Varustautuminen informaatiosotaan

Tiedon, tai väärän tiedon, käyttäminen sotimisen välineenä on vuosituhansia vanha asia. Mutta mitä tietointensiivisemmäksi elämänmuotomme on muodostunut, sitä alttiimpia olemme myös informaatiosodankäynnin keinoille. Se on myös yksi keskeinen osa diplomatian ja aseellisen sodankäynnin väliin jäävässä voimavaikuttamisessa. Tai sitten se on yksi taistelutanner hybridisodassa, jossa aseiden lisäksi käytetään monia muitakin keinoja taivuttaa vihollinen omaan tahtoon.

Venäjän toiminta Ukrainan kriisin ja sodan yhteydessä on siirtänyt informaatiosodan uuteen aikakauteen. Isoja operaatioita on toteutettu ennenkin, mutta Venäjän operaation laajuus ja härskiys ovat uutta. Samaan aikaan sosiaalinen media on antanut uuden ja ihmisläheisen väylän levittää omia sanomia. Voi sanoa, että Venäjä yhdistää informaatiosodankäynnissään parhaat neuvostoperinteet digitaalisen maailman mahdollisuuksiin.

Tässä muutamia kohtia, joiden avulla uskon Suomen maanpuolustuksen kohenevan myös informaatiosodankäynnin puolella. Varustautuminen voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, kokonaisvaltaisempiin asenteisiin ja osaamiseen sekä sen kehittämiseen eri puolilla yhteiskuntaa.

1. Sananvapaus ja avoimuus

Ensimmäinen ja tärkein tapa puolustautua on pitää kiinni sananvapaudesta ja avoimuudesta. Venäjän pahin tappio tähän mennessä on ollut luotettavuuden laskeminen lähelle nollaa. Kun yhteiskunnalliset instituutiot pitävät huolta siitä, että niiden viestintä ja keskustelu on avointa ja rehellistä, ollaan jo päästy pitkälle. Myöskään vääriksi katsottujen viestien tai viestijöiden tukahduttaminen ei tule kysymykseen. Se, että Putin tekee niin Venäjällä helpottaa hänen oloaan kenties lyhyellä tähtäimellä, mutta vahingoittaa Venäjän maata ja kansaa vähän pidemmässä katsannossa.
Sananvapauteen kuuluu siis myös ehdoton vapaus sanoa vastaan, vaikka totalitaristisemmilta kokemuspohjilta pääseekin silloin vastaansanomisesta parahdus, että sananvapautta rikotaan. Sananvapauteen kuuluu (lakien rajoittama) oikeus suoltaa vaikka sontaa. Myöskään mikään mccarthyismin muoto mielipidevainon tms tapaan ei saa tulla kysymykseen. Erilaiset näkemykset ja tulkinnat eivät sinällään ole valheita, ellei niitä esitetä erehdyttämistarkoituksessa.

2. Maltti

Informaatiosodan keskeinen elementti on nostattaa kuohuvia tunteita jonkin puolesta tai vastaan. Jos jokin on liian hyvää tai pahaa ollakseen totta, niin useimmiten se on. Propaganda on suunniteltu lähtökohtaisesti tunteisiin vetoavaksi ja siksi pään kylmänä pitäminen auttaa jo pitkälle. Kiihkoilu oman asian puolesta toimii suomalaisessa, maltillisuutta korostavassa tapakulttuurissa joka tapauksessa yleensä itseään vastaan.

3. Kokonaiskuvan luominen

Informaatiosodan tavoite on ainakin Ukrainan tapauksessa on sumentaa kokonaiskuva tapahtumista. Se tapahtuu luomalla vaihtoehfoisia selityksiä, irrottamalla asioita tai mielipiteitä kontekstistaan tai aivan suoranaisesti valehtelemalla. Se, että valehtelemisesta jää kiinni, ei haittaa silloin, jos on väkivaltakoneiston ja oman maan median rautaisella otteella hallitseva valtionpäämies. Lännessä valheita ei voi kylvää holtittomasti, niistä jää kiinni ja niistä rangaistaan vaaleissa. Siksi läntinen propaganda yleensä on hienovaraisempaa, enemmään näkökulmiin ja 3/4-totuuksiin keskittynyttä.
Paras tapa estää tällaista sumutusta on pyrkiä luomaan selkeä kokonaiskuva. Siihen kehikkoon nojaten voi arvioida sitten vastaan tulevaa tietoa. Tottakai tässä on vaaransa, että sulkee pois olennaista tietoa, jonka olisikin syytä muuttaa tulkintakehikkoa. Tämä on yksi informaatiosodan ikävimmistä puolista minun mielestäni: tämän ylen monimutkaisen maailman todellisuudesta on muutenkin kovin vaikeaa saada tolkkua, saatikka sitten, jos sitä työtä vielä häiritään suunnitelmallisesti.
Mutta jokin kokonaiskuva on luotava, jonka avulla tulkita tapahtumia, mutta sitä näkökulmaa on myös oltava valmis sitä muuttamaan. Vaikka itsellä olisikin tällainen kehikko, on sitä syytä altistaa jatkuvasti eri näkökulmille ja näkemyksille. Kunnon keskustelu eri mieltä olevan kanssa auttaa kirkastamaan asioita ja ajattelua. Kehikkojen muodostamisen tueksi olisi hyvä olla käytössä analyyttisiä, perusteltuja kokonaiskuvia, joiden luominen on paljolti nimenomaan medioiden tehtävä.


4. Media

Välineistä informaatiosodassa on kaikkein tärkein tasokas ja vapaa media, joka meillä Suomessa on. Vaikka median tehtävänä ei todellakaan ole käydä informaatiosotaa, niin sen olisi syytä ottaa huomioon työskentelyssään se. Siinä kun on helppo käyttää journalismin selkärankana olevaa tasapuolisuuden vaatimusta. Jos asiasta on kaksi näkemystä, on toimittajat opetettu tarkasti vaalimaan kummankin näkemyksen esilletuontia. Mutta kun kun tässä tapauksessa se toinen on usein silkkaa valetta, joka on tuotettu vain ja ainoastaan levittämään väärää tietoa. Toinen yleinen hämäystapa on vaatia jo selvän tai selvitetyn asian selvittämistä uudestaan. Näin ikäänkuin jalon tarkoituksen myötä mitätöidään aiemmat todisteet ja selvitykset. Tätä taktiikkaa venäläiset ovat käyttäneet MH17-joukkomurhan kanssa.
Venäläiset ovat esimerkiksi kieltäneet johdonmukaisesti osallisuutensa Itä-Ukrainassa käytävään sotaan ja pitäneetkin itsensä ja myös sota-käsitteen yllättävän pitkään poissa uutisteksteistä. Tämä tilanne vaatii medioiden johdolta melkoista harkintakykyä. Toisaalta on ehdottomasti pidettävä kiinni journalistin ohjeista, toisaalta olisi kyettävä välttämään tilanne, jossa media joutuu ammattietiikkansa takia hyväksikäytetyksi. Tämän vaatimaa pohdintaa kannattaa myös tehdä julkiseksi.
Taustoittavat analyysit ja kolumnit voivat olla tapa tuoda lukijoille nähtäväksi kokonaiskuvaa, vaikka uutistekstissä pitäydyttäisiinkin erittäin korkeassa näyttökynnyksessä, kuten on tapana. Ylipäätään informaatiosodan toimet ovat usein liukkaita ja vaikeita havaita, saatikka todistaa. Aina silloin tällöin taitava toimittaja voi kuitenkin saada otteen jostakin ilmiön osasta ja avata lukijoille tätä hämmentävää maailmaa.
Media voi myös auttaa ihmisiä löytämään luotettavampia medioita paikan päältä ja opastaa erityisesti sosiaalisen median puolella. Myös ihan perusfaktantarkistus esitettyjen väitteiden kohdalla voisi olla suuremmilla resursseila varustettujen medioiden tehtäväkentää. Paikan päällä toimivat toimittajat ovat luonnollisesti erittäin tärkeitä. Itse toivoisin medioiden myös julkaisevan tasokkaita käännösartikkeleja maailmalta, sillä erilaiset näkökulmat asiaan ovat ehdottoman tärkeitä.
Toimittajien täydennyskoulutus informaatiosodan keinoista ja konsteista voisi myös olla paikallaan. Taloustoimituksista löytyisi epäilemättä ymmärrystä siitä, miten puolitotuuksilla ratsastetaan välillä korskeastikin. Mutta jälleen on korostettava, että demokraattisessa ja aktiivisten kuluttajien yhteiskunnassa valheella on usein lyhyet jäljet ja siksi emme aina osaa uskoa valhetta valheeksi. Joka tapauksessa toimintaympäristössä on nyt jotain muuttunut ja kuuluu ehdottomasti journalistin ammattitaitoon yrittää ottaa asia haltuun. Eikä tämä vaatimus koske vain isojen medioiden ulkomaantoimittajia, vaan ihan kaikkia.
Ylipäätään tasokas suomalainen journalismi sekä sen suhteellisen runsas kuluttaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita kyvyssämme puolustaa maatamme informaatiohyökkäyksiltä. Tämän soisi näkyvän myös media-alan verokohtelussa, sillä median murros ei tässä valossa ole vain yritysten  liiketoiminnallinen ongelmma. Lukemalla laadukkaita lehtiä ja katsomalla tasokkaita ajankohtaisohjelmia pysyy ihminen hyvässä iskussa myös informaatiosotaa ajatellen. Kun media metsästää vapaana totuutta ja tavoittaa lukijat, ovat asiat hyvin.

5. Poliitikot

Turvallisuuspolitiikka, johon informaatiosodan aiheet useimmin liittyvät, on hankala asia poliitikoille. Turvallisuuspolitiikka herättää voimakkaita tunteita äänestäjissä ja siksi siitä pysytään yleensä kaukana. Tämä on muuten yksi syy, miksi kansakunta on ällistynyt pitkälle edenneestä Nato-yhteistyöstä isäntämaasopimuksineen. Asioista tietoiset poliitikot eivät ole tohtineet pitää asiaa esillä, sillä seurauksena olisi ollut vain ikävää kohua ja äänten menettämistä. Mutta tällaisina aikoina poliitikkojen tehtävänä on puhua selkeästi ja lujalla äänellä. Koska poliitikkojen kannanmuodotuksessa omalla puolueella on aina iso rooli, olisi myös puolueiden syytä miettiä tilannettaan varsinkin itäisen, mutta myös läntisen vaikutustyön kohteina. Tosin länsi tekee asioita tutuilla tavoilla, mutta tämä nykyinen idän vyörytys yhdistettynä selkäytimestä yllättävän monelta edelleen löytyvään suomettumisrefleksiin voi helposti johtaa kannanmuodostuksessa puolivillaisiin ratkaisuihin, joista on vaikea myöhemmin peräytyä. Luulen, että poliitikkojen halussa tehdä selvityksiä on kysymys ennen kaikkea siitä, että sellaiset tilanteet antavat mahdollisuuden muuttaa kantaa menettämättä täysin kasvojaan.
Nyt olisi myös poliitikkojen johtamissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa järjestöissä urakkaa tehtäväksi. Ikävä kyllä näytöt perinteikkäidenkin järjestöjen puolelta ovat jääneet vähäisiksi. Nyt olisi todellakin aika ryhdistäytyä, sillä tällä hetkellä tietääkseni ainoastaan Suomen Atlantti-seura on kyennyt osallistumaan laajemmin käytävään keskusteluun. Näitä vanhojen toimijoiden jäykkää hiljaisuutta on toki noussut paikkaamaan uuden ajan toimijoita, kuten ennakkoluuloton Naton Aika ja aina tasokas The Ulkopolitist -blogi. Puolueiden nuoresta polvesta ainakin Kokoomuksen Teemu Myllärinen ja Keskustan Teppo Säkkinen ovat osoittaneet ennakkoluulottomuutta ja terävyyttä turvallisuuspoliittisessa ajattelussaan.


6. Koulut ja tutkimus

Mediakritiikki ja medialukutaito ovat tietysti ytimessä, kun opetamme uusia sukupolvia selviytymään tulevaisuuden maailmassa. Kyse ei näissä taidoissa ole pelksätään maailman tapahtumista, vaan ihan yksilön kyvystä tunnistaa epäilyttävää viestintää, oli kyse sitten valtiosta, firmasta, mediasta tai yksilöstä. Ja älkää nyt hyvät päättäjät sitä historian määrää ainakaan vähentäkö kouluissa. Historian ymmärtäminen pääpiirteissään on yksi parhaimmaista suojista valehteluyrityksiltä.
Media haastattelee hyvin mielellään tutkijoita ja heihin kohdistuukin kovia paineita. Akateemisen maailman säännöt ja isolla pensselillä maalaava tiedonvälitys ovat huonosti yhteensopivia, mutta siitä huolimatta nyt ollaan yliopiston kolmannen tehtävän ytimessä: tutkijoilla on tietoa, jota olisi nyt tarpeen jakaa. Julkisuus on rankka paikka, varsinkin tunteiden kuohuessa korkealla ja siksi olen kiitollinen jokaiselle asiantuntijalle, joka altistaa itsensä jakaakseen ymmärrystää ja tietoaan.

7. Valtiollinen tiedotustoiminta

Suomen valtion pitää olla avoin ja aktiivinen viestijä. Bäckmannin lietsomien lapsikiistojen kohdalla ulkoasiainhallinto oppi, että viikonloppuisinkin pitää pystyä reagoimaan. Nykyisessä tilanteessa ei toki juuri ole asiaa venäläisiin medioihin, mutta olennaisinta onkin nyt huolehtia kotikentästä. Valtiollisen tiedotustoiminnan pitää olla hyvin resurssoitua ja osaavaa. En tiedä, tekeekö sitä kuka, miten ja missä laajuudessa, mutta syytä olisi. Valtioneuvosto presidentin johdolla on se tärkein porukka ja toki myös muut poliittisen elämän keskushahmot. Näille ihmisille on mahdollista briifata taustoja, aineistoja ja lähestymistapoja, joita valtiollisen tiedotustoiminnan on tuotettava. Selvennyksensi sanottakoon, niin poliittiset linjat vedetään asianmukaisissa paikoissa, mutta niiden linjojen kuvaamisen avuksi voidaan ja pitää käyttää tavoitteellisen viestinnän ammattilaisia. Suomen on pystyttävä viestimään asemastaan ja näkemyksistään kirkkaasti ja linjakkaasti.
Sosiaalisessa mediassa käydään myös jatkuvaa vääntöä ja siellä täällä on singahdellut ehdotuksia reserviläisten kouluttamiseksi informaatiosotureiksi. Minusta asiaa voisi huoletta lähestyä laajemmin. Ei meidän tarvitse sotureita kouluttaa, vaan ihmisiä, jotka ovat silmät auki ja joilla on kyky aktiivisesti käydä keskustelua. Eri toimintamallit, retoriikan, ja logiikan oikea ja väärinkäyttö, verkkokeskustelun lainalaisuudet, tiedonhaku jne ovat taitoja, joita voi opettaa. Tekemällä joukosta suomalaisia parempia ja vastuullisempia verkkokeskustelijoita teemme Suomesta paremmin informaatiohyökkäyksiä kestävän maan. Tällaista koulutusta voitaisiin antaa kouluissa, järjestöissä, kansalaisopistoissa ja vaikka osana kaupallista koulutusta, sillä asiakaspalvelu verkon kautta on rajusti kasvava ala.

8. Muutamia erityiskysymyksiä 

Yllättävän monelle Putin on vetoava hahmo siksi, että hän vie läntistä eliittiä kuin pässiä narussa. Viholliseni vihollinen on yllättävän suosittu peruste myötäillä Venäjän valtion kantoja ja viestejä. Ajan mittaan näistä symppareista on voinut kehittyä ihan aitoja putinisteja ja se epäilemättä on Venäjän toiminnan tarkoituksin. Venäjän valtio käy sosiaalisessa mediassa kamppailua, jossa myötäilijöitä palkitaan ja paimennetaan kiitoksilla eteenpäin. Vastakkaista mieltä olevia taas jopa uhkaillaan ja ylipäätään kohdellaan koulukiusaamisesta tutuilla tavoilla.
On sinällään järjenvastaista, että nämä ihmiset, joille tämä yhteiskunta on taannut sananvapauden ja aika usein varmaan toimentulonkin, kääntyvät puolustamaan naapurin diktaattoria. He heijastavat Putiniin omia toiveitaan, eikä kuva tosiaankaan ole ihan realistisimmasta päästä. Kuten joku totesi Twitterissä, on äärimmäisen raukkamaista käyttää sananvapauttaan puolustamaan sitä kuristavaa diktaattoria. Mutta niinhän saa kuitenkin tehdä. Joka tapauksessa tällainen liikehtiminen on otettava huomioon yhtenä kriittisenä informaatiosodan lohkona.

Suomessa on russofobialla perinteitä ja sille tarjotaan nyt uutta kasvualaustaa urakalla. On tarkkaan pidettävä huoli, että kritiikki Venäjää kohtaan on kritiikkiä Putininin hallinnon toimia kohtaan. Vaikka venäläiset seisovatkin tällä hetkellä hyvin järjestäytyneenä johtajansa takana, on pidettävä tarkka huoli, ettei kritiikki etnisty. Venäläiset ovat kansa, jossa on monenlaisia ihmisiä ja oma, hieno kulttuurinsa. Putinin hallinto on kuitenkin se aggression lähde ja ainoa taho, joka sen voi varmasti pysäyttää, on Venäjän kansa. Siksi venäläiset ovat meidän parhaita ystäviämme tässä tilanteessa. Eivät ehkä ihan vielä, mutta ehkäpä yllättävänkin pian. Maassa asuvat ja täällä vierailevat venäläiset ovat tärkeä kohderyhmä, joka kannattaa yrittää altistaa kunnon journalismille.

Nyt tarvitaan runsaasti suopeahenkistä, avointa keskustelua. Kysymys ei ole pelkästään informaatiosodasta, vaan siitä, että meidän kansankuntana on lähivuosina valittava linjamme. Kun ulkopuolelta meihin kohdistetaan runsaasti painetta, pitää työtä tehdä entistä lujemmin. Miten ikinä päädymmekin linjaamaan turvallisuuspoliittista tulevaisuuttamme, on maassamme iso joukko ratkaisuun pettyneitä. Päätöksen alla käydyn keskustelun syvyys, laajuus ja laatu ovat silloin olennaisen tärkeitä asioita itselle vastenmielisen päätöksen hyväksymisessä. Valtiovalta voisi tukea tämän keskustelun syntyä varaamalla muutaman miljoonan eri tahojen tiedotustyön tukemiseen, aivan kuten tehtiin EU-kansanäänestyksen alla.


9. Menestyksen eväät 

Informaatiosodassa pärjäämme olemalla asiallisia, rehellisiä ja ripeitä. Kyllä sen pitäisi onnistua.