Rahat eivät riitä

Raha. Tai pikemminkin sen riittämättömyys. Siitähän tässä koko Eurooppaa ravistelevassa puolustuspoliittisessa käymistilassa on kysymys. Yhdysvallat painostaa yhä suorasanaisemmin NATOn eurooppalaisia jäsenmaita käyttämään enemmän rahaa sotilasmenoihin. Kovat ajat taloudessa ovat näkyneet niin, että yli puolet NATO/EU-maista on vähentänyt puolustusmenoja vähintään 10%. Se on erittäin paljon, koska kulut kuitenkin nousevat jatkuvasti. Ja siitä itse asiassa sotilasmenoissa yhä useammin on kysymys: uudet välineet ja niiden vaatimat tukitoiminnot maksavat enemmän kuin ennen. Yhdysvalloissa arvioidaan yhden tavallisen sotilaan Afganistanin vuoden maksavan jotakin 800 000 dollarista ylöspäin. Palkkakuluja tästä on noin 30 000 dollaria. Tuossa on kysymys myös etäisyyksistä, globalisaatio on tehnyt sotimisesta aidosti maailmanlaajuista toimintaa.

Tieteen ja teknologian kehitys on tarkoittanut sitä, että meille on mahdollista moni sellainen asia, josta ei ennen unelmoitukaan. Katuvalaistus, keskoskaapit, älypuhelimet, lääkkeet lähes joka tilanteeseen ja monet muut asiat ovat tieteen ja teknologian tarjoamia asioita meidän elämänmuotoomme. Sama kehitys on tapahtunut myös sotilasteknologiassa. Nykyaikaisesti varustettu jalkaväen sotilas on kestävin suojavarustein panssaroitu, digitaaliseen informaatiojärjestelmään kytketty toimija, joka liikkuu tarpeen sujuvasti maalla, merellä ja ilmassa ohjaten samalla tarkasti epäsuoraa tulta. Hänet huolletaan säännöllisesti ja kuljetetaan hoitoon tarvittaessa toiselle puolelle maapalloa. Näkkäriä kangasrepustaan kaivelevat, jalkarättejään kuivattelevat korpisoturit ovat varustukseltaan yhtä lähellä modernia sotilasta kuin vuoden 1939 puolalainen ratsuväki oli miekkoineen Saksan panssarijoukkoja.

Vaikka yksittäisen sotilaan varustus on nykyään hintavaa, erityisen hintavia ovat kokonaiset järjestelmät. Rannikkopuolustuksessa ei kiinteistä tykistölinnakkeista ole juuri iloa, vaan on tarpeen hakkkia ohjuksia ja älykkäitä miinoja. Jotka tietysti maksavat merkittäviä määriä verrattuna lähes ikuisesti kestäviin rantapyssyihin verrattuna. Sellaisia asensi aikoinaan paikalleen Viipurin edustalle Milli-Villeksikin tarkkuutensa takia nimitelty isoisäni.

Erityisen kallista on nykyään lentoase. Hornetien hankkiminen oli aikoinaan taloudellisestikin iso ponnistus. Nyt Yhdysvallat rakentaa Hornetin seuraajaksi F-35 -hävittäjää. Projekti on kärsinyt lukuisista teknisistä takaiskuista ja hintakin on noussut, ollen tällä hetkellä n. 110 miljoonaa dollaria per kone. Osa tätä teknologisesti äärimmäisen edistyksellistä lentokonetta on lentäjän kypärä, joka mahdollistaa lähes täyden näkyvyyden joka suuntaan. Kypärä yksinään maksaa lähes puoli miljoonaa euroa. Nämä koneet ovat ehdolla myös Suomeen Hornetien korvaajaksi.

Teknologian kehitys ei suinkaan lopu, vaan kiihtyy jatkuvasti. Yhdysvallat on linjannut puolustuksensa olevan yhä enemmän erilaista korkeaa teknologiaa sisältävää toimintaa lennokkeineen, satelliitteineen ja kyber-operaatioineen. Kuvaavaa teknologian kehittymiselle on se, että nyt on pystytty valmistamaan ensimmäinen kokonaan 3D-tulostettu ase. 3D-tulostus ylipäätään on yksi seuraavan vuosikymmenen aikana maailmaa muuttavaista asioista.

Osansa sotilasteknologian merkityksen nousulla on sillä, että alan teollisuus on Yhdysvalloissa suurta ja vaikutusvaltaista. Siellä taloudellisen ja poliittisen vallan tiukka kytkeytyminen toisiinsa pitää yllä isoa aseteollisuutta. Aikoinaan Neuvostoliiton yhteydessä puhuttiin aina aseteollisesta kompleksista, joka piti yllä kylmän sodan vastakkainasettelua ja sitä kautta kilpavarustelua. Yhdysvaltojen aseteollinen kompleksi näkee mielellään hallituksensa toimivan joka puolella maapalloa sekä painostavan liittolaisiaan asehankintoihin. Kun kyseessä ovat valtavat kaupalliset edut, on peli kovaa ja siinä käytetään kaikkia keinoja.

Tämä pohdiskelu siis koskee hyvin pitkälti vain länsimaita. Ihmishengillä on täällä niin kova poliittinen hinta, että raha on halpaa. Monissa maailmankolkissa näin ei ole, vaan halpaa on ihmishenki. Vaikka läntisessä maailmassa asevarusteluun käytetyn rahan määrä onkin vähentynyt, on se noussut mm. Venäjällä, Kiinassa, pohjoisessa Afrikassa. Siellä on nyt käynnissä se sama modernisointi, joka meillä on jo tapahtunut.

Joka tapauksessa olemme siinä tilanteessa, että meillä Suomessa ei ole rahaa hankkia kaikkia niitä pelejä ja vehkeitä, joita uskottava, itsenäinen koko maan alueen puolustaminen edellyttää. Rahapula koskee muitakin kuin meitä. Eri maiden puolustusvoimat ja poliittiset johdot miettivät kuumeisesti mitä tehdä, kun tavoitteet ja resurssit ovat ristiriidassa.

Tämä ristiriita pätee Suomeenkin, koska Puolustusvoimien rahoitus vuodesta 2015 eteenpäin on auki, jätetty "seuraavan hallituksen päätettäväksi." Minä tulkitsen asian niin, että nykyinen hallitus ei halua ja kykene tekemään päätöksiä. Joko rahaa on lisättävä tai Puolustusvoimille laissa asetettuja tavoitteita muutettava. Tai sitten vaan on nykyiseen tapaan leikittävä, että kaikki on tasapainossa. Hyvin samanlainen kysymyksenasettelu koskee itse asiassa tällä hetkellä erikoissairaanhoitoa. On olemassa tavoite hoitaa kaikkia tasa-arvoisesti kaikin käytettävissä olevin keinoin, mutta siihen ei enää ole oikeastaan varaa. Lääkkeet, välineet ja keinot ovat kehittyneet niin kalliiiksi, että ristiriita asetetun tavoitteen ja olemassaolevien keinojen välillä on ratkaistava. Kumpaankin ristiriitaan pitää demokraattisesti valittujen poliitikkojen löytää ratkaisu ja päättää siitä. Ei käy kateeksi.