Ollaanpa oikein epäselviä!

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2012. Valtioneuvoston selonteko

Sanat ja termit tulkitaan siinä ajassa, jossa ne esitetään ja nyt on minusta sellainen aika, jolloin perusarvot olisi syytä määritellä. Ovatko perusarvot ihmisoikeuksien ja demokratian kaltaisia asioita vai jotain yhtenäiskultuurin kaikuja, läntiseen yhteisöön sitoutumista vai jopa jotain etnis-kansallista paatosta… Toki kyseessä lienevät ensinmainitut, mutta tällaisessa paperissa tuollainen lepsuus keskeisessä termissä on joko lähes anteeksiantamatonta huolimattomuutta tai sillä on jokin piiloon jäävä merkitys tai tarve selonteon tekijöiden mielestä.

Ilmaisu perusarvoista oli jo edellisessä selonteossa 2009 , mutta sitä edellisessä vuonna 2005 kohta kuului "Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja tähtää maan itsenäisyyden ja yhteiskunnan demokraattisten perusarvojen turvaamiseen sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen."

Osa perusarvojen kiistanalaisuutta on minusta Suomen hallituksen silmiensulkeminen Yhdysvaltain ja sen liittolaisten harjoittamassa ihmisoikeuksien ja perusarvojen polkemiselta. CIA:n vankilennot ovat pysähtyneet Suomessakin ja ulkopoliittinen johtomme on sen sallinut ja jälkeenkinpäin siitä hiljaa pysytellyt. Pragmaattista ja järkevää, mutta minkä ihmeen takia sitten pitää mennä laittamaan perusarvojen puolustaminen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimpien tehtävien joukkoon, jos niin ei sitten tehdäkään. Toinen kummallinen ulottuvuus perusarvojen mainitsemisessa on Venäjän naapurimaihinsa kohdistama painostus kussakin maassa asuvan venäläisvähemmistön asemasta ja oikeuksista. Ainahan kaikkea ulkopoliittista painostusta ja konfliktejakin perustellaan arvoperustaisesti. Omasta idealismistani ja optimistisuudestani huolimatta kansainvälisessä politiikassa lähtökohtana on itsekkyys. Mitä ihmettä perusarvojen mainitsemisella on voitettavaa, kun sillä myös ilmiselvästi voi olla jotain hävittävää?

Sadankomitea antoi lausuntonsa hallituksen selonterosta ja siellä itse asiassa törmäsin ensimmäisen kerran tuohon perusarvot-lisäykseen. Sadankomitean käyttämä perinteikäs rauhanjärjestöjen kieli on minusta yhtä vähän vetoavaa kuin Puolustusvoimien vastaava, mutta sieltä bongasin muodoltaan hieman pateettisen, mutta sisällöltään hienon julkilausuman päätöslauseen "Puolustus- ja turvallisuuspolitiikka kuuluu kansalaisille."  Kun twiittasin tämän mielestäni hyvän lauseen linkkeineen, avautui siitä keskustelu kansainvälisen politiikan emeritus professorin Osmo Apusen kanssa.

Hän se juuri kiinnitti huomioni siihen, että näin avoimen termin takana voi piileksiä lähes mitä vaan kenen kanssa vaan. Antoisan ajatuksenvaihdon päätteeksi päädyimme miettimään turvallisuuspolitiikan kieltä, joka on tarkoituksella hämärää ja jossa merkitykset ovat piilotettuja, vain ammattilaisten ymmärrettäviä. Tässä kohtaa professori Apunen käytti olemassaolevasta tilanteesta termiä harvainvalta, johon koodattu kieli tosiaan väkisinkin johtaa.

Kun itse tienaan elantoni pyrkimällä mahdollisimman kirkkaaseen, tavoitteita palvelevaan ilmaisuun, on tällainen tarkoituksellinen epäselvyys kovin hankalaa ymmärtää. Tai ymmärränhän minä sen, mistä se on syntynyt, mutta en ole ollenkaan varma, että pitääkö ulko- ja turvallisuuspolitiikan hämärää kieltä enää hyväksyä. Meillä on vielä suomettumisen ajan kaksoiskieli ja liturginen ote tässä ylimääräisinä rasitteina. Suoraan sanomista, keskustelua, avoimuutta. Niin ei kai saisi tehdä, mutta jos silti niin tehtäisiin.

Ja jos tässä kirjoituksessa on jotain täysin järjettömiä tulkintoja, niin se vain todistaa tämän blogimerkinnän perusajatusta: normaalilla järjellä oleva ihminen ei saa tolkkua ulko- ja turvallisuuspoliittisesta kielestä. Ja se on minusta väärin.

Lisäys 25.2.: Sadankomitean pääsihteeri Eekku Aromaa bloggaa vielä aiheesta Fifissä. Vuoden 2009 selonteossa perusarvot esiintyvät tässä muodossa: "Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaa- minen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen."