Hämmentävä Fennovoiman lumovoima

Fennovoiman asia on tänään käsittelyssä hallituksessa ja siitä se menee edelleen eduskunnan käsittelyyn. Asiaa ei siis sinällään ole päätetty, vaikka suuret puolueet ovatkin yhtenäisesti esiintyneet asiassa. Ydinvoima on salin puolella ns. omantunnon asia, jossa kansanedustajilla on vapaat kädet äänestää, kuten haluavat. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö asiasta keskusteltaisi taustalla kovinkin äänenpainoin. Mutta asia Fennovoiman kohtalo, kuten itse asiassa myös TVO:n, on vielä aidosti auki.

Itseäni tilanne on hämmentänyt suuresti. Pidän Rosatomin päästämistä näin vaikutusvaltaiseen asemaan Suomessa huonona ratkaisuna. Kaikki voi sujua jopa todennäköisestikin hienosti, mutta hankkeen poliittiset ja taloudelliset riskit ovat minusta aivan liian merkittäviä ohitettavaksi.

Taloudelliselta kantilta se, että voimalan toimittaja on samalla sen suurin yksittäinen omistaja, on hyvin riskialtis järjestely muille omistajille. Ei tarvitse kuin kuvitella, että Areva olisi ollut merkittävä omistaja Olkiluoto 3:ssa. Tässä on vedottu myös neuvostovalmisteisten Olkiluodon Loviisan reaktoreiden ongelmattomuuteen. Mutta niissä ei toimittaja ollut omistajana ja kyseiset reaktorit ylipäätään on tuunattu saksalaisella ja suomalaisella teknologialla varsin perusteellisesti. Jos Fennovoiman toimitusprosessi sisältää merkittäviä hankaluuksia, on minusta ainakin suuri riski sille, että Kremlin rautanyrkkinen omistajaohjaus lyö nyrkkiä pöytään siihen malliin, että suomalaiset yhtiökumppanit eivät saa itselleen parasta ratkaisua aikaiseksi. Kun arviot muutenkin näyttävät hankkeen liiketaloudellisen puolen olevan vähintäänkin kiikunkaakun kannattavuudeltaan, niin voi hyvinkin olla, että suurin omistajajoukko eli kunnalliset energiayhtiöt, ottavat takkiinsa tästä hankkeesta pitkään ja hartaasti.

Mutta se minusta tärkein ulottuvuus tässä asiassa on, että onko Venäjän valtion tiukassa ohjauksessa oleva, ydinaseistakin huolehtiva Rosatom sopiva ja luotettava yhteistyökumppani Suomelle. Kun tämän päätöksenteon taustalla on kuitenkin se laissa mainittu yhteiskunnan kokonaisetu, niin tässä ei ole kyse vain mentaalihygieniasta, vaan ihan juridisesti valtuutetusta poliittisesta harkinnasta.

Kuten vaikeissa kysymyksissä usein, tässä kohun päällimmäiseksi on noussut jokin sivujuonne. Tässä tapauksessa se on Vihreiden puheenjohtajan Financial Timesissä esittämä ajatus, että tässä ratkaisussa on suomettumisen henkeä mukana. Tästä monet ovat loukkaantuneet syvästi ja Niinistö on saanut kuulla olevansa rimanalittaja, tyylitön ja epäisänmaallinen. Kohua voimistaa se, että mielipide julkaistiin ulkomailla ja se tuntui laukaisevan ainakin joillakin kylmän sodan aikaisen häpeärefleksin. Minusta Niinistö olisi voinut sanottavansa tarkemmallakin tavalla muotoilla, mutta mies tulee ja mies menee ja mies vastaa itse sanomisistaan. Toki tässä on varmaan myös hallituksesta eroamiseen liittyvää tunnekuohua mukana puolin ja toisin. Niinistön sanominen ei tässä kuitenkaan ole se olennaisin asia, vaan se, että annetaanko Kremlille mahdollisuus toimittaa Suomeen ydinvoimala kaikkine hyvinen ja mahdollisesti huonoine seurauksineen.

Oli hämmentävää seurata eilen, kun kolme kokenutta, älykästä ja varmasti Suomen asialla olevaa konkaripoliitikkoa Jouni Backman, Mauri Pekkarinen ja Pertti Salolainen suitsuttivat Rosatomia ja Venäjää luotettavana energiayhteistyökumppanina. Pertti Salolainen oli twiitannut vielä 13.9. että "Venäjän toimintaa on yhä vaikeampi ymmärtää.Arvaamatonta ja sekavaa." Mutta siinä keskustelussa olikin kyse sodasta Ukrainassa. Minusta oli vaan kummallista ja naivia, että he pystyvät näin lokeroimaan luottamuksensa.

Joku oli kaivanut esiin Ben Zyskowiczin lausunnon kesältä, jossa hän epäili älymystön alkavan toppuuttelemaan suomettumisen hengessä Venäjä-kritiikkiä. Nyt tätä kritiikkiä sitten toppuutteleekin hänen oma puolueensa Demarien ja Keskustan hyvällä tuella. Toki Zyskowiczin puheet nousivat nimneomaan Venäjän toimista Ukrainassa, mutta on se silti se sama Venäjä, joka meille on myymässä ydinvoimalaa.

Toki Venäjä on energia-asioissa ollut voimapolitiikkansa puitteissa hyvin hillitty verrattuna sotilaalliseen toimintaansa ja silmittömään informaatiosotaansa. Normaalissa puolustussunnittelussa lasketaan mahdollisen vihollisen kyky ja resurssit ja sen mukaan tehdään päätöksiä omasta toiminnasta. Käynnissä olevan hybridisodan keinovalikoimaan kuuluvat ilman muuta myös kaupalliset ja energiatoimituksiin liittyvät ulottuvuudet. Ja aivan kuten sotilaallisellakin puolella, toimintaan ja reaktioihin vaikuttaa aina se, mikä on mahdollista, ei vain se miten asiat on tähän asti tehty. Siksi Rosatomin suunnittelema, rakentama, rahoittama, osittain omistama ja ainakin osittain teknisesti pyörittämä ydinvoimala on toteututessaan ilman muuta huomioon otettava asia Suomen puolustuksen suunnittelussa. Uraanikin tulee tietysti Venäjältä, jätteen loppusijoituksesta ei vielä ole päätöstä.

On ihan pakko vielä kertaalleen ilmaista hämmennys siitä, miten vankasti niin moni poliitikko tukee Fennovoiman hanketta. Tämä hämmentävyys on saanut minut epäilemään, että onko taustalla jotain, jota ei ole kerrottu. Nythän lipsahdetaan helposti salaliittoteorioihin, mutta haluan tässä kuitenkin pyöräyttää esiin muutamia vastaan ja mieleen tulleita teorioita. Mitään näistä en siis pidä todennäköisenä, mutta kun tämä ei julkilausuttujen syiden takiakaan minuun järkeeni tahdo mahtua.

Voimalahankkeen on väitetty liittyvän Nato-jäsenyyteen, hyvin eri tavoin. Jotkut väittävät sen estävän Nato-jäsenyyden, toiset epäilevät sitä pantiksi Venäjälle. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että voimala tarvitaan taivuttamaan suomalaiset Nato-jäsenyyden kannattajiksi. Moskovasta on saatettu viestittää vakavalla äänensävyllä, että siellä otetaan tämä päätös hyvin henkilökohtaisesti.

Esille on myös nostettu taloudellinen puoli. Moskovasta on voitu tehdä tarjous, josta on vaikea kieltäytyä. Siis tyyliin, että väärän päätöksen jälkeen Fortumin ja muidenkin suomalaisten bisnekset Venäjällä joutuvat vaikeuksiin tai vaihtavat omistajaa. Jotkut epäilevät, että kunnalliset sähköyhtiöt taivuttelevat tai jopa painostavat (ehkä jopa vaalirahalla) maakunnista hallitusta hyväksymään hankkeen.

Kyseessä saattaa olla myös monimutkainen harhautus, jossa yritetään torpata hanke niin, että siitä ei olisi negatiivisia seurauksia Suomen ja Venäjän suhteisiin. 60% Suomi/EU-omistus voi olla merkki siitä. Toisaalta nyt ei ole kovinkaan hankalaa hommata vaikka EU-maa Kyprosesta käytännössä venäläistä rahaa täydentämään "kotimaista" omistajuutta.

Toivon syvästi, että Suomen hallitus tai myöhemmin Suomen eduskunta hylkää tämän voimalan. Toivon myös, että mahdollisimman moni näin ajatteleva myös tuo kantansa esiin, vaikuttaen näin päätökseen. Toki toivon, että myös Fennovoiman kannattajat astuisivat esiin ja perustelisivat kantaansa. Tähän asti kun se on tahtonut olla vastustajien dissaamista. Perustelkaa miksi voimme turvallisin mielin sitoutua tähän voimalaan, jonka voi olettaa olevan toiminnassa ja tärkeä osa Suomen energiataloutta ainakin 2080-luvun jälkipuoliskolle.

PS Olkaa hyvä ja älkää nimitelkö minua tämän mielipiteeni vuoksi russofobiksi. En todellakaan ole sellainen. Jos kellä on vastaansanottavaa, ovat timakat vasta-argumentit aina tervetulleita.

Lisäys: Kannattaa muuten tarkistaa, onko oma sähköyhtiö mukana tässä hankkeessa. Jos on, voi halutessaan vaihtaa sähköyhtiötä. Kannattaa silloin kertoa syy, miksi vaihtoi.