Tykistöä Turun linnassa.
Puolustuspoliittista keskustelua seuratessa ei ole voinut välttyä huomaamasta aiheen ammattilaisten ja puoliammattilaisten tuskastumista suomalaisten epäanalyyttiseen ja tunnepohjaiseen suhtautumiseen edessä oleviin ratkaisuihin. Tuore Iltalehden kyselykin kertoo, että suuri osa ihmisistä uskoo, että vain NATO voi auttaa Suomea puolustautumaan (Venäjän) hyökkäystä vastaan, mutta ei silti halua liittyä NATOon. Niinhän se on, että suomalaiset suhtautuvat puolustuspoliittisiin asioihin nimenomaan tunteella. Mutta niin meitä on opetettu ties kuinka kauan. Yleensä sitä kutsutaan maanpuolustustahdoksi ja sen kirkkaimpana ilmentymänä on kansakunnan henkisen tilan ideaaliksi nostettu Talvisodan henki.
Talvisodan henki oli välttämättömyyden pakosta reaaliteetit kieltävää, hieman synkkäsävyistä loppuun asti yrittämistä toivottomuuden keskellä. Juuri se oli sitä suurta sankaruutta ja me suomalaiset onnistuimme siinä yllättäen vähän itsemme, mutta ennen kaikkea hämmästyttäen muun maailman ja varsinkin Neuvostoliiton. Sama toistui, Kuhlmeyn ja kumppaneiden tosin hieman avittaessa, kesän 1944 suurhyökkäystä pysäytettäessä. Mutta näitä tapahtumia meillä on hellitty ja vaalittu kansallisen identiteettimme ytimessä. Siihen Talvisodan saavutukseen liittyy myös pettymys ulkomaailmaan, oli kyse sitten Kansainliiton hampaattomuudesta, Hitlerin pysäyttämistä italialaishävittäjistä tai Länsivaltojen kovasti luvatuista apujoukoista.
Maanpuolustuksen rationaalinen analyysi on meillä ollut herrojen harvinaista herkkua. Kansalle on puhuttu vain siitä miten me olemme siihen aiemmin kyenneet ja kykenemme siihen tarpeen tullen vastakin. Noin hyvin karrikoiden sanottuna kansa uskoo sille tarpeeksi pitkään paukutettuun suhteeseen 1:10 ja rakentaa mielipiteensä sen mukaan. Tämä näkyy nyt mielipidetiedusteluissa. Edessä väkisinkin oleviin puolustuspoliittisiin ratkaisuihin kaivataan nyt hyvin perustellusti laajaa konsensusta, mutta kun järki ja tunne ovat eri mieltä, on aika vaikea nähdä konsensusta ihan heti syntyvän. Tai voi se syntyä hyvinkin nopeasti, mutta silloin on tapahtumassa jotain kovin ikävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti