Tänään pulpahti esiin muutamakin merkittävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen puheenvuoro. Niistä riemastuttavin oli ehdottomasti Petri Korhosen paljon asiaa sisältävä hammastelu Ilta-Sanomissa. Kaksi muuta ulostuloa olivat "Suomen asema, turvallisuus ja hyvinvointi monimutkaistuvassa maailmassa - Ulkoasiainministeriön tulevaisuuskatsaus 2014" ja SDP:n Tuomioja-vetoinen Turvallinen Suomi -kampanja.
Johdannossa UM:n Tulevaisuuskatsaus perustelee itsensä näin: "Katsauksen ensisijaisena tarkoituksena on tukea seuraavia hallitusneuvotteluja, mutta sen aikaperspektiivi ulottuu myös tulevan vaalikauden yli." Jos hieman kyyniseksi heittäytyisi, niin nyt on virkamiehiltä tilattu paperi hankalista asioista ja sitten voidaan vedota siihen. Tämähän on tuttu toimintatapa valtiontalouden puolella. Samaan tapaan myös Kanervan parlamentaarinen selvitysryhmä sai huolehtia päivänpolitiikan laidalla puolustusmäärärahojen nostamisesta.
Tulevaisuuskatsauksen suurin kohu tullee nousemaan arviosta, että "Nato-jäsenyys selkeyttäisi monin tavoin Suomen asemaa." MTV3 oli saanut paperin käsiinsä aiottua aiemmin ja vuoto itsessään nostaa kohua. Itse olen hieman eri mieltä Maikkarin uutisen päätelmästä, että UM ehdottomasti asettuisi Nato-jäsenyyden taakse. Nato-jäsenyys ilman muuta selkiyttäisi asemaamme, arvioi sitten sen aseman nykyistä paremmaksi tai huonommaksi. Selkeys asemassa ei välttämättä edes ole se mitä haetaan, sillä selkeys on aina myös sitovaa. Katsauksessa ei suoraan oteta kantaa siihen, pitäisikö Nato-jäsenyyttä hakea. Se ei myöskään ota kantaa sisäpoliittisiin ulottuvuuksiin. Katsauksessa eivät myöskään esiinny Nato-keskustelun normaalisti pakolliset ilmaukset optio ja kansanäänestys.
Kansainvälisestä integraatiosta Transatlanttinen kauppa- ja investointisopimus sen sijaan saa suoremman puollon: "TTIP on taloudellisten vaikutustensa ohella myös länttä yhteen hitsaavaa geopoliittista painoarvoa."
Näin äkkipäisesti arvioin tuon paperin erittäin kovalaatuiseksi ja harvinaisen monipuoliseksi. Vaikken kaikesta olisikaan samaa mieltä, on ajattelun taso minusta korkeaa ja liturgiapitoisuus alhaista. Jostain syystä minulle nousi paperia lukiessa useammankin kerran mieleen erikoistutkija Hiski Haukkalan olemus, kun hän selittää maltillisesti monimutkaisia yhtälöitä ymmärrettävällä tavalla.
Tänään siis SDP käynnisti Tuomioja-vetoisen Turvallinen Suomi -kampanjan. Se on puhdasverinen, moderni poliittinen kampanja, jossa hahtagit ja videosisällöt tekevät aineistosta helposti omaksuttavaa ja jaettavaa. On aivan erinomainen asia, että Demarit uskaltautui lähtemään tekemään turvallisuuspolitiikasta taas osaa normaalia politiikkaa. Tämä toivottavasti pistää vauhtia muiden puolueiden ohjelmatyöhön ja linjauksiin.
Turvallinen Suomi on siinäkin mielessä puhdasverinen poliittinen kampanja, että se rakentuu positiivisistä asioista. Tuomiojan suulla vakuutetaan, että asioihin on mahdollisuus vaikuttaa ja että itse asiassa nyt asiat ovat kannaltamme varsin hyvin. Samaa viestii kampanjan pyrkimys saada ihmiset kertomaan omasta turvallisuudestaan. Huomaa, että kokonaisuus on taiten tehty ja tarkkaan mietitty. Ilman Tuomiojan vakuuttavuutta tämä ei tosin olisi edes mahdollista. Kevään eduskuntavaaleissa ehdolla oleva Tuomioja on siis istuvan puoluejohdon riesana tulevaisuudessakin.
Jos vertaa Turvallisen Suomen maailmankuvaa UM:n Tulevaisuuskatsaukseen, on ero selvä. Jälkimmäinen esittelee hankalia aikoja ja vaikeita ratkaisuja monimutkaisessa maailmassa, kun taas SDP:n keskeinen poliittinen viesti on, että olemme juuri nyt parhaalla mahdollisella linjalla. SDP:n turvallisuuspoliittinen linja on juuri sitä aidalle asettumista, jota presidentti Niinistö reilu vuosi sitten kuvasi. Sitä, että tässä on nyt hyvä ja että meillä olisi mahdollisuuksia toimia eri suuntiin tilanteen vaatiessa. Itse näen liikkumavaramme pienentyneen merkittävästi ja aidan horjuvan allamme.
Mutta on silti erinomaista, että merkittävä suomalainen poliittinen puolue on esittänyt oman turvallisuuspoliittisen linjansa. Nyt kun vielä muutkin pääsevät liikkeelle. Joillekin se tosin voi olla vaikeampaa, koska he ovat itse tehneet siitä itselleen vaikeampaa. Kuten Timo Harakka (sd) tilannetta kuvasi:
"Kerrataanpa vielä. EU:lle (myös Suomelle) vihamielisen valtion ministeriö haluaa rakentaa ja osaomistaa Suomessa ydinvoimalan. Hanketta ajavat ne, joiden mielestä saman vihamielisen valtion pelossa Suomen pitää pyrkiä sotilasliittoon."
Elämme mielenkiintoisia aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti