Kohti Kultarantaa 2014 II

Kultaranta-keskusteluihin on enää vajaa kaksi viikkoa ja jos nyt vihdoin EP-vaalien ja demarien ministerikierrätyksen jälkeen käynnistyisi tapahtumaa alustava keskustelu. Aiheita ainakin riittää, mutta ehkä niiden lukuisuus ja vakavuus pitävät monet asiantuntijat hiljaisina julkisuudessa. Turvallisuuspoliittisen keskustelun sävy on tosiaan Ukrainan tapahtumien seurauksena muuttunut hyvin vakavaksi.

MM-kisojen finaalia seurannut venäläisvihamielisyys oli hämmentävää. Hyvinkin kunnollisina pitämäni ihmiset ryssittelivät ja liittivät pelissä olleen vilungin venäläiseen kansanluonteeseen. Tässä saattoi myös olla mukana Ukrainan tapahtumien aiheuttaman ahdistuksen purkamista. Nämä raivokkaat vaahtoamiset ovat vahva kontrasti sille perinteiselle ylivarovaisuudelle, jota Venäjän suuntaan osoitetaan monien toimesta vieläkin poliittisissa kysymyksissä. Krimin valtauksen vastaanotto tuntui olevan vähemmän raivokas kuin päävalmentajan finaalifuskauksen.

Venäjä on loukannut kaksi kertaa Suomen ilmatilaa ja itse olen jäänyt miettimään tässä tapauksessa sekä Venäjän että Suomen toimintaa. Venäjän loukkaukset ovat olleet mitä ilmeisimmin tahallisia ja siten niillä on ollut jokin tarkoitus. Se voi liittyä Suomen valppauden testaamiseen tai se voi olla viesti valtiojohdolle, kansainvälispoliittista patterinhakkaamista. Tai kumpaakin.

Suomen viranomaiset puolestaan ovat antaneet ristiriitaisia ja vaillinaisia selityksiä tilanteesta. Rajavartioston raportti tapahtumista on sekin varsin ylimalkainen. Tälle on epäilemättä syynsä, mutta tässä maailmanajassa peittely vain johtaa vatvomisen pitkittymiseen ja tietotyhjiön täyttämiseen spekulaatioilla. Jotenkin uskoisin, että tämä ymmärretään myös päättävillä tahoilla ja siksi salailulle on ilmeisesti erittäin hyvät (≈ pelottavat) perusteet. Jos kyseessä on vain perinteinen peittely, niin nyt on viimeisiä hetkiä selittää kaikki avoimesti. Liian myöhään tulleet vilpittömätkin selitykset joutuvat vain jo muiden keksittyjen selitysten joukkoon. Esimerkiksi Suomen Kuvalehden väite, että kyseessä olisi ollut Suhoi-35S -hävittäjä, poikkeaa kovin viranomaisten raporteista.

Tänä vuonna Kultarantaan kutsuttuja on mitä ilmeisimmin kielletty kertomasta osallistumisestaan tapahtumaan, koska en ole nähnyt somessa ainuttakaan mainintaa kenenkään osallistumisesta. Ainoat järkevät syyt, jotka osaan kuvitella tälle hiljaisuudelle liittyvät tavalla tai toisella turvallisuuteen. Tai sitten halutaan vain suojata osallistujia vaikutusyrityksiltä. Jos Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen eliitti kokoontuu ja pääaiheeksi ilmoitetaan Venäjä, niin kyllähän se kiinnostaa, niin Venäjällä kuin muuallakin. Tietoa keskustelujen avoimuudesta ei myöskään vielä ole. Toivottavasti viimevuotiseen tapaan ainakin alustukset lähetetään suorina.

Turpo-puheet jatkuvat muuten heinäkuun alussa Porin SuomiAreenalla. Kanervan työryhmän loppuraportti on lykätty syksyyn, joten sinnekin on jo yksi kiintopiste turpo-keskustelulle olemassa. Jotenkin ajattelen, että tässä on nyt vielä muitakin vastaavia tulossa. Myös eduskuntavaalikamppailu, milloin se sitten ikinä onkin, tullee sisältämään turpoa merkittävästi totuttua enemmän.

Viime vuoden Kultaranta-keskustelujen alla oli käynnissä demarien ministerikierrätys, jolloin ulkoministeri Erkki Tuomiojan paikkakin oli periaatteessa vaarassa. Sama toistuu nyt, kun uuden puheenjohtaja Antti Rinteen valinnan takia on käynnissä merkittävän hankala operaatio hänen saamisekseen hallitukseen. Mutta Tuomiojan vaihtaminen tässä tilanteessa olisi minun mielestäni puolueen sisäisen valtapelin asettamista isänmaan edun edelle. Toinen turpon kannalta merkittävä valtapoliittinen kuvio, joka on vielä kesken, on Kokoomuksen pj-kisa. Stubb on ehdokkaista ylivoimainen ulkopolitiikassa, mutta ainakaan ulospäin ei tämä osaamisen puoli ehdokkailla ole ollut näkyvästi esillä. Vaikka pitäisi, kuten olisi pitänyt olla demarienkin pj-kisassa.

Ainakin omassa mielessäni Ukrainan kriisin hoitoon on liittynyt kahden lautasen ongelma. Toisaalta Venäjä ja Ukraina EU:n ulkopuolella ovat enempi presidentin reviirillä, mutta toisaalta kriisiä on hoidettu, viisasta kyllä, tiukasti EU:n kautta. Mitä ilmeisimmin presidentti Niinistön ja ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunnan UTVAn yhteistyö on sujunut mallikkaasti, mutta tässä on varmasti miettimistä. Venäjän aiheuttamat ulkopoliittiset ongelmat kun eivät varmaankaan ole tähän loppumassa. Saa nähdä ottaako Antti Rinne demarien paikan UTVAssa vai miten paikka jaetaan. UTVAanhan kuuluu ulkoasiainministeri, puolustusministeri ja enintään neljä muuta valtioneuvoston määräämää ministeriä, käytännössä puheenjohtaja jokaisesta hallituspuolueesta. Joka tapauksessa presidentin ja UTVAn saumaton yhteistyö on tarpeen seknkin jälkeen, kun kahden päähallituspuolueen puheenjohtajat ovat vaihtuneet. Tehtävää näet riittää.

Lisäys 15.30: Tarkempaa tietoa ohjelmasta ja teemoista.