Tulevan hallitusohjelman turpo

Käydyissä minihallitusneuvotteluissa ei juuri turvallisuuspoliittiseen puoleen hallitusohjelmassa koskettu. Vaikka uusi pääministeri on korostanut haluavansa viedä Suomen Natoon, on se asenne enempi pinnalla lienee vasta vaalikamppailun aikana. Hallitusohjelman kirjaus alkuosaltaan kuuluu nyt näin:

EU-, ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Suomen ulkopolitiikan tavoitteena on kansainvälisen vakauden, turvallisuuden, rauhan, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen vahvistaminen sekä oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen. Hallitus toimii Suomen kansainvälistä asemaa vahvistaen ja huolehtii ulko- ja turvallisuuspolitiikan jatkuvuudesta, ennustettavuudesta ja johdonmukaisuudesta.
Suomen turvallisuus ja hyvinvointi perustuvat hyviin kahdenvälisiin suhteisiin sekä yhteistyöhön muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan unionin, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja Euroopan neuvoston jäsenenä sekä pohjoismaisessa yhteistyössä ja Naton kumppanimaana. Suomi vaikuttaa talouskriisistä toipuvan EU:n kehitykseen ja seuraavan EU-komission työohjelmaan, painopisteenä talouskasvua tukeva kilpailukyky, kasvava työllisyys ja sosiaalinen Eurooppa.

Euroopan turvallisuusjärjestelmä on joutunut Ukrainan tapahtumien myötä koetukselle. Suomi korostaa kansainvälisen oikeuden noudattamisen välttämättömyyttä ja tukee neuvotteluratkaisun etsimistä kriisiin.

Tuossa ei suurempia muutoksia ole, mitä nyt Ukrainan kriisi mainittu. Mutta olennaista loppujen lopuksi ei ole se, mitä tähän hallitusohjelmaan kirjataan, vaan mitä seuraavaan. Samaan aikaan kun puolueet valmistelevat vaalikamppailua, valmistelevat ne myös näkemyksiään hallitusohjelmasta. Kun Suomi on ajautunut,/joutunut/päässyt tilanteeseen, jossa hallitukset istuvat todennäköisesti koko vaalikauden ja nojaavat vahvasti toimintansa hallitusohjelmaan, niin se alkurypistys voi olla poliittisesti kaikkein tärkein osa hallitustyöskentelyä puolueelle.

Seuraava hallitus lienee koostumukseltaan yhtä hankala kuin nykyinen, eli monia, ristikkäisiäkin linjoja pitää sovitella hallitusohjelmassa yhteen. Tällä hetkellä todennäköisimmältä näyttää porvarihallitus, jossa KESK-KOK-PS -yhdistelmä mahdollisine apupuolueineen yrittää löytää toisensa huolimatta hyvin pitkästä välimatkasta arvokonservatiivisuus-arvoliberaalius -akselilla. Myös turvallisuuspoliittisesti tämä yhdistelmä muistuttaa Jokisen eväitä sijoittumiseltaan.

Soinin johtamista Perussuomalaisista ei ole oikein saanut tolkkua tässäkään asiassa puuttuvien tai iskulauseen tasolle jäävien yleisluontoisten kantojen takia. Soini vaikuttaa olevan vahvasti halukas ulkoministerin paikalle, sillä siinä hän pääsee käsiksi EU:n. Hallitusvastuu pakottaa puolueen konkretisoimaan tavoitteensa ja myös tekemään kompromisseja. Kumpikin näistä eteen tulevista asioista tullee herättämään puolueen kannattajakunnassa kohua.

Keskusta on liikkunut hyvin perinteisellä kekkoslaisella linjalla, jossa on korostettu Suomen erityissuhdetta Venäjään. Sipilä tuntuu tarkastelevan asiaa pitkälti taloudellisesta näkökulmasta ja puolueen ulkopoliittiseksi kärjeksi noussut Paula Lehtomäki on tuoreena Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtajana hyvin ymmärtäväinen venäläisten kantoja kohtaan.

Stubbin Kokoomus on tietysti linjansa valinnut ja uuden puheenjohtajan myötä lienee luvassa passiivisen mielipiteen sijaan aktiivista politiikantekoa Nato-jäsenyyden puolesta. Kokoomus on turvallisuuspoliittisesti erittäin kaukana Keskustasta. Perussuomalaiset puolestaan ovat jossain siinä välissä.

Seuraavan hallitusohjelman turvallisuuspoliittiselta kirjaukselta vaaditaan paljon. Sen pitää riittävän selkeästi kertoa missä olemme ja mihin pyrimme, mutta toisaalta sen pitää antaa vapauksia toimia jatkuvasti muuttuvassa tilanteessa. Vaikkei kannattaisikaan Nato-jäsenyyttä, niin tässä kohtaa minusta ei esimerkiksi olisi viisasta kirjata ettei jäsenyyttä vaalikauden aikana haeta. Jatkuvuudesta on vakuutettava, mutta Suomelle on varattava vapaita käsiä reagoida mahdollisiin muutoksiin rajustikin.

