Kultaranta-keskustelu lähestyvät ja nyt tuli tarkempaa tietoa tapahtuman rakenteesta. Entisellä tyylillä mennään eli osa julkista ja osa sitten ulkopuolisten ulottumattomissa Chatham house -säännöillä. Toisen päivän televisioitavassa aloituskeskustelussa klo 9.30-11 pohditaan Ukrainan kriisiä, Venäjän kehitystä ja Suomen asemoitumista otsikolla ”Karhu on herännyt, entä Suomi?”.
Keskusteluun osallistuvat hallituksen puheenjohtaja Esko Aho, erikoistutkija Hiski Haukkala, kansanedustaja Paula Lehtomäki, kirjailija Sofi Oksanen, tutkija Charly Salonius-Pasternak sekä Suomi-Venäjä seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie. Toimittaja Seija Raution juontamassa keskustelussa on sen verran laaja kirjo näkemyksiä, että eiköhän siellä saada sanailua aikaiseksi. Jos viime kesänä nuoren radikaalin paikan täytti Li Andersson, on nyt provosoivampia puheenvuoroja otettu käyttämään Sofi Oksanen. Hän on ollut hyvin aktiivinen keskustelija ja hänen näkemyksensä Putinin Venäjästä saanevat ainakin Talvitien posket punottamaan. Presidentti Niinistön avauspuheenvuoroa sekä maanantai-iltapäivän keskusteluja on mahdollisuus seurata suorana verkossa YLE Areenan kautta. Twitterissä hashtagi on se tuttu #Kultaranta.
Viime kesän Kultaranta oli menestys, mutta pelkästään toistamalla samaa kaavaa ei päästä eteenpäin. Tuleviksi vuosiksi toivoisinkin enemmän avoimuutta. Toinen vaihtoehto olisi tietysti virittää Sälenin tapainen, täysin avoin tapahtuma. Mutta olisi sääli, jos Kultaranta-keskustelut jähmettyisivät olennaisilta osiltaan eliitin sisäisiksi. Tämä maa kaipaa nyt laajaa ja tasokasta turvallisuuspoliittista keskustelua.
Tässä otos viime aikojen kiinnostavimmista turpo-kirjoituksista, joiden avulla on hyvä virittäytyä Kultarannan tunnelmiin. Otos tarkoittaa omiin silmiini sattuneita eli somen jollain tasolla kuratoimia juttuja. Lisätkää kommentteihin
Ajatuksia ja näkemyksiä Venäjän tilanteesta
Economistin Edward Lucas on kärksä ja aktiivinen keskustelija: Why, Oh Why, Didn’t We Listen to the Eastern Europeans? They told us this could happen.
EU:n laajentumiskomissaari Stefan Fuele puhuu siitä, miten länsi ei ole osannut lukea Putinia ja kuunnella hänen puheitaan.
Ukrainan kohdalla näyttäisi melko tavalla kaikki menneen loppujen lopuksi pieleen Venäjän kohdalla.
Sarjassamme "Arvailemme mitä Putin seuraavaksi keksii": What's Putin Up to Now? Four Possible Explanations
Katri Pynnöniemen selkeä ja silmiä avaava kirjoitus Venäjän valintojen mahdollisista taustoista.
Erkki Tuomioja kaipaili juuri Facebookissa parempaa ja puolueettomampaa tutkimusta, mutta sepä ei olekaan niin helppoa.
Fiktio ehätti tavalliseen tapaansa todellisuuden edelle.
Euraasian unioni sai virallisen alkunsa, vaikkei Ukrainaa saatukaan mukaan. Putinin avauspuhe.
Kovasanainen kannanotto Euraasian unionin ideologisesta taustasta.
Lisäys: Raportointia: Moscow Conference on International Security 2014, part 1
Suomea koskevaa turvallisuuspoliittista (≈Nato) keskustelua
Ulkopoliitiikka on aina myös osaltaan sisäpolitiikkaa.
Tapio Juntunen käy perusteelliseen tapaansa läpi
Politiikkaradion Puheet päreiksi -ohjelmassa tutkija Vesa Heikkinen ja toimittaja Tapio Pajunen puivat Nato-keskustelua keskusteluna.
Tasavallan presidenttikin osallistuu Nato-keskusteluun.
Venäjän ulkoministeriö pitää Suomen ja Ruotsin Nato-keskustelua "vaarallisena"
Eri maiden turvallisuuspoliittiset asiantuntijat lausuvat mielipitetään Suomen ja Ruotisn mahdollisesta Nato-jäsenyydestä: Judy Asks: Should Finland and Sweden Join NATO?
Valtiotieteiden tohtori, everstiluutnantti Torsti Sirén on Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen johtaja ja tässä kirjoituksessaan hän tarkastelee mahdollista Nato-jäsenyyttä sotilaallisesta näkökulmasta.
Ilta-Sanomien todella vahvaa työtä Venäjä-uutisoinnissa tekevä Arja Paananen analysoi Moskovan lähettäneen Nato-viestin ilmatilaloukkauksilla.
Mahdollinen Nato-jäsenyys edellyttää kansanäänestystä, kirjoittaa James Mashiri. Jos suuria mullistuksia ei tapahdu, niin näin se on minunkin mielestäni. Lisäksi äänestys vapauttaisi, jopa pakottaisi avoimeen keskusteluun.
Europarlamentaarikko lasse Lehtinen (sd) piti vuonna 2006 puheen Nato-jäsenyyden puolesta. Aika vähissä ovat ne poliittiset tekstit, jotka ovat näin hyvin kestäneet aikaa. Ikävä johtopäätös tästä on tietysti se, että keskustelu ei näiden kahdeksan vuoden aikana ole juuri edennyt.
Nato-keskusteluun on kytkeytynyt suorastaan elinikäisiä käsityksiä asioista ja siksi asioiden punnitseminen on vaikeaa. Tässä ilahduttava ja ennen kaikkea inhimillinen tunnustus siitä, kuinka ajatukset ja mielipiteet repivät eri suuntiin.
Puoluepolitiikassa on normaalia venytellä eri näkökulmia asiaan totuuden rajamaille asti, mutta turvallisuuspolitiikassa sellainen venyttely on vähintään uhkarohkeutta, useimmiten typeryyttä. Toki monista asioista voi olla eri mieltä, mutta tietyt perusfaktat pitää löytyä kesksutelun pohjalta toiveajattelun sijaan. Yksi niistä on se, että Nato ei ole missään määrin sitoutunut puolustamaan rauhankumppaneitaan.
Haastatteluni Nykypäivässä.
Evp komentaja Gustav Hägglund on ottanut asiakseen eri yhteyksissä puolustaa hänen mukaansa yksin aivan hyvin pärjäävän Suomen sotilaallista kunniaa.
Jari Tervo ei kirjailijana ole turvallisuuspoliittinen asiantuntija, mutta siinä työssä on väkisinkin ihmisen asiantuntija. Siksi hänen analyysinsä on pelottava.
Jukka Tarkka ja hänen Nato-aiheiset kolumninsa 15 vuoden ajalta.
Sinisellä Zeppeliinillä on sanottavansa tähän asiaan.
Kannanottoja ja kaikuja Ukrainan tilanteseen
Keskinäisriippuvuus ottaa Putinia kiinni eri tavoin.
Ukrainan sota on malli uudenlaisesta sodasta.
EU:n valtion- tai hallitusten päämiesten julkilausuma Ukrainasta Bryssel, 27. toukokuuta 2014
Tasavallan presidentti ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta keskustelivat Ukrainan tilanteesta 23.5.2014
Karjalassa puuhataan kansanäänestystä Krimin malliin. Ei ehkä ihan maailman vakavammin otettava idea, mutta todistaa minkälaisen matorpurkin Putin aukaisi Krimillä.
Samaan aikaan kun ukrainalaiset taistelevat ja kuolevat EU:n tarjoamien ajatusten ja aatteiden puolesta, ovat monet nykyisten jäsenmaiden kansalaiset hylkäämässä niitä.
Informaatiosota ja propaganda
Marko Maunula pohtii tätä kylmän sodan synnyttämää ja eri tavoin sitekästi elävää kiikkulautaefektiä, jossa kritiikkiä jotakin kohtaan torjutaan kritisoimalla jotakin toista.
Venäjän verkossa tuo näkyvillemme sen, mikä kielitaidottomuuden vuoksi jää yleensä piiloon eli mitä meistä Venäjällä kirjoitetaan. Näiden lukeminen on aina kovin monelaisia tunteita herättävää.
Uuden Venäjän toistaiseksi menestynein elokuva, Stalingrad 3D, sai ensi-iltansa viime vuonna. Kalle Kinnunen perkaa elokuvan putinilaista sanomaa perusteellisesti.
Puolalaisen tutkimuslaitoksen tutkimus: The Anatomy of Russian Information Warfare, The Crimean Operation, a case study.
Oikeaan tietoon pyrkivä vapaa media on paras vastalääke propagandaan.
Venäjän #Saveourguys -kampanja koskee Ukrainassa vangittuja venäläisiä lehtimiehiä ja se on hävytön laina nigerialaisten koulutyttöjen vapauttamista vaativalta, maailmanlaajuiseksi levinneeltä #sendourgirlsback-kampanjalta.
Jukka Mallinen nostaa esiin Venäjän aktiivisen toiminnan myös Suomessa. Aihetta soisi käsiteltävän laajemminkin medioissa ja tai jopa viranomaisten puolelta.
Spiegelin kaksiosainen katsaus Putin propagandakoneistoon.
Johan Bäckman on omassa blogissaan yhä sakeampi. Tätä lukiessa hän yhdistyi omassa päässäni Johanna Tukiaiseen. Kumpikin on valinnut tiekseen säälimättömän groteskiuden, jossa annettu vaikutelma on täysin yhdentekevä asia, kunhan huomiota vain saa. Tämän oivalluksen jälkeen Dosentti on vaikuttanut minusta enemmän surulliselta kuin raivostuttavalta hahmolta. Tosin hän voi tehdä asemassaan ihan oikeasti pahoja asioita toisin kuin Johanna Tukiainen, jolle käy vain itselleen huonosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti