Kenraali Hägglundin oikea arvio

Kokoomuksen pää-äänenkannattajassa Nykypäivässä oli laaja juttu aiempien Puolustusvoimain komentajien mietteistä. Itse en ole paperiversiota saanut vielä käsiini, joten tämä merkintä on tehty puhtaasti Verkkouutisten lyhennelmän pohjalta.

Kenraali Jaakko Valtanen ja amiraalit Jan Klenberg ja Juhani Kaskeala olivat NATO-jäsenyden kannalla. Kenraali Gustav Hägglund sen sjaan ei: "Kenraaleista vain Hägglund kokee, ettei Nato-jäsenyys olisi tavoittelemisen arvoinen, koska se johtaisi hänen mukaansa väistämättä puolustustahdon rapautumiseen sekä asevelvollisuuden alasajoon.
Muut kenraalit kehottavat suorapuheisesti harkitsemaan sotilaallista liittoutumista."

Hägglundin puhe saattaa kuulostaa yllättävältä senkin takia, että hänen komentajakaudellaan Suomi kytkeytyi yhä vahvemmin läntisiin puolustusrakennelmiin. Hän myös toimi myös Euroopan unionin sotilaskomitean ensimmäisenä puheenjohtajana. Minusta Hägglund on tehnyt silti hyvin oikeansuuntaisen johtopäätöksen nykyisen suomalaisen asenneilmapiirin pohjalta.

Komentajat katsovat maailmaa omasta vinkkelistään ja heille sotilaallinen liittoutuminen vaikuttaa Suomen puolustuskyvyn ja turvallisuuden kannalta rationaaliselta vaihtoehdolta. NATO ei kuitenkaan tällä hetkellä nauti kovinkaan suurta kansansuosiota. Kuten ei myöskään Euroopan unioni. Kaikkein epäsuosituin lienee yhteisvaluutta euro, joka on pakottanut meitä ottamaan kontollemme muiden talouskupruja. Epäoikeudenmukaiselta tuntuva yhteisvastuun kantaminen euroalueella on ottanut niin rajusti ihmisten luonnolle, että se on ainakin väliaikaisesti laittanut Suomen ennen niin jäykän puoluekentän uusiksi. Perussuomalaisten nousu pohjautuu nimenomaan impivaaralaisuudelle, jossa ytimessä on syvä epäluottamus muuta maailmaa kohtaan. Eurokriisi kaikkineen on antanut näille peloille kaikupohjaa.

NATO-jäsenyys asettuu kansalaisen ajatuksissa näiden muiden integraation osien rinnalle. Eli ajatus lähettää omia poikia ja tyttöjä sotaan eteläeurooppalaisten puolesta tuntuu tällä hetkellä kauniisti sanottuna kaukaiselta. Oman siivunsa epäluuloa kerää myös Yhdysvallat, joka verkkovakoiluineen ja lennokki-iskujen siviiliuhreineen on kovin epäilyttävä kumppani. Myös ihan perinteinen USA-inho on edelleen olemassaoleva, vaikka pienenevä ilmiö. Kaiken kaikkiaan nykyisessä tilanteessa ja nykyisellä tietotasolla niin iso osa kansaa kokisi NATO-jäsenyyden niin epäoikeudenmukaiseksi, että se muuttaisi olennaisesti asenneilmapiiriä maanpuolustusta kohtaan.

Hägglundin tulkinta yleisen asevelvollisuuden alasajosta mahdollisen NATO-jäsenyyden jälkeen on minusta varsin rohkea veikkaus. Mutta luulisi hänen olevan hyvin informoitu. Siinä Hägglund on minusta täysin oikeassa, että tällä hetkellä NATO-jäsenyys rapauttaisi todennäköisesti perinteistä maanpuolustushenkeä vakavasti. Varsinkin jos NATO-jäsenyyteen päädytään ilman kansanäänestystä, saavat postiljoonit kannella selkä vääränä sotilaspasseja sotilasläänien esikuntiin. Varusmiespalveluksen suorittajiin en usko NATO-jäsenyyden niin voimakkaasti vaikuttavan, mutta nostomiesiästä vanhempaan päin protesti olisi luultavasti luja.

NATO-jäsenyyden kannattajien ei siis kannata laittaa toivoaan kansan syvien rivien reaalipoliittiisin painotuksiin, sillä niitä ei näissä olosuhteissa ole. Eikä ihan helpolla tule.

PS Sinällään mielenkiintoista haastattelussa oli myös kansalaispalvelun nousu jälleen esiin, vaikka se olikin suunnattu vain siviilipalveluksen kehittämiseen. Joka taas oli vähän yllättävä sisältö haastatteluissa. Saattaahan tietysti olla, että toimittaja on asiasta kysynyt ja kysymyksiin on vastattu kerran on kysytty. Muuten olisi vähän hankalaa ajattella näiden herrasmiesten tuovan esiin huoltaan siviilipalveluksen mielekkyydestä.
Sivarikeskuksessa on muuten tehty töitä palveluksen kehittämiseksi ja juuri näitä kenraalien kaipaamia valmiuksia siellä koulutetaan parhaillaan.