Liian täsmälliset kirjaukset saattavat myös vaikeuttaa pienempien  ennalta päättämättömien asioiden ratkaisemista. Ne kun voivat saada suhteettoman koon sisä- tai ulkopoliittisesti tai muodostua ylivoimaisiksi vain sen takia, että hallitusohjelmassa ei lue asiasta mitään. Kirjauksen pitäisi pikemminkin pitää sisällään sen, että Suomen hallitus on valmis toimimaan kaikin tavoin maamme turvallisuuden varmistamiseksi. Tämä edellyttää TP-UTVAlta yhtenäisyyttä ja päätöksentekokykyä. Pääministerin ja presidentin yhteistyön on toimittava.

Viimeksi kun tarvitsimme turvallisuuspoliittista ketteryyttä, oli Koivistolla vielä valtaa lujasti niin perustusiain kuin Kekkosen luoman perinnön myötä. Koivisto vannoutuneena parlamentaarikkona käynnisti kehityksen, jonka myötä meillä on nykyinen, merkittävästi parlamentaarisempi perustuslaki. Se on ehdottomasti hyvä asia normioloissa, mutta tämä malli on vielä testaamatta kriiseissä.

Toki hallitusohjelman voi antaa elää siinä mielessä, että sitoudutaan johonkin parlamentaariseen toimintatapaan, jolla on mahdollista muuttaa kirjauksia. Kyse voi olla parlamentaarisesta selvitysryhmästä, jostain tiedonantomenettelystä tai esim. ulkoasiainvaliokunnan ottamisesta mukaan vielä nykyistä konkreettisemmin päätöksentekoon.

Vaikka aiemmin puhuin nimenomaan liikkumavapaudesta, niin minun mielestäni hallitusohjelmaan olisi myös jollain tavalla ladattava kansanäänestys siinä kohdassa, jos Nato-jäsenyyttä tahdotaan hakea. Toki kansanäänestyksen sijoittuminen ja kysymyksenasettelu voi olla hyvinkin monenlaista. Voidaan kysyä siinä kohtaa, kun päätetään lähteä prosessiin tai sitten siinä kohtaa, kun altistetaan valmis neuvottelutulos äänestykseen tai jotain siltä väliltä.

Vaikka sotilallisessa liittoutumisessa on kysymys asiasta, josta edustuksellisen demokratian pitäisi selviytyä helposti, on minusta useita kansanäänestystä puoltavia seikkoja. Tärkein on minusta vastuun ottaminen. Maanpuolustus on varsinkin näin sotilaallisesti laajaan reserviin perustuvassa ja muuten kokonaisturvallisuuteen nojaavassa järjestelmässä nimenomaan vastuun kantamista. Ilman vastuuntuntoa ei ole mitään. Kansanäänestys pakottaisi ihmiset kantamaan vastuuta omasta kannastaan. On helppo olla puolesta tai vastaan, jos tietää jonkun muun loppujen lopuksi tekevän päätöksen. Mutta jos se päätös tulee myös omakohtaisesti tehtäväksi, suhtautuu prosessiin todennäköisemmin paljon syvällisemmin ja vastuullisemmin.

Ratkaisu, oli se sitten mikä tahansa, saa myös silloin todennäköisemmin vastustajien hyväksynnän, sillä perusteellinen keskustelu paljastaa miten kummassakin vaihtoehdossa on puolensa. Suomalainen maanpuolustushenki tarvitsee elääkseen kansanäänestystä. Ilman sitä merkittävä joukko ihmisiä irtisanoutuu vieraaksi kokemastaan järjestelmästä. Niin käy myös kansanäänestyksen myötä, jos Nato-jäsenyys voittaa, mutta uskoisin määrän jäävän silloin merkittävästi pienemmäksi.

Kansanäänestykseen on myös sitouduttava niin, että valtiovalta ja poliittiset puolueet tekisivät parhaansa laajan ja valistuneen kansalaiskeskustelun synnyttämiseksi. Kansanäänestys myös pakottaisi kaikki osapuolet paitsi muodostamaan, myös perustelemaan kantansa ja ennen kaikkea tuomaan sen julki. Kansanäänestys myös vapauttaisi poliitikot puolueiden sisällä ottamaan eri kannan kuin puolueella ehkä on virallisesti.

Riskinä on tietysti se, että äänestys voi muodostua jonkun ihan toisen asian mitttariksi. Jos esimerkiksi hallitus on hyvin epäsuosittu, niin sen tekemä ehdotus voi kärsiä sisäpoliittisista syistä. Monet myös moittivat poliitikkoja kansan selän taakse piiloutumisesta heidän kannattaessaan kansanäänestystä. Mutta toisaalta uskon, että kansanäänestys edellyttäisi poliitikoilta syventymistä ja oman kannan avaamista paljon nykyistä paremmin. Kaiken kaikkiaan usko kansanäänestyksen sisältävän enemmän hyviä kuin huonoja puolia.

Mutta ensin käydään vaalikampanjat, annetaan ja lasketaan äänet sekä muodostetaan hallitus. Tässä kohtaa meillä kaikilla on mahdollisuus omalla tavallamme vielä vaikuttaa siihen mitä siinä ensi kesän alussa (toivottavasti) valmiina olevassa hallitusohjelmassa lukee.