Kaksi kovasanaista kannanottoa

Tänään olikin kovasanaisten turvallisuuspoliittisten puheenvuorojen päivä. Jos lähes kaikki katseet eivät olisi kiinnittyneet Säätytalolle hallituksen rakenneuudistuspakettia tarkastalemaan, olisi aihe noussut päivän pääteemaksi.

Ensin Ulkopoliittisen instituutin Charly Salonius-Pasternak julkaisi Comments-sarjassa poikkeuksellisen suorasanaisen paperin Ruotsin turvallisuuspoliittisesta asemasta. Sen paperin perusviesti oli pelkistetysti, että Ruotsi on ajanut alas puolustuskykynsä ja yrittää pehmeämmin keinoin turvata asemaansa muiden avulla. Tämän tilanteen myötä Ruotsi onkin yhtäkkiä epävarmassa tilassaan epävakauden tuottaja.

Jos on Suomella miettimistä suurissa turvallisuuspoliittisissa linjoissa, niin Ruotsilla tarve on vielä paljon kovempi. Samoin kuin kiire. Salonius-Pasternakin lausunto herättää varmasti huomiota myös Ruotsissa, kuten se teki jo Suomessakin. Vaikka kaikki periaatteessa varmasti tietävät tilanteen ja tässä on yksi perusteltu tulkinta siitä. Jos nimittäin joku vakavasti otettava ruotsalainen sanoisi jotain yhtä räväkkää Suomesta, niin otsikoita piisaisi. Toki ruotsalaisilla sotaväki ei ole niin kiinni sielun sopukoissa kuin suomalaisilla.

Salonius-Pasternak ei tyydy vain analysoimaan Ruotsia, vaan ulottaa aiheen käsittelyn myös Suomeen. Tämä on perusteltua jo senkin takia, että maidemme turvallisuuspoliittiset ratkaisut vaikuttavat toisiinsa niin suuresti. Paperin lopussa Salonius-Pasternak ottaa voimakkaasti kantaa yleisen asevelvollisuuden puolesta, nojaten myös Ruotsin ratkaisuihin, jotka ovat osaltaan johtaneet nykyiseen tilanteesen. Aivan lopuksi hän toteaa:

"Myös se tulisi pitää mielessä, että Suomi on historiassaan kyennyt puolustamaan itseään vain ulkopuolisen avun turvin. Päätökset, joita nykypoliitikot tekevät viiden seuraavan vuoden aikana, vaikuttavat Suomen turvallisuuteen vuosikymmenten ajan."

Tämä on erinomaisen totta ja erinomaisen tärkeä asia. Kaiken talouspuheen keskellä meidän puolueidemme pitäisi etsiä ja löytää linja tai suuntaus, jolle voisimme rakentaa kestävää turvallisuuspolitiikkaa. Sodan jälkeen alkoi YYA:n ja kylmän sodan aika. Koiviston johdolla meidät vietiin länteen ja osaksi Euroopan integraatiota. Nyt olisi löydettävä taas uusi asema ja asenne, joka toki rakentuu vanhan pohjalle.

Päivän toinen turvallisuuspoliittinen puheenvuoro tulikin kovin yllättävältä taholta. MEP Mitro Repo kirjoittaa sosialidemokraattien Kaakon kaiku -verkkolehdessä otsikolla Ukraina, Suomi ja EU. Siinä Repo lukee melkoisia madonlukuja Ukrainalle sen alistuttua Venäjän painostukseen. Repo heittää ilmoille melkoisen kysymyksen: Nouseeko Neuvostoliitto haudastaan? Hänen puheenvuorossaan ei asiallisesti juuri uutta ole, mutta sen ilmaisu on suoraa, jopa hyökkävää:

"Ukrainan kriisi on näpäys kaikille, jotka uskottelevat pienten maiden voivan pärjätä yksin. Ja jos 45-miljoonainen Ukraina joutuu Venäjän painostamana luopumaan valmiiksi neuvotellusta, elintärkeästä sopimuksesta, mitä mahdollisuuksia sitten olisi pikkumaalla yksinään? Me olemme turvassa EU-maiden vahvassa kerhossa, emme enää ajopuu virtojen pyörteessä. Mutta liikkeellä on niitäkin voimia, jotka soisivat meidänkin palaavan sellaiseksi!"

Repo nostaa esiin nyt paljon haukutun EU:n arvo- ja talousyhteisönä, muistuttaen, että sen tarjoamat hyvät puolet eivät ole itsestäänselvyyksiä. Venäjän toimintaa Repo kuvaa melodramaattisen kovin sanoin, maalaten "Putinin imperiumin" pyrkivän ulottamaan valtansa kaikkien naapurimaiden yli. Repo näyttäisi tulkitsevan Venäjän palanneen Neuvostoliiton tielle häikäilemättömässä toiminnassaan. Liekö muuten tekstissä esiintynyt ajopuu-viittaus tahaton vai tahallinen.

Revon tausta ortodoksipappina tekee hänen tulkinnastaan vielä painavamman. Hän todennäköisesti tuntee venäläisen kulttuurin ja toimintavan keskimääräistä paremmin, sillä ortodoksisen Suomen yhteydet Venäjälle päin ovat tiiviit. Ortodoksikirkon asema nyky-Venäjällä on hyvin vahva ja siksikin voisi ajatella kirkonmiehen olevan varovaisempi sanoissaan. Toisaalta Revon asema SDP:ssä on varsin hutera, joten profiilinkorotus ei ensi kesän eurovaaleja ajatellen ole sekään huono asia. Mutta tämä poliittisen pelin tausta ei tietenkään mitätöi Revon kovasanaisen näkemyksen perusteita, vaan ehkä auttaa ymmärtämään miksi hän lähti tälle tielle.

Saa nähdä poikivatko räväkät puheenvuorot jatkoa, sillä kyllähän meidän on punnittava huolellisesti naapuriemme kantoja ja tarpeita, jos haluamme toimia omalta kannaltamme mahdollisimman fiksusti. Muut on huomioitava painoarvonsa mukaisesti, mutta omaa etua tässä ensisijassa on etsittävä.

PS Keskustelu verkkotiedustelusta on myös kuumana käynnissä. Kuka saa tehdä ja mitä kenen valvoessa. Siinä onkin pähkinä purtavaksi monine puolineen.


Lisäys 30.11.2013
Ruotsalaisia reaktioita:
Wiseman's Wisdoms: Frän finsk kritik mot ett inkapabelt svenskt försvar
Svenska Dagbladet: Finsk kritik mot svenska försvaret

Heikki Aittokosken analyysi Ukrainan tilanteesta Helsingin Sanomissa.

Lisäys 3.12.2013
Expressenin jutussa kritiikki Ruotsin puolustuskykyä kohtaan torjutaan.
Ruotsin MPKK:n ex-rehtori, kenraalimajuri evp Karlis Neretnieks on synkkä tilannearviossaan.