Imartelu toimii aina

RG:ssä julkaistaan paitsi juttuja myös valtion virallisia kuulutuksia, presidentin määräyksiä ja muuta virallista sisältöä.

"Rossiiskaya Gazeta" (Russian Gazette) teki pitkän ja kehuvan jutun (Google-käännös) Suomen Puolustusvoimista. Venäjän valtion omistaman, puolivirallisen lehden jutusssa ylistetään vierailun perusteella Suomen armeijaa toimivana, tehokkaana ja halpana. Rinnastus partisaaneihin on viittaus Neuvostoliiton sankaritarustoon Suuresta Isänmaallisesta Sodasta. Vertaus asettaa suomalaiset sotilaat joukkoon, joka on valmis taistelemaan isänmaansa puolesta häikäilemättä ja viimeiseen asti.

Jutun ylistykset osuvat taatusti juuri oikeisiin kohtiin. Varmasti uppoaa, kun suomalaisille kerrotaan, että tepäs olette taitavia sotilaita, jota kaikkien on syytä pelätä. Kun tätä vielä täydennetään kehuilla siitä, että teette tämän ihan käsittämättömän tasa-arvoisesti ja vähällä rahalla, niin silloin nyökytellään myhäillen arvioijan tarkkanäköisyydelle. Toki samalla tuodaan esiin näkemys, että Suomi sinällään on ehkä lähes mahdoton hallittava, mutta kahdessa päivässä valloitettava kuitenkin.

Jos minä olisin Venäjällä vastuussa informaatio-operaatioista, joilla pyritään pitämään Suomea irti NATOsta, niin suosisin juuri tällaisia viestejä. Kun suomalaisille sanoo, että tehän pärjäätte itseksenne missä vaan tilanteessa, niin se viesti lankeaa hedelmälliseen maaperään. Näinhän valtaosa suomalaisista ainakin vilpittömästi toivoo asioiden olevan. Sanelu tai uhkailut johtavat todennäköisesti vain NATOn suosion nousuun. Kokonaanhan ei Venäjän kannata yrmeilyä lopettaa. Silloin kun kun kukaan ei uskoisi Venäjän olevan tosissaan. Sofi Oksanen puhui juuri tästä Venäjän propagandan ylivoimasta läntiseen verrattuna Puolustusvoimain komentajan ensimmäisessä Maapuolustuspäivässä. Loistavaksi usean arvostelukykyisen todistajan toimesta tuomittua puhetta ei valitettavasti ole missään tallennettuna.

NATO-keskustelun keskiössä on loppujen lopuksi kysymys, että onko meille kannattavampaa olla sotilaallisesti liittoutunut länteen (NATO) vai toimia pelkän poliittisen liittoutumisen (EU) pohjalta, rakentaen toimivan ja vaikuttavan kokonaisuuden sen varaan. Tällä hetkellähän Suomen ulkopoliittisella johdolla on pyrky vahvistaa EU:n turvallisuuspoliittista ulottuvuutta. Tuomioja lausui vastikään ääneen, että haluaisi Islannin ja Norjan liittyvän ulkojäseniksi Lissabonin sopimuksen turvalausekkeeseen. Presidentti Niinistö toivoi Suomen Kuvalehden mukaan matkallaan Sveitsissä EU:n turvallisuusulottuvuuden konkretisoitumista.

Tätä konkretisoitumista ei ole tapahtunut tähän asti, mutta nyt siihen voi jopa olla mahdollisuus. Tämän mahdollisuuden on synnyttänyt merkittävältä osin Yhdysvallat. Sen rajoja tuntematon vakoilukoneisto rikkoi sitä ainoaa ja tärkeintä vakoilun sääntöä: älä jää kiinni. Saksan ja Ranskan johdoilla on painetta ja varmasti myös halua antaa takaisin Obamalle. Vapaakauppaneuvotteluja tuskin halutaan vaarantaa, joten jonkinlainen uhittelu eurooppalaisten puolustusjärjestelyjen puolella voisi toimia ainakin Euroopan sisäisesti. Yhdysvalloissakaan ei moisesta oikeasti huolestuttaisi, vaan pikemminkin päinvastoin. USA on viestittänyt jo pitkään ja monilla tavoin, että eurooppalaisten on otettava itse enemmän vastuuta sotilaallisesta voimastaan. Tosin se pitäisi tietysti tehdä Yhdysvalloista ostetuilla asejärjestelmillä, mutta nyt voi tulla sikäläisillä myyjillä hankalia reissuja vanhan mantereen puolelle.

Jos on EU:lla lännessä nyt hankaluuksia, on niitä idässäkin. Ainakin nyt on välillisesti kuumat paikat suhteessaan Venäjään, sillä EU:n kanssa assosiaatiosopimusta hierova Ukraina on saanut tuta Putinin tyytymättömyyden. Putinin mukaan Ukrainan on valittava joko EU:n tai Euraasian unionin suunta vapaakaupalle. Kumpaakin ei Putin salli.

Euraasian unioni näyttäisi olevan Venäjän itsevaltiaasti johtama taloudellinen ja poliittinen unioni, jonka avulla kammetaan pystyyn kaatunutta suurvalta-asemaa. Mm. ruotsalainen aktiivinen turpo-keskustelija Lars Gyllenhaal on esittänyt useaan otteeseen huolensa Euraasia unionin tavoitteista ja toimintatavoista. Hän kummastelee, mikseivät suomalaiset juuri noteeraa tätä itäistä EU:ta, joka on mitä ilmeisemmin myös kiinnostunut ulottamaan vaikutuksensa Suomeen.

Itse ajattelisin, että noteeraamattomuus johtuu monesta asiasta. Ensinnäkin Euraasian unionista on hankala puhua suoraan olematta samalla ikäänkuin epäkohtelias Venäjälle. Unioni nähdään epädemokraattista kehitystä tukevana järjestelynä, jonka päätavoite on venäläisten itsekäs omien etujen ajaminen. Toisekseen sen nostaminen esiin tekee siitä eräällä tavalla olemassaolevan vaihtoehdon. Kun ei ole huomaavinaan, voi olla ikäänkuin ei olisikaan.

Suomella on varmasti enemmän mahdollisuuksia olla liitossa eri suuntiin kuin Ukrainalla, jos täällä jostain syystä viriäisi ajatus liittyä Euraasian unioniin. Niin ei tosin käy. Olemassoolevassa tilanteessa uskoisin ufojen invaasiolla olevan enemmän kannatusta kuin Euraasian unionin jäsenyydellä. Se ei tietenkään estä dosentti Bäckmania myymästä tätä vaihtoehtoa meille suomalaisille. Joka tapauksessa Euraasian unioni on varmasti tarkasti silmällä pidettävä asia, johon epäilemättä törmäämme lähivuosina yhä useammin. Keppiä ja porkkanaa on siis edelleen luvassa luvassa auringonnousun suunnasta.

Lisäys 28.10. klo 9.38. Unohdin linkittää kirjoitukseen tämän imartelun vastustamattomasta voimasta kertovan markkinoinnin klassikon. 

Lisäys 28.10. klo 9.50 Marco Pribilla, julkoasiainsihteeri EU-edustustossa Itä-Eurooppaan ja Keski-Aasian liittyvien kysymysten parissa, arvioi EU:n itäisen kumppanuuden tilaa ja Vilnan huippukokouksen antia.

Lisäys 28.10. klo 14.25 Judy Dempseyn varsin karu näkemys atlanttisen suhteen heikoista näkymistä vakoiluskandaalin myötä.