sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Kremlin kellonsoittajat Väyrynen, Packalén ja Harkimo

Hyvin yksimielisesti ollaan jo sitä mieltä, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan voimakkaasti länsimaiden ja myös Suomen sisällä yhteiskunnalliseen ilmapiiriin ja poliittiseen keskusteluun. Periaatetasolla tämä onkin helppo myöntää. Silloin on tapana viitata herra Johan Bäckmaniin, ikäänkuin hän olisi suurin piirtein ainoa Venäjän informaatiovaikuttamisen kanava Suomessa. Näin ei suinkaan ole. Vastikään julkaistut raportit informaatiovaikuttamisesta Tsekissä ja Ruotsissa kertovat karua kieltään. Saksassa varoitetaan kovin sanoin Venäjän puuttumisesta vaalikamppailuun.

Suomessa itänaapuri on toisen maailmansodan jälkeisen ajan ollut suorastaan luonnolliseksi katsottu osa sisäpolitiikkaa. YYA-Suomessa Neuvostoliiton suosio oli edellytys politiikassa menestymiselle, oli kyseessä sitten poliitikko tai puolue. Läheiset suhteet naapurimaan diplomaattiseen ja poliittiseen koneistoon ovat olleet välttämättömyys. Moni sidottiin aikoinaan tiukemminkin sitein eri sosialistimaiden tiedustelupalvelujen toimesta edistämään itäblokin etuja. Luultavasti näitä siteitä on viime vuosina jälleen kiristetty. Neuvostoliiiton kaaduttua ja Suomen liityttyä Eurooppan unioniin tilanne muuttui. Ensinnäkin Venäjä kääntyi heikkoudessaan sisäänpäin ja Suomi suuntautui länteen. Nyt Venäjä on tyytymätön valta, joka ajaa aggressivisesti kaikin keinoin etujaan. Tämä koskee taas myös suomalaista sisäpolitiikkaa.

Olen tähän nostanut kolme valtakunnantason poliitikkoa, joiden katson omilla tavoillaan ja omista lähtökohdistaan ajavan Venäjän asiaa Suomen sisäpolitiikassa. Eivät he kaikesta ole Venäjän ja Putinin kanssa samaa mieltä, mutta kuitenkin he selkeästi edistävät niitä asioita suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, jotka ovat Kremlille hyödyksi. Tämä ei tarkoita, että he olisivat Kremlin palveluksessa tai edes ajattelisivat toimivansa Putinin politiikan edistämiseksi. He kaikki varmasti uskovat olevansa isänmaallisia suomalaisia, jotka tekevät parhaansa isänmaansa eteen. Isänmaallisuus ei vaan ole mikään suoja virhearvioita vastaan. Vapaassa maassa saa olla vapaasti mieltä asioista.


Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen

Väyrynen edustaa Venäjä-myönteisyydessään pitkää linjaa, sillä hän on toiminut itänaapurin kanssa lähes puoli vuosisataa. Neuvostoliiton aikana hänen suhteensa Kremliin olivat läheiset, eikä hän epäröinyt käyttää Moskovaa poliittisten pyrkimystensä tukena. Tunnetuin tapaus on tohtorien taistelun eli Virolaisen ja Karjalaisen kamppailu keskustan presidenttiehdokkuudesta vuonna 1981. Väyrysen juonittelut Viktor Vladimirovin kanssa tulivat julki 1989, mutta Väyrynen välttyi syytteiltä tapauksessa.

Kun Juha Sipilä teki hallitusta muodostaessaan sen, mihin kukaan aiemmista keskustan puheenjohtajista ei ollut kyennyt eli sulkemaan Väyrysen tien valtaan, oli Väyrysen etsittävä uusia reittejä pystyäkseen vaikuttamaan ”Suomen, Euroopan unionin ja koko ihmiskunnan tulevaisuuteen.” Kansalaispuolue on yhden miehen show, sillä jo säännöt takaavat sen, että Väyrysellä on ehdoton valta. Yksin ei puoluetta pyöritetä ja puolueen olemuksesta kertovat paljon sen hallituksen koostumus, että sen omana erikoisuutena olevat asiantuntijajäsenet. Hallitukseen kuuluu Sakari Lindén, joka toimii myös Suomalaisuuden liiton toiminnanjohtajana. Lindén on tunnettu hahmo putinistisissa medioissa koti- ja ulkomailla. Perussuomalaisen taustan omaava Lindén on mm. osallistunut puolueen ajatuspajan Suomen Perustan Venäjä-julkaisuun geopolitiikkaa korostavalla puheenvuorollaan.

Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenet ovat hyvin erikoinen joukko. Mukana on melkoisia mielipiteitä ilmastonmuutosdenialismista äärioikeistolaisuuden kautta salaliittoteorioihin. Ehkä erikoisin hahmo joukossa on Donetskissa, Janus Putkosen johdolla Venäjän tukemien kapinallisten hyväksi työskentelevä  Jarmo Ekman. Sen lisäksi, että hän on Ukrainaa vastaan sotaa käyvän organisaation palveluksessa, hän edustaa kauniisti sanottuna hyvin erikoisia näkemyksiä. Väyrynen itse ei näe tässä mitään ongelmaa.



Mielenkiintoinen tapaus oli se, että Johan Bäckman tuntui olevan jo 25.1. kovin varma Väyrysen aikeista perustaa puolue, vaikka Väyrynen tuli asian kanssa julkisuuteen vasta 4.3. Tosin Väyrysen blogikirjoitus tuolta tammikuun 25. päivältä antaa kyllä ihan hyvän pohjan tehdä myös tuo arvaus puolueen perustamisesta. Kyseessä saattoi siis olla Venäjän presidentinhallinnon alaisessa ”tutkimuslaitoksessa” palveluksessa olevan ammattimaisen hämmentäjän halu sekoittaa tilannetta tai sitten Bäckmanilla oli jotain kautta tietoa hankkeesta, joka väkisinkin oli tuossa vaiheessa jo pitkälle muotoiltu.

Kansalaispuolueen ulkopoliittinen ohjelma esittää käytännössä paluuta kylmän sodan aikaiseen asetelmaan, jossa ”Suomen tulee selkiinnyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana, joka ei uhkaa muiden maiden turvallisuutta.” Sotilaallinen liittoutuminen on muuhunkin läntiseen integraatioon vihamielisesti suhtautuvalle Väyryselle se kaikkein pahin asia.  Väyrynen on syyttänyt ruotsalaisten Nato-kantojen muutoksista ”aktivoituneita trollitehtaita” Luonnollisestikaan hän ei ole tätä syytöstä konkretisoinut missään. Väite vaikuttaakin Venäjä-trollien tyypilliseltä, perusteettomalta mustamaalaukselta. Hämmentävää tässä on, että sen esittää valtiomiesluokan poliitikko.

Väyrysen näkemys Ukrainan tapahtumista on nimellisistä protesteista huolimatta myötäillyt Venäjän esittämiä näkemyksiä. Hän on myös esittänyt tilanteeseen ratkaisuja, jotka käytännössä antaisivat Venäjälle poliittisien ja juridisen siunauksen sen asevoimien luomalle tilanteelle.


Kansanedustaja Tom Packalén

Packalén toistaa Venäjän narratiiveja hyvin aktiivisesti ja uskollisesti, oli kyse sitten sodan syistä tai kulusta Itä-Ukrainassa, talouspakotteista,  EU:n vahingollisuudesta tai malesialaiskoneen alasampumisesta. Ulkoasiainvaliokunnan, Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan ja Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsenenä hän on erittäin hyvin informoitu asioista. Kun hänen puolueensa puheenjohtaja on ulkoministeri ja varapuheenjohtaja puolustusministeri, niin informoinnin määrän ainakin pitäisi vielä lisääntyä. Packalén muodostaa kantansa asioihin siis poikkeuksellisen hyvin perehtyneenä polittisena päättäjänä. Siksi hänen näkemyksensä pohjaavat selvästi tapaan nähdä maailma samalla tavalla kuin miten Venäjän propaganda sitä kuvaa.

Poimintoja kansanedustaja Packalénin FB-päivityksistä,
joissa hän myötäilee Venäjän propagandaa


 Packalén kuvaa Venäjän, Iranin ja al-Assadin hallituksen yhdessä käymää sotaa sodaksi jihadisteja vastaan.


