mitä tässä blogissa on nimitetty ketteräksi ulkopolitiikaksi. Sama teema oli esillä monissa muissakin puheenvuoroissa illansuussa, kun ryhmien keskusteluja purettiin.

Professori Hiski Haukkalan alustuksessaan esittämä kysymys siitä, että olemmeko kuinka tiivis osa Pohjoismaita, oli minusta erittäin tärkeä. En tiedä ihan tarkkaan miksi, mutta intuitiivisesti uskon tuota ajatusta seuratessa löytyvän jotain merkittävää. Tähän palaan varmasti. Toinen bloggausta varten itävä aihe on liittoumattomuuden määritteleminen, vaikka se onkin pahimpia epätoivojankkaus-aiheita turvallisuuspolitiikassa. Mutta sen tärkeämpää olisi pystyä sitä aukomaan. Myös uuden ja vanhan maailman rinnakkaiselo turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta haastaa pohtimaan.

Päätöskeskustelussa oli pääosin hyvin harvinaista rentoutta, joka vastaanottajan luottamustasosta riippuen kertoi joko tapahtumassa syntyneestä yhteishengestä tai sitten eliitin salakähmäisestä tavasta sopia asioita kansan selän takana. Olin ilahtunut siitä, että moni moderaattori nosti esiin tarpeen jatkaa tapahtumaa. Samalla olin aistivinani eri puhujilta jonkinlaista helpotusta siitä, että ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua oli mahdollista käydä järkevillä tavoilla, vaikka asioista oltiin eri mieltä.

Ainoa ihan oikeasti verenpainetta keskustelijoilla nostanut aihe näytti olevan kaupanteon ja moraalin suhde. Presidentti Niinistö vaikutti suorastaan hieman traumatisoituneelta saamastaan palautteesta vienninedistämismatkoistaan. Veikkaisin, että sekä presidentin että yritysten edustajien kohdalla kyse oli siitä, että moraalisena itseään pitävälle ihmiselle on kova pala jos häntä pidetäänkin moraalittomana.

Palaan luonnollisesti keskusteluihin jahka saan purettua aatoksiani ja myös ohimenneitä osia julkisesta keskustelusta. Hyvin suurella mielenkiinnolla myös odottelen pääkirjoituksia ja analyysejä, joita paikalla olleet toimittajat jo varmasti hahmottelevat.

Edelleen muuten kannattaa seurata James Mashirin blogia, johon hän päivittää jatkuvasti lisää Kultaranta-keskusteluihin liittyvää.

Twitterin kautta välitettiin presidentti Niinistön lupaus, että raportti ja jatkoa seuraa. Erinomaista. Kiitos kaikille tapahtuman mahdollistaneille ja ennen kaikkea kiitos presidentti Niinistölle.