Niin avointa, että sattuu

Maailmaa muuttuu yhä läpinäkyvämmäksi. Ihmiset myös haluavat sen muuttuvan juuri siihen suuntaan ja tähän kehitykseen on olemassa välineet ja teknologia. Liike-elämässä tämä on jo arkea. Aiemmin enempi sanelumalliin hoidetut asiat ovat nykyään alinomaista keskustelua ja sopimista kuluttajien kanssa. Ylenkatseeksi tai vastaamattomuudeksi tulkittu hiljaisuus synnyttää nopeasti raivoaaltoja sosiaalisen median hiivamielessä. Sama kehitys on toistunut lähes kaikilla elämänalueilla: politiikassa, virkakoneistoissa, kaupankäynnissä, siis lähes kaikessa. Kaikkialla vellova hevosskandaali on esimerkki siitä, minkälaista raivoa avoimuudenpuutteen avulla tehty peros aiheuttaa. Vain ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitänyt kiinni salailusta ja peittelystä. Asiat salaisia ja ovet kiinni, mitä nyt yleisluontoisia tiedotteita annetaan.

Entäpä jos meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme olisikin mahdollisimman avointa. Me kertoisimme mahdollisimman avoimesti omista ajatuksistamme ja näkemyksistämme. Äärimmilleen vietynä tämä tietysti käytännössä sulkisi meidät pois monista luottamuksellisista keskusteluista, mutta jos edes hivuttamalla pyrkisimme avoimempaan tiedottamiseen ja keskusteluun.

Pyrkisimme myös vuoropuheluun ei pelkästään diplomaattisten kanavien kautta, vaan esimerkiksi kysyisimme nyt venäläisiltä, siis kansalta, että mikä nyt oikein mättää. Tai yrittäisimme saada NATOon liittyneiltä mailta tuntoja tilanteesta.

Tällaiset viestinnälliset operaatiot olisivat tänä päivän täysin mahdollisia. Toki ne vaatisivat osaamista ja rahaa, mutta aina hyviin asioihin löytyy rahaa, kuten edesmenneellä Joensuun kaupunginjohtajalla Aaro Heikkilällä oli tapana todeta rahanpyytäjille.

Avoimuus strategisena valintana voisi olla osa aktiivista ja vaikuttavaa ulkopolitiikkaa. Se vaatisi paljon, mutta uskon meistä olevan siihen. Tämä ehdotus sotii varmasti kaikkia diplomaattisten ja sotilaallisten toimijoiden oppimaa vastaan, mutta maailma vaan on muuttunut niin rankasti ja jotenkin meidän pitää paikkamme lunastaa. Avoimuuden ehdottaminen ulkopolitiikan kulmakiveksi on monen mielestä varmaan suorastaan lapsellinen ehdotus, mutta minusta äärettömän vaikuttavan megatrendin hyödyntäminen on aina tarkastelun arvoinen mahdollisuus. Sitten kun ollaan niin avoimia, että Merikasarmilla irvistellään kivusta, niin on päästy hyvään alkuun.

Lisäys: heti julkaistuani oman blogimerkintäni, tuli vastaan Ville Tolvasen samoja seutuja kulkeva kirjoitus.