Packalén ei mitä ilmeisimminkään pidä mitenkään päin uskottavana tai varsinkaan todistettuna sitä, että Venäjä pyrkisi informaatiovaikuttamaan länteen päin.


Packalén ylistää Venäjän toimintaa Suomen rajalla.



Packalén toistaa laajalle levinnyttä meemiä, jossa vähätellään Venäjän toimia laittamalla humoristisesti Venäjän piikkiin kaikki mahdollinen ja mahdoton.


Packalén uskoo mitä Trump sanoo.


Packalénin Venäjä-mielipiteet poikkeavat myös oman puolueen linjauksista, sillä PS monista veljespuolueistaan poiketen ei ole mitenkään erityisesti Kremlin nykyistä politiikka myötäilevä toimija. Sen takia Suomeen yritetään jatkuvasti perustaa Putiniin myönteisesti suhtautuvaa, maahanmuuttokielteistä ja äärioikeistolaista puoluetta. Suomidemokraatit meni jo mynkään ja nyt käynnissä on Reformi-niminen hanke. Kummankin hankkeen taustalta löytyy Ilja Janitskin ja MV-lehti.


Kansanedustaja Hjallis Harkimo

Omanlaistaan pragmatismia Venäjän suhteen edustaa puolestaan Hjallis Harkimo. Hänen linjansa on keskittyä vain omiin bisneksiin, koska ”koska emme voi yksilöinä hirveästi puuttua maailman geopolitiikkaan.”  Harkimon tärkeimmät bisneskumppanit Venäjällä ovat pakotelistalla. Asian tultua esille hän ensin kieltäytyi kommentoimasta koko asiaa, mutta myöhemmin sanoi, ettei pakotteilla ole juurikaan vaikutusta.  Myöhemmin hän on myöntänyt pakotteiden asettamisen Venäjälle olevan oikein. Kun viime joulukuussa uutisoitiin Jokerien isoista tappioista,  ilmoitti Harkimo haastatteluaan tarkentaen Twitterissä, ettei Jokereista tule kannattavaa niin kauan kuin pakotteet ovat voimassa. Näin siis suomalainen bisnesmies ja kansanedustaja kertoi liiketoimiensa kärsivän Venäjän pakotteiden takia. Ei ole mikään tuulesta temmattu ajatus kysyä, vaikuttavatko hänen bisnesetunsa miten hänen poliittisten kantojensa muodostamiseen.

Harkimolla on nykyisin puolueensa linjan vastaisesti kielteinen Nato-kanta, vaikka vielä vaalien alla hänen kantansa jäsenyyteen oli myönteinen. Lisäksi hän nimittää edelleen Suomea puolueettomaksi.  Kyseessä on joko tahallinen tai tahaton virheellinen terminkäyttö, sillä EU-jäsenenä Suomi ei ole puolueeton. Kansanedustajalta on kuitenkin lupa odottaa tällaissa asioissa täsmällistä kielenkäyttöä, sillä poliitikon sana on poliitikon teko.

Eduskunnan talousvaliokunnassa vaikuttavalle Harkimolle Fennovoimakin on pelkästään taloudellinen asia. Harkimo on myös osoittanut, ettei epäröi yhdistää politiikkaa ja bisnestä hieman arveluttavammillakin tavoilla. Kun hän vei suomalaisia kärkipoliitikkoja Pietariin jääkiekko-otteluun, ilmestyi yllättäen seurueeseen pakotteiden alainen liikemies Kai Paananen. Mitään laitontahan tuossa ei tapahtunut, mutta se kyllä herättää kysymyksiä Harkimon arvostelukyvystä.

Harkimo suhtautuu myös vähintään ymmärtävästi Yhdysvaltoja ja Eurooppaa ravistelevaan populismin aaltoon. Tämän suhtautumistavan jakavat lähes kaikki Venäjä-myönteiset poliitikot.




perjantai 27. tammikuuta 2017

Muuttuvat rajat


Kuvassa näkyvällä penkalla kulkee monia rajoja. Aita on Pilkon golf-kentän aita ja on tarkoitettu pysäyttämään paitsi kulkijat, myös tien suuntaan lentävät golf-pallot. Siinä kulkee myös Käpykankaan ja Pilkon kaupunginosan, äänestysalueen ja tilastoalueen raja. Siinä kulkee myös virkistys- ja teollisuusalueen raja.
Tässä kulki myös sotaa varten vedetty raja. Pyörätien laidassa on näillä kohdin näkyvillä vielä kaivantoja, jotka Venäjä rakensi Saksaa vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana, osana toista viivytyslinjaa. Ainoa sotaan liittyvä käyttö tälle linnoitustyölle oli keväällä 1918, kun valkoiset joukkomurhasivat suoraan juoksuhautaan noin kilometrin päässä 99 venäläistä sotavankia.

Presidentti Donald Trump aikoo rakentaa Yhdysvaltojen ja Meksikon väliin muurin. Iso-Britannia haluaa muuttaa valtakunnanrajansa luonnetta eroamalla Euroopan unionista. Euroopan unionin sisällä on edelleen lupa rajatarkastuksiin myös ns Schengen-alueen sisällä, jossa ihmisten, tavaraoiden ja palvelujen piti saada liikkua rajattomasti. Venäjä rakentaa yhteiskuntansa sisälle rajoja, joita ei saa ylittää ja samaan aikaan hämärtää niitä naapurimaissaan.

Suomessa vaaditaan rajojen sulkemista ja maahanmuuton estämistä. Samaan aikaan maahanmuuton rajun määrällisen kasvun takia etsii valtiovalta keinoja vetää erilaisia hallinnollisia rajoja uusiksi. Se tekee tätä voidakseen toisaalta olla myöntämättä turvapaikkoja ja sitten toisaalta rajata sellaisen saaneiden mahdollisuuksia perheenyhdistämiseen. Toki tällaiset rajanvedot ulottuvat valtion säästötoimien kautta kaikkialle ja koskevat melkein jokaista. Rajat ovat olennainen asia niin tavallisen ihmisen arjessa kuin kansainvälisen politiikan huipullakin.




Monille rajan pystyttäminen tarkoittaa samaa kuin turvallisuus ja hyvinvoinnin lisääntyminen. Pitkään jatkunut globaali integraatio ja vapaakauppa on koettu epäonnistuneeksi ja ratkaisuksi nähdään rajoilla eristetyt kansallisvaltiot.

Rajut muutokset maailmassa tulevat näkyviin nimenomaan rajojen ja turvallisuuden kautta. Nämä kaksi asiaa ja ajatus niiden keskinäisestä riippuvuuudesta on valjennut minulle syksystä alkaen. Olen nimittäin toiminut GLASE-turkimuskonsortion viestintäasiantuntijana. GLASE on monitieteinen tutkimushanke, jota toteuttavat Itä-Suomen, Helsingin ja Oulun yliopistot sekä Rajavartiolaitoksen Raja- ja merivartiokoulu. Kyse on siis Suomen akatemian rahoittamasta strategisesta tutkimuksesta, joka karkeasti ottaen pyrkii tieteellisen tutkimuksen avulla tuottamaan vaikuttavaa informaatiota päätöksenteon tueksi.

GLASE pureutuu globaalin turvallisuusympäristön muutoksiin, arvioi muutosten yhteiskunnallisia haasteita ja etsii keinoja vastata näihin haasteisiin. Siinä myös tutkitaan, miten turvallisuuden osatekijät ja sen sisäinen ja ulkoinen vuorovaikutus muodostuvat ja vaikuttavat monikerroksisten rajojen ja niiden muuttuvien merkitysten maailmassa. Nykyisessä turvallisuustilanteessa korostuu alueellinen epävakaus sekä perinteisten geopoliittisten ja uusien monimuotoisten turvallisuusuhkien yhdistelmä. Suomen kannalta painokkaimpia tekijöitä ovat Venäjän toimet geopoliittisella areenalla, laaja maahanmuutto, rajat ylittävä rikollisuus ja ääriliikkeet, mutta myös sisäinen sosioekonominen eriarvoisuus ja turvallisuuskäsityksiin vaikuttavat jännitteet.

Tulen tulevaisuudessa raportoimaan hankkeen tuloksista täällä blogissani, mutta teemaa voi seurata nytkin GLASEn Facebook-sivun  ja Twitter-tilin kautta.









lauantai 14. tammikuuta 2017

Presidentti Niinistö ja informaatiovaikuttaminen

Tässä muutama huomio tasavallan presidentti Sauli Niinistön haastattelusta YLEn Ykkösaamusta. Bloggaaminen on ollut vähäistä viime aikoina, sillä kaikki liikenevä aika on mennyt kirjani viimeistelyyn. Siitä tarkemmin myöhemmin.

Toimittaja Seija Rautio nosti ohjelman aikana useampaankin kertaan esiin Venäjän informaatiovaikuttamisen. Niinistön viesti oli siitä kaksijakoinen. Toisaalta hän selvästi tunnusti ilmiön olemassaolon ja korosti, kuten hänellä on tämän asian yhteydessä ollut, että olemme kaikki maanpuolustajia. Toisaalta hän sitten myös vakuutti, että suomalaisten korvien välissä on vankka puolustuslinja. Tämän puolustuslinjan aukottomuudesta on tosin vaikeaa olla vakuuttunut, kun tämän päivän aikana on levinnyt Jussi Ahteen päivitys,  jossa hän kertoo vakuuttuneensa maailman johtajien pedofiilikultin olemassaolosta. Niin sanottu Pizzagate-salaliitto on pimeimpiä alansa tuotoksia, joihin ei tosiaan voisi uskoa ihmisten uskovan. Mutta epäluottamus valtaeliittiin voi näköjään olla niin syvää, että mitä tahansa ollaan valmiit uskomaan. Ja muun muassa tätä ja monia muitakin vastaavia järjettömyyksiä suoltavat Yhdysvalloissa Venäjään positiivisesti suhtautuvat toimijat, kuten Infowarsin Alex Jones.

Presidentti viittasi informaatiovaikuttamisen lähteenä ”erääseen dosenttiin”, tarkoittaen herra Johan Bäckmania. Hän on Venäjän ylläpitämän Donetskin mielikuvitustasavallan sekä Venäjän presidentinhallinnon alaisen RISIn edustaja. RISI puolestaan katsotaan käytännössä Venäjän ulkomaantiedustelun SVR:n osaksi. Bäckmanin uusi pomo RISIssä on muuten entinen Venäjän pääministeri ja ulkomaantiedustelun päällikkö Mihail Fradkov. Hän on siis aivan virallisesti suoraan Venäjän valtiojohdon alaisissa tehtävissä ja edistää aktiivisesti työnantajansa etua Suomessa ja muualla maailmassa. Kun siis viitataan ”erääseen dosenttiin”, niin silloin oikeastaan viitataan Venäjän valtion käymään informaatiosotaan Suomea vastaan. Toki ymmärrän hyvin, että presidentin ei ole hyvä suoria sanoja sanoa, mutta ilmiön pelkistäminen yhteen ihmiseen on hämärtävää, jos ei jopa hämäävää.

Ruotsissa muuten ilmestyi juuri tapaustutkimus Venäjän informaatiovaikuttamisesta siellä. Se on kylmäävää luettavaa, eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö Suomessa Venäjän käymä informaatiosota olisi vähintään yhtä laajaa. Meillä sitä vain voidaan käydä myös perinteisemmän politiikan kautta. Paavo Väyrysen Kansalaispuolue on hyvä esimerkki siitä, miten Venäjän etuja edistetään perinteisen puoluepolitiikan sisällä. Tämä kuvio itänaapurin etujen valvojista politiikan koneiston sisällä on perua suomettumisen ajalta. Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenissä on paljon hyvin originellejä persoonia, joilla on perin omintakeisia näkemyksiä asioiden syistä ja seurauksista maailmanmenossa. Mukana on useita selviä putinisteja ja jopa Donetskissa Venäjän propagandaa työkseen Janus Putkosen putiikissa tekevä Jarmo Ekman. Ekman uskoo muuten tuohon aiemmin mainittuun Pizzagateen ja moneen muuhunkin melko erikoiseen asiaan. Joku neuvostoaikoina Viru-hotellissa villiintynyt saattaa myös toimia Venäjän eduksi, sillä suomalaiset poliitikot sijoitettiin juuri sellaisiin kameroilla varustettuihin huoneisiin, jotka Trump-muistio on tehnyt tutuiksi.


