Syyria, sota ja suru

Tämä kirjoitus on julkaistu 30.10. Joensuun srk-yhtymän Kirkkotie-lehdessä. Se poikkeaa lähestymistavaltaan blogin muusta aineistosta.

Ekumeenisen vastuuviikon vieras Tarek Al-Khoury kertoo, miten Syyriaan vapaasti virtaavat aseet kiihdyttävät pahan kierrettä.

Uutiset Syyriasta ovat surkeita. Niin surkeita, että ne on jo helpompaa jättää väliin. Kun samoista asioista kertoo elävä ihminen, muuttuvat uutisten luvut ja kuvailut eläviksi ihmisiksi. Tarek Al-Khoury on nuori mies Syyriasta, jonka katseessa oleva suru vain syvenee hänen vedotessaan tilaisuuden lopuksi yleisöä rukoilemaan Syyrian, syyrialaisten ja rauhan puolesta.

Al-Khouryn toi Joensuuhun Vastuuviikko, joka on Suomen kaikkien kirkkojen ja monien kristillisten järjestöjen vuosittainen ihmisoikeuskampanja. Siinä kirkot Ekumeenisen Neuvoston avulla toimivat yhteistyössä oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Vastuuviikko keskittyy tänä vuonna kertomaan asekaupasta ja sen aiheuttamasta pahasta. Tavoitteena on myös, että rauhantyö näkyisi kirkossa ja kristillisissä yhteisöissä ja niiden kautta, sillä rauha on kristittyjen tehtävä. 

Kristinuskon juurilla

Syyrian sota on jatkunut nyt kaksi vuotta ja arvioiden mukaan sen aikana on tapettu yli 120 00 ihmistä. Ainakin saman verran on kateissa tai vangittuna ja miljoonat ovat paenneet maan sisällä tai ulkomaille. Al-Khoury asuu itsekin Libanonissa, mutta hänen perheensä on edelleen Syyrissa. Uskonnoltaan Al-Khoury on ortodoksi:
– Eräs eurooppalainen ystäväni kysyi kerran minulta, että kuinka kauan perheeni ja sukuni on ollut kristittyjä. Vastasin, että noin 2000 vuotta. Ylipäätään kristitty-nimitystä on käytetty ensimmäisen kerran nimenomaan Syyriassa. Meillä puhutaan myös joillain alueilla edelleen arameaa, joka oli aikoinaan Jeesuksen äidinkieli, kertoo Al-Khoury omasta ja maansa kristitystä taustasta. Kristittyjen osuus Syyrian väestöstä on sadan viime vuoden aikana laskenut kolmanneksesta kymmeneen prosenttiin:
– Me kristityt emme asu omilla alueillamme, vaan tähän asti olemme saaneet elää sovussa eri uskontojen edustajien kanssa. Nyt kapinallisissa on mm. al-Qaidaa edustavia jihadisteja, jotka ovat hyökkäilleet kristittyjen kimppuun heidän uskonsa takia.

Sota vaikuttaa lapsiin

Tarek Al-Khoury ajattelee, että jokaisella kristityllä tulisi olla väkivallaton elämäntapa. Syyrian ortodoksikirkko ei ole ottanut kantaa Syyrian sisällissotaan muuten kuin tuomitsemalla kaiken väkivallan. Al-Khoury on itse todistanut aseiden ja väkivallan juurtumista osaksi syyrialaista elämänmenoa.
– On täysin arkipäiväistä, että ihmiset kantavat aseita mukanaan. He tekevät niin ollakseen paremmin turvassa, mutta kaikki ne aseet vain luovat väkivaltaa ja turvattomuutta. Puupyssyillä osoittelevat lapset, jotka leikkivät tiesulkua, ovat kaikessa kertovuudessaan surullinen näky. Aseet tuhoavat koko ajan myös tulevaisuuttamme, pelkää Al-Khoury.

Asekauppa kannattaa

Asekauppa on huumeiden ja ihmiskaupan ohella kannattavimpia bisneksiä maailmassa. Sodissa kaikki muut häviävät paitsi asekauppiaat.
Myös suomalaiset valmistavat sotiin päätyviä aseita ja tarvikkeita. Italialaisen asevalmistaja Berettan nykyään omistama SAKO (Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Osakeyhtiö) valmistaa TRG-tarkkuuskiväärejä, joita on viety poliisien ja sotilaallisten erikoisjoukkojen käyttöön yli 50 maahan.
Beretta vie aseet ensin Suomen valtion luvan kanssa Italiaan ja sieltä eteenpäin sitten italialaisilla luvilla. Emokonserni Beretta on väläytellyt sotilasaseiden valmistamisen siirtämistä kokonaan pois Suomesta, koska täkäläinen vientilupajärjestelmä on sen mielestä liian tiukka.
Suomalaisen Patrian ja Norjan valtion puoliksi omistaman Nammo-konsernin Lapuan patruunatehtaalla valmistettu .338 Lapua Magnum -ammus on niittänyt mainetta parhaana tarkka-ampujakäytössä. Patruunalla on mm. tehty Afganistanissa kaikien aikojen pisimmältä matkalta ammuttu tarkka-ampujatappo sotilaskäytössä.
Se, että suomalaisessakin asevientivalvonnassa on toivomisen varaan käy ilmi Safer Globen tuoreesta taustapaperista "Mitä viedään ja kenelle – Selvitys asevientivalvontajärjestelmän nykytilasta" (Elli Kytömäki ja Jarmo Pykäla). Selvityksestä käy ilmi myös, että eurooppalaisetkin valtiot ovat taloudellisten löyhentämässä  asevientipolitiikkaansa.

Kaksi asiaa

Tarek Al-Khoury pyytää muulta maailmalta kahta asiaa. Nyt heti tarvitaan humanitääristä apua pakolaisille. Toinen hänen toivomuksensa on jo haastavampi:
– Voidaksemme selvitä tästä sodasta, meidän pitää pystyä antamaan anteeksi. Se ei ole helppoa, sillä liian moni on menettänyt läheisiään, liian paljon on ollut verta kadulla. Siksi me tarvitsemme keskuuteemme rauhan ammattilaisia, jotka voisivat sodan jälkeen omissa yhteisöissään etsiä tapoja rakentaa sovintoa. Kouluttakaa meille tällaisia ihmisiä, pyytää Tarek Al-Khoury.
On helppo ymmärtää miten kipeästi tällaisia ihmisiä tarvitaan, kun ajattelee miten arkoja meille suomalaisille edelleen ovat vuoden 1918 tapahtumat. Niistä on sentään melkein sata vuotta ja paljon sovinnollista historiaa välissä. Syyrialaiset sen sijaan tappavat edelleen joka päivä toisiaan.