Ääneen ajattelua ja keskustelua suopeassa hengessä ilman pyrkimystä yksimielisyyteen.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Pääkirjoituksista paljastuu kolmas NATO-kanta
Ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittely eduskunnassa, ja erityisesti Ulkoasianvaliokunnan lausunto siitä, on antanut aihetta moniin pääkirjoituksiin. Vaikka lehtien pääkirjoitukset ovatkin suurelle yleisölle lähes yhdentekeviä, antavat ne kuitenkin hyvän näkemyksen siitä, missä valtakunnassa mennään. Pääkirjoitustoimitusten väki on yleensä kokenutta, osaavaa ja tietävää väkeä, jolla on pidempi perspektiivi yhteiskunnan kehitykseen. Siksi pääkirjoituksista on luettavaissa, mitä tavallista paremmin asioita seuraavat ihmiset ajattelevat.
En ollut uskoa silmiäni eilen, kun huomasin paikallisen maakuntalehden Karjalaisen ottaneen pääkirjoituksessaan varovaisen myönteisen NATO-kannan: "Samalla kuitenkin nykykehitys näyttäisi vievän Suomea ennen pitkää kohti palkka-armeijaa ja sotilaallisen liittoutumisen monia etuja." Jaoin tämän huomion Facebookissakin, mutta asia ei juuri näyttänyt kiinnittävän ihmisten huomiota. Sama asia, joka vielä presidentinvaalien yhteydessä kuohutti, oli nyt vain yksi tylsä pääkirjoitus muiden joukossa. Jaoin linkin Twitterissäkin ja Matti Pesu kertoi joidenkin muidenkin maakuntalehtien ottaneen samantyyppisiä kantoja. Lähdinkin kaivelemaan sitä, että mitä pääkirjoituksissa oikein on turvallisuuspolitiikasta todettu.
Toki Karjalainen ei ole ensimmäinen maakuntalehti, joka ottaa myönteisen NATO-kannan. Kaleva on ollut jo pitkään NATO-myönteinen. Yli kahden vuoden takaisessa pääkirjoituksessaan 20.12.2010 Kaleva otsikoi kantansa yksiselitteisesti: "Nato-askel pitäisi ottaa." Kannassaan se nojautuu paljolti Oulun suuren pojan, presidentti Martti Ahtisaaren kantaan.
Lapin Kansan pääkirjoitus 9.5.2013 ounastelee sotilaallisen liittoutumisen olevan edessä, esittäen sen eräänlaisena vääjäämättömyytenä. Tapa sekin olla NATO-myönteinen: "Onko niin, että Naton ovi lonksuu, vaikka enemmistö kansasta ei sitä kuule? Jos sotilasliittoon ei haluta mennä, Pohjoismaiden ja EU:n yhteiselle puolustukselle pitäisi keksiä realistisempia vaihtoehtoja."
Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa 8.5.2013 otsikolla "Suomella ei ole varaa olla riippumaton." Pääkirjoitus ei kuitenkaan esitä suoraan mitään, vaikka toteaakin lopuksi: "Luopuminen riippumattomuus-käsitteestä on viisautta. Siihen liittyy yksin jäämisen riski. Yksin jääminen olisi uhka Suomen turvallisuudelle. Suomi tarvitsee kumppaneita turvallisuutensa vuoksi." Jos toiveajattelut Pohjoismaiden tai EU:n puolustusyhteistyöstä jätetään sikseen, tuo on minusta jaa-ääni sotilasliiton jäsenyydelle.
Iltalehti ei suoranaisesti ota pääkirjoituksessaan kantaa, mutta suorasanaisesti toteaa tilanteen: "Rahat tai Nato -vaihtoehto takaa sen, että Suomen sotilaallisen liittoutumisen mahdollisuus nousee vakavaksi vaihtoehdoksi vaalitaistelun aikana ja sen jälkeen hallitusneuvotteluissa."
Turun Sanomat pääkirjoittaa 8.5.2013 otsikolla "Tosiasiat on syytä tunnustaa." Sävyltään neutraalissa kirjoituksessa tuodaan esiin se usein unhoon jäävä tai jätettävä tosiasia, että "On hyvä muistaa, ettei säästöpaineissa voi paeta Naton siipien suojaan. Puolustusliitto ei halua vapaamatkustajia. Nato-jäsenyys ei ole säästöohjelma."
Kainuun Sanomat käy 8.5.2013 pääkirjoituksessaan läpi kansan tuntoja mitanneita tutkimuksia ja lopuksi esittää hyvin pessimistisen näkemyksen Venäjästä silovikkien valtakuntana. Madonlukujen jälkeen kirjoitus loppuu, johtopäätöskappale jää kirjoittamatta.
Savon Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan 10.5.2013 samantyyppisesti, esitellen näkemyksensä lähtökohdista, mutta johtopäätöksiä aukikirjoittamatta. Tosin talousnäkökulmasta: "Luontevinta on edetä pohjoismaisen yhteistyön avulla ja toivoa, että vähin erin kyetään rakentamaan yhteistä eurooppalaista puolustusta. Yhteiset sotamateriaalin hankinnat tuovat Suomelle selvää säästöä. Todelliset totuuden hetket ovat jo näköpiirissä, kun tiedetään, että puolustuksen runkona olevat Hornet-hävittäjät tulevat matkansa päähän. Mistään ei löydy varoja sellaiseen miljardiluokan kertainvestointiin kuin vielä 1990-luvulla."
Pohjalainen esittää Ruotsin puolustukyvyn heikkouksia 28.4. ruotivan pääkirjoituksensa lopuksi eri vaihtoehdot Suomelle "Oma kysymyksensä on sitten se, pystyykö Suomi itse takaamaan riittävän iskukykyisen ja uskottavan puolustuksen.
Monien mielestä juuri jäsenyys Natossa olisi olennainen lisävahvistus turvallisuuspoliittiseen asemaan. Selvä enemmistö kuitenkin luottaa edelleen pelkkään Nato-optioon."
Keskustan pää-äänenkannattaja Suomenmaa sen sijaan ei jätä mielipidettään epäselväksi pääkirjoituksessaan 8.5.2013. Kyytiä saavat sekä hallitus että NATO-jäsenyyttä ajavat, "Sitä paitsi vanhastaan tunnettua on, että ne, joka ovat ajaneet Suomen Nato-liittoutumista, ovat jo pitkään pyrkineet muuttamaan ulkopolitiikan käsitteistöä. Sillä tavoin Nato-jäsenyyttä voitaisiin ajaa hivuttamalla, ikään kuin keittiön ovesta.
Ulkopolitiikkaa pitäisi vartioida ainakin sellaiselta toimintatavalla, josta nykyinen hallitus on tehnyt tavaramerkin. Kunta-, sote- vero- ym. uudistuksia yritetään ensin näppituntumalta ja korjataan sitten, kun joku huomauttaa…"
Joka tapauksessa on selvää, että keskustelu Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta on tosisaan käynnistynyt ja se huipentuu 2015 eduskuntavaaleissa. Nyt on sekä puolustajien että vastustajien mietittävä mitä sanoa. Puolustajat ovat tähän mennessä saaneet tyytyä vaatimaan keskustelua asiasta, mutta metakeskustelu ei enää riitä. Samoin vastustajien on päivitettävä argumenttinsa, sillä 70-lukulaisella maalailulla ei nyt pärjää.
Keskustelulle antaa erityistä pontta se, että noista pääkirjoituksista on luettavissa kolmannen NATO-kannan syntyminen. Nimitän sitä NATO-myöntyväisyydeksi, mutta sitä ei pidä sekoittaa NATO-myönteisyyteen. Tämä myöntyväisyys syntyy hieman jäykästi, jopa vastentahtoisesti. NATOa pidetään vähiten huonona vaihtoehtona. Tällä näkökulmalla näyttää olevan poliitikkojen keskuudessa laaja kannatus, sillä olihan Timo Soinin puheenjohtaman Ulkoasianvaliokunnan yksimielisesti hyväksytty lausunto ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta keskinäisriippuvuuksineen malliesimerkki tällaisesta myöntyväisyydestä.
Jos muuten kellä on tietoa tai linkkejä sanomalehtien tuoreisiin turvallisuuspoliittisiin kannanottoihin, pistäkää linkkejä kommentteihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti