Vaakuna teräksisen termosmukin kyljessä kertoo ensimmäisen listan kohdasta viisi.
Foreign Policy -lehti teki vähän aikaa sitten jutun viidestä USAn ulkopolitiikan peruskivestä, joista ei haluata puhua. Ne olivat:
1. Ydinaseista kiinni pitäminen huolimatta kaikenlaisista prosesseista, jotka tähtäävät niistä eroon pääsemiseen.
2. Ihmisoikeudet eivät ole itse asiassa kovinkaan tärkeä asia
3. Lähi-idässä ei synny kahden valtion ratkaisua
4. Olemme numero ykkönen maailmassa ja pidämme siitä
5. Teemme typeriä asioita ulkopolitiikassmme. Totu siihen, sillä mitään et mahda.
Nyt kun meillä on käynnissä kiivas turvallisuuspoliittinen vääntö, niin voisi suorasanaistaa muutamia keskustelun taustalla olevia, tiukasti julkilausumattomia perusasiaa.
1. Venäjä = se jatkuvasti esiin tuleva uhka. Itse asiassa ainoa meihin kohdistuva sotilaallinen uhka.
2. Puolustusvoimia tai sotilaita ei saa arvostella, vain ylistää. Ainoa asia mikä olisi poliitikolle tyhmempää, olisi arvostella sotaveteraaneja.
3. Puolustusministeriö on poliittisesti hallinnonalana kevyt, koska siinä on yleensä vain hävittävää, jos yrittää tehdä muutakin kuin kenraalien tahdon mukaan. PV on Suomen paras lobbari, joten puolustusministerin on tähän asti vain tarvinnut nauttia kyydistä. Tilanne saattaa olla muuttunut.
4. NATOa kannattaa tai sitä vaihtoehtoa suvaitsee huomattavasti useampi poliitikko kuin julkisuudesta voisi päätellä. Kaappikannattajat pelkäävät, syystäkin, äänestäjien tuomiota.
5. Ammattisotilaiden osallistuminen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen keskusteluun julkisesti on käytännössä kielletty. Onneksi eliitti kuuntelee korvat höröllä maanpuolustuskursseissa.
Tämä on minun listani, parempiakin varmasti voi tehdä, kommentoikaa.
Lisäys: Hetkeä myöhemmin tiskipöytää pestessä tullut oivallus: Jokaisella näillä säännöllä on rikkojansa, jotka syystä tai toisesta hyötyvät siitä.
Tuunaisin noita hieman:
VastaaPoista1) Venäjä on ainoa uhka josta ei oikeasti puhuta. Suomettumisen ja Kekkosen ajan tulos. No, se on kohteliaan diplomaattista ja pragmaattista; turhaa antaa villoja.
2) Puolustusvoimien arvostelusta tai arvostamisesta ei saa liikkuvia ääniä. Ei siis maksa vaivaa.
3) Puolustusministeriö OLI vuosikymmenet kevyt. Kiintiöpaikka. Nyt kun meillä alkaa olemaan oikeasti omaa turvallisuuspolitiikkaa niin sen merkitys on kasvanut...juuri sen verran kuin UM:n jarrutukselta on voinut. Nykyisessä hallituksessa hallitusohjelman selvittyä siitä tuli kuumottava/ohjelmaton. RKP otti sen varmistaakseen UUDPR:n jatkon.
4)NATO on poliitikolle ongelma: tehtävissä saatu tieto kertoo muuta kuin mitä liikkuvat äänestäjät ymmärtävät. Aina löytyy vastustajista (ja jopa oman puolueen sisältä kilpailijoita) jotka lyövät HETI ja kaikella jos joku edes alkaa pohdiskella vaihtoehtoja. Ei, ei, ja ei. No, joku tässäkin korjaa potin.
5)Ammattisotilaat on ammattisotilaita. Ainoa ryhmä Suomessa joilla on laissa säädetty kielto olla puolueen jäsen (kunnallisvaaleissa saa olla sitoutumattomana listoilla). Lojaalisuudesta kulloistakin ministeriä ja hallitusta kohtaan upseerit eivät esiinny paljoa julkisuudessa koska upseeri ei valehtele jos kysymys sattuu oikein...
6 BONUS) Suomen ja Ruotsin veljespuolueilla on yhteiset (ei-julkiset) agendat NATO-jäsenyyden suhteen. Kokoomus ja Moderatit passaa sopivaa hetkeä. Milloinkas ne vaalit olisivat sopivasti nipussa? 2018/2019, eikö?
Mites nuo summautuu: Poliittinen keskustelu puolustuksesta on peiteltyä, mielikuviin perustuvaa, riskaabelia, ei tarjoa isoja voittoja, odottelevaa. Konsensus asiassa = ollaan hiljaa ja annetaan kenraalien hoitaa ikävät supistukset, odotellaan parempia aikoja ja toivotaan ettei kv-tilanteessa tapahdu mitään.
Miksi asia ei voi jatkua näin? Koska ilmapuolustuksen uusintaa ei voida hoitaa paperilla (lue selonteko tai komiteamietintö), varusmieskoulutusta tehostamalla, päivärahaa näpräämällä tai varuskuntia järjestelemällä ;)
Kaikki isot pelimerkit ovat jo pöydällä: Venäjän varusteluohjelma ja uusi doktriini, PV:n kaluston massavanhenemiset, budjettileikkausten merkitys, yhteiskunnan muutos-uusien uhkien vaarallisuus, EU:n ja NATO:n muutos jne. Tulee yli äyräiden; liittoutumattomana pitää korottaa ROIMASTI määrärahoja tai liittoutuneena vähemmän.
Nyt kupla on siis puhkeamassa ja kansalaisilla on oikeus odottaa että valitsemamme pokanpelaajat istuvat pöytään, pelaavat, nokittavat ja näyttävät sitten kortit. Kerovat mitkä ovat tehtävät ja antavat niihin toimivat edellytykset.
Venäjä nimittäin ei tuosta naapurista häviä yhtään minnekään. Ashtahovit ja kumppanit käytävät Suomea vastaan niitä keinoja joista on heille edullinen riski-hyötysuhde. 2020-luvulle tultaesse heille valmistuu aivan uudenlaiset joukot ja kyvyt. Ja millinkas ne presidentinvaalit taas onkaan, siellä Venäjälläkin?
Perusteellisesti tuunattu eli tässä tapauksessa asiantuntevasti syvennetty, kiitos. Jos mutkia hyvin suoraksi vetää, niin turvallisuuspolitiikkaamme ratkaisujen onnistuminen riippuu siitä, miten hyvin ja oikein olemme osanneet/uskaltaneet/voineet ennustaa Venäjän kehitystä ja sen harjoittamaa ulkopolitiikkaa vaikutuspiirissään.
VastaaPoista