Ääneen ajattelua ja keskustelua suopeassa hengessä ilman pyrkimystä yksimielisyyteen.
torstai 11. syyskuuta 2014
Fennovoima on poliittinen turvallisuusriski
Suomen eduskunta tulee asiallisesti ottaen päättämään pian siitä, saako Fennovoima rakentaa ydinvoimalan suurimman omistajansa Rosatomin kanssa Pyhäjoelle, Pohjois-Pohjanmaalle. Jos aikoinaan ajateltiin, että Itämeren kaasuputki oli poliittinen päätös, niin tämä on sitten erittäin iso poliittinen päätös.
En ajattele nyt asiaa lainkaan energiapoliittiselta, vaan vain ja ainoastaan turvallisuuspoliittiselta kannalta. Tässä ei ole kysymys eri energiamuotojen hyvistä ja huonoista puolista, vaan ihan muista asioista.
Venäjän toimintaa on Ukrainan kriisin ja sittemmin sodan aikana on hämmästelty jatkuvasti. Kremlin päätökset ovat tienneet urakalla hankaluuksia Venäjän elinkeinoelämälle. Keskuspankki on saanut ostaa kymmenien miljardien dollarien arvosta tukiostoja ja silti rupla vain heikkenee. Investoinnit Venäjälle ovat jäätyneet lähes totaalisesti. Kiinan kanssa oli pakon edessä tehtävä kaasusopimus, jossa kiinalaiset tinkasivat varmaan sellaiset ehdot, ettei niitä kuuna päivänä kehdata julkistaa Venäjällä. Jo laskussa ollut Venäjän talous kärsii lujasti pakotteista.
Lännessä on huokailtu urakalla, ettei Putinin toiminnassa voi olla mitään järkeä, koska maan talous kärsii. Kyllä siellä on järki, mutta se järki ei ole taloutta kaikkein tärkeimpänä asiana pitävä järki. Me olemme tottuneet, että taloudellisesti epäviisas toiminta on totaalisesti järjetöntä, sillä talous pitää aina ottaa ensimmäisenä huomioon. Siksi niin monen on vaikea ymmärtää sitäkään, miksi Fennovoimaa ei saa päästää rakentamaan ydinvoimalaa Suomeen.
Jos olisi varmaa, tai edes hyvin todennäköistä, että Rosatom toimisi liiketaloudellisesti järkevästi ja pitäen päätöksiä tehdessä silmällä vain pääoman tuottoa ja liikevoittoa, niin eihän tässä olisi mitään hätää. Mutta Rosatom on tiukasti Kremlin omistuksessa ja ohjauksessa oleva, strateginen yritys, joka vastaa sekä myös ydinaseista. Venäjälle erittäin keskeisä asioita siis. Kremlin omistajaohjaus on siis melko tavalla jämäkämpää, kuin me olemme valtionyhtiöiden kanssa tottuneet.
Hankkeen järjesttömyys korostuu siinäkin, että Fennovoiman ja sen alkuperäisen kumppanin EONin lupa irtosi aikoinaan juuri sen takia, että riippuvuutta venäläisestä sähköstä haluttiin vähentää. Se tarkoittaa selkokielellä sanottuna, että haluttiin vähentää venäläisesten vaikutusvaltaa Suomen energiamarkkinoilla. Nykyinen Fennovoima lisää venäläisten vaikutusvaltaa Suomen energiamarkkinoilla ja sitä kautta koko maassa. Täällä kun tehdään asioita taloudellisen järkevyyden, niin se antaa toisin ajatteleville mahdollisuuden vääntää kättä oikein kunnolla. Kyllä Rosatom voi ottaa takkiin "huoltotöissä" seisovasta ydinvoimalasta vaikka kuinka kauan, mutta Suomella ei siihen ole varaa.
Jos Rosatomilla on ydinvoimala Suomessa, jonka se on rakentanut, rahoittanut, varustanut polttoaineella ja jota se varmaankin myös pitkälti pyörittää, niin sillä on mahdollisuus tehdä sillä loppujen lopuksi mitä huvittaa. Tottakai on olemassa sopimukset ja lait, mutta niiden arvo Venäjän silmissä on käynyt selväksi viime aikoina. Jo se, että Venäjä valehtelee tällä hetkellä niin valtavasti, tekee siitä kovin epäilyttävän yhteistyökumppanin.
Kyse ei ole siis ydinvoiman turvallisuudesta meille. Kyse on Putinin Venäjän turvallisuudesta meille. Sen mukaan kannattaa äänestää Arkadianmäellä asiasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Fennovoima/Rosatom ei ole pelkästään "poliittinen" turvallisuusriski, se on turvallisuusriski, piste. En itse vastusta kategorisesti fissiovoimaa (vaikka näkisin mieluummin, että uusiutuvat, kriisikestävät ja hajautetut energianlähteet olisivat kilpailukykyisimpiä) mutta tämänpäiväiset Stubbin hallituksen päätökset Fennovoiman lupamenettelyn jatkamisesta ovat minulle käsittämättömiä.
VastaaPoistaVenäjän nykyisestä silovikihallinnosta tulee olla mahdollisimman riippumaton. Pelkästään verkko- ja muusta mediaviestinnästä voi myös päätellä, että olemme siltä suunnalta opportunistisen ja itsemääräämiskykymme suhteen aktiivisen vihamielisen toiminnan kohteena. Olen todella järkyttynyt hallituksen toimista ja uskoni poliittiseen järjestelmäämme ja yhteiskuntamme kollektiiviseen järkeen horjuu. Yhtäkään puoluetta ei tunnu tässä maassa olevan jolla tässä asiassa olisi kykyä tai halua tehdä asian suhteen ilmiselvän järkiperäisiä ratkaisuja. Useimmissa tapauksissa puuttuvat sekä kyky, että halu - tyystin.
Tällaisella käytöksellä myös eristämme itsemme sellaisesta kansainvälisestä tuesta jota voimme vielä lähitulevaisuudessa tarvita. Näin on kohta turha edes puhua siitä surullisenkuuluisasta fiktiivisestä NATO-optiosta jota ei valtapuolueiden mukaan kuitenkaan saa realisoida hyvinä eikä huonoina aikoina. Puhumattakaan millaista on pelkästään kaupata Venäläisen uraanin avulla tehtyjä tuotteita vaikka NATO-maihin (itse olen NATO-jäsenyyden hakemisen kannalla). Mielestäni tämä todella on vielä huonompi viesti kaikkiin suuntiin kuin vaikka (jo perutut tai jäihin laitetut) Rheinmetallin ja DCNS/STX:n koulutuskeskus- ja sotalaivakaupat Venäjälle. Tuntuu kuin kansainvälisissä yhteyksissä minun pitäisi vastedes aina ensin pyytää anteeksi maani puolesta ja hyväksyä, että kansallisuuteni takia en lähde muiden kanssa liikkeelle samalta viivalta.
Mikä avuksi? Kansalaisaktivismi vai jopa -tottelemattomuus? Aiemmin ei olisi edes tullut mieleen, että jäljemmällä keinolla olisi jotain käyttöä yhteiskunnassamme. Fennovoimaan liittyvien yritysten boikotti? Ehkä voimme perustaa kansalaisaloitteen, joka voimaan tullessaan kieltäisi ydinvoima-alan riippuvuussuhteet EU:n talouspakotteiden kohteina olevien maiden kanssa?
Joka tapauksessa luulisin, että tämä on asia jolla kykenisi mobilisoimaan laajan määrän ihmisiä. Ainakin laajemman kuin sen 6% joilla on jonkun puolueen jäsenkirja. Tämän täytyy jo kirpaista Kokoomuksekin perinteisempiä "koti, uskonto ja isänmaa"-äänestäjiä jollei silläkin saralla uusliberalistinen dementia ole jo järjen rippeitä vienyt? Vaikka yleensä suosin empiiristä elämänfilosofiaa niin nyt voin sanoa avoimesti, että myös aivan subjektiivisesti masentaa ja kiukuttaa. Ellei peräti *****.