Turporock 4: Suomettuminen

Tämä on sarjasta turvallisuuspolitiikasta uudemmassa suomalaisessa populaarimusiikissa. Vinkkejä kappaleista otetaan mieluusti vastaan.


‪Sleepy Sleepers - Anarkiaa Karjalassa‬



Avain tämän musiikkikappaleen ymmärtämiseen on sen ilmestymisvuosi: 1977. Sinä vuonna puolueet Kokoomusta myöten pyysivät Kekkosta ehdokkaakseen seuraavan vuoden presidentinvaaleissa. Sisäministeriö puolestaan esti Sex Pistolsin keikan Suomessa moraalisesti arveluttavana ja pelasti näin Suomen nuorison tulevaisuuden. Ja tässä on kappale siltä vuodelta, jossa pilkataan Neuvostoliittoa. En edes tiedä mikä voisi olla tänä päivänä yhtä hurjaa pilkkaa.

Aikalaiskontrastia voi tavoitella katsomalla ensin pätkän YYA — 25 vuotta Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyttä -ohjelmasta Elävästä arkistosta. Siihen kun päälle päräyttää tuota hyperenergistä soitto- ja laulutaidottomuutta, niin saa jonkun aavistuksen kappaleen vaikutuksesta.

Tai kuten Joni Kling Nuorgamissa osuvasti toteaa: "Valtoselle ja kumppaneille punk oli päämäärätöntä haistattelua kaikkein pyhintä kohti. Suomessa 1977 se oli Neuvostoliitto. Samaan olisi periaatteessa pystynyt mikä tahansa nahkatakkibändi, mutta ainoastaan Sliipparit tekivät sen naisiksi pukeutuen, sukset jalassa, sonnustautuen hakaneuloihin, savusilakoihin ja nakkeihin."

Vaikkei Sliippareiden touhussa todella ollutkaan mitään järkeä, niin se paljastaa armottomasti Neuvostoliiton kokoisen kipupisteen suomettuneen Suomen takapuolessa. Siihen läimäyttämällä bändi saikin aikaa melkoisen parahduksen ja sitä myötä huomion. Nythän Lahden kaupunteatterissa pyöritetään Kuka mitä häh -musikaalia bändin vaiheista.




Eppu Normaali - Suuri ja mahtava


Kaupunkipoliittisen Puhtoinen lähiöni -singlen b-puolenan 1979 ilmestynyt Suuri ja mahtava on siltä ajalta, kun Eppu Normaali oli vielä soittotaidoton ja kapinallinen.

Neuvostoliittohan ei mainita nimeltä kappaleessa, aivan perinteisen karhu-mallin mukaan. Siis että karhusta ei kunnioituksen ja pelon takia käytetä sen oikeaa nimeä, vaan nimityksiä kuten kontio, mesikämmen, metsän kuningas, jne. Tässä laulussa kiertoilmaisuja ovat kommunismi, kolhoosit ja mandoliinisoolo.

Ehkä kappaleen epäselvän melskauksen keskeltä tärkeimmäksi asiaksi nousee  se, että keskellä syvintä suomettumista kommunisminpelko oli kuitenkin elävää ja toimivaa todellisuutta. Silloin 70-luvulla kansojen ystävyys oli julkisesti yhteinen asia, mutta yksityisesti Neuvostoliitosta ja kommunismista ei välttämättä kauniisti puhuttu. Tämä on ainakin minun kokemukseni. Näin jälkeenpäin suomettuneisuus näyttää kaiken kattavalta, mutta ei se niin tosiaankaan ollut. Siitä todistaa myös tämä pläjäys Suomipunkin alkuvuosilta.