Kansalaisten puolustama maa

Kuka ikinä onkin kirjoittanut Puolustusvoimien Varusmiehille-osion etusivun tekstin, on tehnyt hyvää työtä.

"Suomi tarvitsee sinunkin panostasi, sillä olet paras henkilö puolustamaan maatamme, valtiollista itsenäisyyttämme ja alueellista koskemattomuuttamme. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva sotilaallinen maanpuolustus sekä oma toimintasi takaavat, ettei sinun eikä muiden maassamme asuvien oikeuksia loukata, eikä elämäämme Suomessa kukaan pääse uhkaamaan."

Tuohon kun saisin lisätä aseettoman vaihtoehdon, niin voisin itsekin tuon allekirjoittaa. Minä kun uskon siihen, että maata voi ja pitää puolustaa kollektiivisesti, yhdessä. Itse asiassa se on ainoa uskottava vaihtoehto, sillä meillä ei ole ikinä varaa ostaa niin paljon niin hyviä asejärjestelmiä, että puolustuksen uskottavuus rakentuisi vain niiden varaan.

Asevelvollisuus on iso osa nyt virinnyttä turvallisuuspoliittista keskustelua. Tosin keskustelu asevelvollisuudesta on käytännössä hyvin pitkälle keskustelua varusmiespalveluksesta. Minä näen uskottavan maanpuolustuksen vaativan nykyaikana hyvin paljon muutakin kuin riittävän suuren tehtäväänsä koulutetun ja varustetun sotilaallisen reservin. Modernit konfliktit pyrkivät enemmänkin suistamaan yhteiskunnan arjen raiteiltaan kuin valloittamaan alueita sotilasvoimin. Siksi minusta maanpuolustukseen liittyvän kansalaisvelvollisuuden pitäisi pystyä vastaamaan tulevaisuuden konflikteihin.

Asevelvollisuus on väline luoda turvallisuutta, ei itseisarvo. Tai monet näkevät sen myös itseisarvoisena lähinnä sen sekundääristen vaikutusten takia. Itsenäistyminen, kurinalaisuuteen oppiminen, johtamistaitojen kehittyminen, luonnossaliikkumisen alkeiden tarjoaminen ja niin edelleen, ovat hyötyjä, joita varusmiespalveluksesta katsotaan saatavan. Näiden asioiden opettelemiseen ja kokemiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita sotilaallista organisaatiota. Itse asiassa monet järjestöt tarjoavat juuri tällaista oppia lapsille ja nuorille. Partio, vapaapalokunta, SPR, 4H, Luontoliitto ja monet muut ansiokasta työtä tekevät nuorisojärjestöt antavat valmiuksia pärjätä tilanteissa, joissa on niin sanottu tiukka paikka ja yhteistyön tarve. Siitä on pohjimmiltaan kyse kriisitilanteessa selviytymisestä. Niitä taitoja ja valmiuksia Suomen puolustaminen epätoivottua ulkoista vaikutusta vastaan vaatii.

Itse uskon siis maanpuolustukseen, joka on laajaa ja osaltaan myös kansalaisten vastuulla. Nythän kokonaisturvallisuuden käsite on sitonut erinomaisella tavalla yhteen viranomaistahot ja yritysmaailman. Kansalaisulottuvuutta tässä kokonaisturvallisuudessa ei kuitenkaan ole näkyvillä. Vapaaehtoinen maanpuolustus on melkein pelkästään aseellista toimintaa, vaikka se voisi olla paljon enemmänkin.

Itse pitäisin parhaimpana koko ikäluokan sukupuolineutraalia kouluttamista. Minun mielessäni olevassa kansalaispalvelussa koottaisiin kirjava porukka yhteen peruskoulutukseen, joka sisältäisi karkeasti ottaen kansalaistaitoja ja yleistä kriisivalmiuksien kohtottamista tiedoissa ja taidoissa. Sen jälkeen eriydyttäisiin asepalveluun ja muuhun palveluun. Jotain hyvin tämäntyyppistä esittää Kansalaispalvelu ry ja sen esittämä malli olisi varmasti hyvä pohja keskustella tästä tavasta järjestää maanpuolustusta. Kansalaispalvelun perimmäisenä tavoitteena olisi, että yhteiskuntamme kestäisi poikkeusoloja paremmin ja pidempään. Puolustuskyky tänä päivänä on myös sitä, että vanhukset ruokitaan, lapset hoidetaan ja ylipäätään elämä nilkuttaa eteenpäin, vaikka jokin olennainen osa olisikin saatu kaadettua.

Julkisen sektorin ahdingossa voisi kansalaispalvelusta suorittavista nuorista olla merkittävästi apua. Samalla he saisivat omakohtaisen kokemuksen elämänalueelta, johon muuten eivät ikinä olisi tutustuneet. Itävallassahan oli äskettäin kansanäänestys yleisen asevelvollisuuden tulevaisuudesta ja sen jatkumisen saattoi hieman paradoksaalisesti ratkaista siviilipalvelus. Sivarit ovat Itävallassa merkittävä resurssi monilla elämänalueilla ja siksi sivillipalveluksen jatkuminen oli merkittävä syy kannattaa yleistä asevelvollisuutta.

Kansalaispalvelus olisi myös tapa saavuttaa ikäluokan nuoret vielä kerran ja ohjata syrjäytymisvaarassa olevia eteenpäin elämässä. Kansalaispalvelu toimisi myös verrattomana kotouttajana maahanmuuttajille ja Suomeen sitouttajana maahanmuuttajataustaisille ihmisille.

Kansalaispalvelu loisi todennäköisesti joukon ongelmia eri palvelusmuotojen tasapuolisuudesta. Tälläkin hetkellä eri palvelusmuodot ovat kovin epätasapuolisia, mutta tähän tilanteeseen on totuttu. Esimerkiksi sukupuolineutraalius on asia, joka etenee eri puolilla yhteiskuntaa ja se koputtelee kiihtyvään tahtiin myös asevelvollisuuden ovella. Sukupuolten tasa-arvon kehittymisen myötä pelkästään miehiin kohdistuva pakko muuttuu pikkuhiljaa yhä hankalammin hyväksyttäväksi.

Olisi myös mielenkiintoista järjestää kansalaispalvelun hengessä eräänlaisia kansalaisten "sotaharjoituksia", joissa simuloitaisiin kriisitilanteita. Jos esim. yhtenä päivänä pyydettäisiin liikkumaan muuten kuin autoillaan, hoitamaan kotitoimensa ilman sähköä ja niin edelleen. Tällaisia harjoituksia varten voisi rakentaa verkkopohjaisia malleja, joita voisi toteuttaa itsekseenkin. Samanlaisia voisi toteuttaa myös työpaikoilla.

Ylipäätään keskustelu asevelvollisuudesta on hankalaa, koska suhde siihen on hyvin tunneperäinen. Intin käyminen on totunnaistapa, mieheksi kasvamisen rituaali. Kuitenkin merkittävä osa ikäluokasta voitaisiin ja kannattaisi ohjata suorittamaan enemmänkin nykyistä siviilipalvelusta muistuttavaa palvelusta. Se voisi tapahtua vanhustenhoidon, hajauteutun energiantuotannon, kriisiajan viestinnän tai minkä tahansa sellaisen toiminnan parissa, joka auttaa Suomea kestämään ulkopuolista aggressiota toiminnallisesti ja henkisesti. Siitähän maanpuolustuksessa kuitenkin on kyse.