Tutut ja luotetut hahmot ovat Bäckmanin rinnalla hankkeessa. Juha Molari on viime aikoina keskittynyt tuottamaan sisältöä MV-lehteen omalla nimellään ja T9-nimimerkillä.

Bäckmania on viime aikoina työllistänyt yhdistys, jonka tarkoituksena on sekoittaa keväällä toimintansa aloittavan EU:n hybridikeskuksen toimintaa. Suomessa toki on selvää kaikille, mitä Bäckman edustaa, mutta ulkomailla tilanne on toinen. Siksi meidän näkökulmastamme naurettava hanke on itse asiassa järkevä peliliike Venäjältä. Yhdistyksen julkaisuja tullaan varmasti jakamaan urakalla pro-Venäjä-lähteissä ja joku uskoo aina. Hyvänä esimerkkinä tästä yhdysvaltalaisten joukkojen lisääminen Euroopassa. Valeuutinen liioitteli tolkuttomasti saapuvien joukkojen ja panssarien määrää ja sitä sitten kaiutettiin ympäri maailmaa. Moni varmasti luulee nyt oikeasti tuhansien jenkkipanssarien vyöryvän nyt kohti Venäjää. Valeuutinen muuten oli lähtöisin Janus Putkosen vetämästä Donetskin ”yleisradioyhtiöstä”.


Bäckmanin hybridikeskuksen tulossa oleva ensimmäinen tuotos on siinä mielessä hyvin mielenkiintoinen, että Venäjä usein syyttää muita siitä, mitä itse tekee tai aikoo tehdä.

Presidentti Niinistö käytti myös hyvin usein esiintyvää ilmaisua siitä, ettei propaganda mene suomalaisilla läpi. Tässä on minusta joko tahallinen tai tahaton väärinymmärrys. Venäjän informaatiovaikuttaminen ei tähtää juurikaan mielipiteiden muuttamiseen, vaan hämmennyksen, epävarmuuden ja pelon herättämiseen. Jos katsoo suomalaista julkista keskustelua, niin kyllä se on mennyt läpi. Toki kyseessä on äänekäs vähemmistö, joka melskaa, mutta Brexitin ja Trumpin jälkeen on vaikea pitää järjettömyyksiä enää mahdottomina. Niinistö puhui myös hieman epämääräisesti koko ilmiöstä trollauksena, joka terminä ei kuitenkaan kuvaa kuin pientä osaa informaatiovaikuttamisesta. Termiä on myös hämärretty määrätietoisesti käsittämään kaikkia mahdollisia Venäjän myönteisesti esittäviä näkökantoja.


Minun mielestäni voisi kenties olla hyvä pyytää kaikilta ehdokkailta terveystietojen yhteydessä tulos huumeseulasta.

Haastattelun lopussa oli puhetta myös presidentinvaaleista ja voisiko Venäjä häiritä niitä, kuten häiritsi Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Niinistö ei pitänyt tätä mahdollisena. En tiedä, puhuiko hän taas tahallaan vai vilpittömällä mielellä tilannetta vähintäänkin kaunistellen. Hyvä indikaattori Venäjän suhtautumisessa asioihin ovat Johan Bäckmanin kannanotot. Jos presidentinvaaleja ajatellaan, niin Venäjän infosotakoneisto on innoissaan paitsi Paavo Väyrysestä, myös Ilja Janitskinista. Tämä kun aikoo kerätä 20 000 kannattajakorttia, jotta voisi asettua ehdolle presidentiksi. Jos Niinistö on ehdolla, jää näiden mahdollisten ehdokkaiden vaikutus vain häirinnäksi. Mutta jos Niinistö ei ole käytettävissä toiselle kaudelle, voivat tällaiset ehdokkaat sotkea oikeastikin tilannetta. Jos minulta kysytään, että aikooko Venäjä pyrkiä vaikuttamaan vuoden päästä pidettäviin Suomen presidentinvaaleihin, niin vastaukseni olisi, että se tekee jo niin.