torstai 10. elokuuta 2017

Hybridikeskus on mahdottoman oloisen tehtävän edessä

Euroopan hybridiosaamiskeskus käynnistelee parhaillaan toimintaansa Helsingissä. Se on heti alussa mahdottomassa tilanteessa, koska siihen kohdistuu valtavan paljon odotuksia. Noin kymmenen hengen putiikki ei varsinkaan alussa kummoiseen kykene, edes niissä asioissa mihin sillä on mahdollisuus keskittyä.

Hybridiuhista kun puhutaan, niin taustalla on oikeastaan kysymys siitä, että mitä Venäjä tekee tai aikoo tehdä. Hybridiuhat ovat tässä hetkessä ennen kaikkea niitä asioita, joilla Venäjä pyrkii heikentämään monin tavoin läntistä maailmaa, pystyäkseen siten tehokkaammin ajamaan omia etujaan. Kyseessä on siis tavoitteellinen ja pitkäjänteinen toiminta, johon on valjastettu runsaasti valtion voimavaroja.

Hybridikeskus on oikeastaan ensimmäinen konkreettisempi toimi näitä horjutus- ja hajotustoimia vastaan. Siksi sen toivotaan iskevän vastaan kaikkea mahdollista. Mutta eihän se niin voi tehdä.

Hybridikeskus on sitäpaitsi nimenomaan verkostomainen tiedon kerääjä ja käsittelijä, ei operatiivinen toimija. Se ei oikaise Venäjän valheita eikä paljasta Venäjän vaikuttaja-agentteja. Se maksimissaan tyytyy hyvin verkkaisella aikataululla julkaisemaan kuvauksia menneistä tapahtumista. Se ei ole lainkaan hyödytöntä toimintaa, mutta monilla suurimmat toiveet kohdistuvat siihen, että olisi jokin taho, joka toimisi aktiivisesti Venäjän hybridivaikuttamista vastaan.

Keskuksen johtajaksi viime kuussa nimitetty Matti Saarelainen kuvaili vastikään laitoksensa tehtävää näin:

”Tarjoamme esimerkiksi kokonaisnäkemystä kyberiin, informaatiovaikuttamiseen ja energiaturvallisuuteen. Annamme jäsenmaille jatkuvaa tilannekuvaa.”

Saarelaisen tässä keskeisinä mainitsemien alojen osaamista löytyy Baltian maista. Kussakin niistä on yhden noista aloista Naton osaamiskeskus. Tallinnassa kyber, Riikassa informaatiovaikuttaminen ja Vilmassa energiaturvallisuus. Yhteistyö lienee läheistä, mutta samalla herää kysymys, että mikä on tämän Suomen hybridikeskuksen rooli, sillä kyllä nuo laitokset taatusti antavat tilannekuvaa jäsenmailleen.

”Meidän pitää olla se hybridimaailman tarinankertoja. Tavoitteemme on ymmärtää hybridimaailman erilaisia ilmiöitä. ”

Tässä Saarelainen asettaa minusta tärkeän ja erinomaisen vaikean tavoitteen keskukselle. Sen pitäisi pystyä uskottavasti kuvaamaan ympärillämme tapahtuvia hybridivaikuttamisen ilmiöitä ja niiden merkitystä. Se on jo lähtökohtaisesti haastava tehtävä, sillä hybriditoimille on tyypillistä niiden helppo kiellettävyys ja sulautuminen osaksi normaalia toimintaa. Kun tähän haasteeseen vielä lisätään se suomalainen tapa vaieta tai puhua hämärtäen Venäjän toimista, tuntuu haaste ylivoimaiselta.

Esimerkkinä tilanteen hankaluudesta voi kysyä, että voisiko keskus julkaista raportin, jossa käy läpi vaikkapa Kansalaispuolueen toimijoita taustoineen ja josta sitä myötä käy selkeästi ilmi puolueen olevan yksi Kremlin kellonsoittajista suomalaisessa politiikassa. Tuollainen raportti olisi muuten perin helppo koota, mutta kysymys kuuluukin, että tekeekö suomalainen viranomainen sellaista raporttia ja julkistaako sen. Tai voisiko keskus tutkia Fennovoimaa venäläisen hybridivaikuttamisen projektina? Tai analysoida Venäjän suurlähetystön toimintaa liittyen erilaisiin kansalaisjärjestöihin? Tai avata puolitoista vuotta sitten pohjoisilla rajanylityspaikoilla tapahtunut Venäjän masinoima turvapaikanhakijoiden ryntäys? Tai tutkia kaksipyöräisillä kulkevan järjestäytyneen rikollisuuden suhteita vastaaviin porukoihin Venäjällä? Tai ruotia suomalaisten liikemiesten nimittämistä suorastaan strategisen tason tehtäviin Venäjällä?

Nämä kaikki ovat olemassaolevia esimerkkejä Venäjän hybridivaikuttamisesta Suomeen. Toivottavasti hybridikeskus on valmis näihin tarttumaan ja olemaan se tarinankertoja, jonka Saarelainen sen lupaa olevan.