Suomalaisen tiedustelun tila

Kuluneella viikolla on puhuttanut Supon päällikkö Antti Pelttarin halu selvityttää Supon irtautuminen poliisista ja muuntautua "oikeaksi tiedustelupalveluksi." Samaa ehdotteli jo aiemmin eurooppalaiselle tasolle hommiin edennyt Ilkka Salmi. Sisäministeri Päivi Räsänen torppasi nämä halut heti. Tai itse asiassa hän sanoi, ettei työryhmä, joka asetettiin arvioimaan Supon asemaa, toimivaltuuksia ja valvontaa, käsittele tällaista asiaa.

Minulla ei totisesti ole, ainakaan tietoon perustuvaa, kantaa Supon tehtäväkentästä ja toimintatavoista. Mutta sen minä sanon mitä jyrkimmällä tavalla, että turvallisuuden luominen on nykyään ihan yhtä tietointensiivistä puuhaa kuin aina ennenkin, mutta sitä tietoa on vaan valtavasti enemmän.

Useimmiten tiedon hankkiminen sinällään ei enää ole ongelma, vaan sen käsittely, olennaisen löytäminen kaiken kohinan keskeltä. Myös tiedon jakaminen päätöksentekijöille sekä aina välillä sen myyminen kansalaisille kuuluu kuvaan. Niinikään kansalaisten aseman tiedon tuottajina ja kuratoijina on tätä aikaa, vaikka se ei tiedustelussa korostukaan niin paljon kuin minella muulla elämänalueella.

Kun maailma muuttuu, minusta pitää lähtökohtaisesti epäillä toisenlaiseen maailmaan rakennettujen organisaatioiden ja niiden toimintakulttuurien tehokasta sopeutumista uuteen ympäristöön. Siksi minusta Supon ja ehkä joidenkin muidenkin organisaatioiden tiedon keräämisen ja käsittelyn tapojen uudistamista pitäisi selvittää. Ainakin se selvitys kirkastaisi organisaatioille asetetettavat vaatimukset ja resurssitarpeen, vaikkei mitään suurempia muutoksia tehtäisikään.

Myös tiedusteluun liittyvää lainsäädäntöä pitäisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä tarkistaa. Asioiden tekemisen tavat eivät kaikki julkisuuteen kuulu, mutta kaikille kuuluu se, mitkä reunaehdot lainsäätäjä asettaa tiedustelutoiminnalle. Todennäköisesti lainsäädäntömme ei nyt ole ajan tasalla nykyaikaisen tiedustelutoiminnan mahdollistamiseksi. Enkä nyt tarkoita käytännössä vapaita käsiä (presidentille) Yhdysvaltain malliin, vaan perustuslain ja ihmisoikeuksien läpivalaisua kestävää lainsäädäntöä, joka antaa tiedustelulle mahdollisuudet toimia koti- ja ulkomailla. Itselläni on melko luja luottamus suomalaisen viranomaistoiminnan selkärankaan laillisuusasioissa, mutta valvonta on silti aina enemmän kuin paikallaan.

Yhdysvalloissa herättiin 911:n jälkeen siihen, että tietoa uhista oli, mutta se oli eri paikoissa ilman mahdollisuutta yhdistyä. Tiedot ja organisaatiot yhdistettiin, jotta uhat löydettäisiin. Mitä ilmeisimmin niitä onkin useimmiten löydetty, mutta sivuvaikutuksina tietoa vuosi Manningin ja Snowdenin kautta megalomaanisia määriä ulos. Ne vuodot myös kertoivat paljon ikäviä asioita Yhdysvalloista. Yhteen koottu tieto, johon riittävän monella on pääsy, aiheuttanee lähes väistämättä tällaisia vuotoja silloin tällöin. Niitä on tosin ehkäisty rankomalla ja jahtaamalla vuotajia huolella. Tiedon kokoamisen ja riitävän laajan saatavuuden yhdistäminen tiedon oikeaan salassa pitämiseen on ratkaisematon ongelma ja sellaisena varmaan pysyykin.

Suomessa meillä on signaalitiedustelun puolella maailmanluokan perinteet, kun vastikään kotimaan multiin siunattu Reino Hallamaa rakensi aikanaan huikean radiotiedusteluorganisaation. Jotenkin uskon siihen, että tätä perinnettä on osattu vaalia, vaikkei siitä tietenkään juuri kerrota. Oli kyse sitten tiedustelusta tai jopa vakoilua lähenevästä toiminnasta, niin täältä sivusta huutelija tietää väkisinkin sen todellisesta tilasta vähän. Tai niin ainakin toivon.

Maailma tänään on täynnä tietoa, johon pääsee muitta mutkitta käsiksi. Se on muuttanut osittain tiedustelun luonnetta. Kuten monessa muussakin asiassa, ovat vanhat konstit edelleen tarpeen, mutta Googlellakin pärjää jo pitkälle. Open source intelligence ei sekään ole uusi keksintö, mutta tietoverkkojen aikana mahdollisuuksiltaan jotain valtavaa. Se on myös merkittävä osa kyberturvallisuuden valmiuksia, vaikka kyberissä toki on mukana harmaampia ja mustempiakin ulottuuksia. Datan kerääminen, käsittely ja louhinta (Big data) on myös rajusti kehittyvää puuhaa kaupallisella sektorilla, joten eiköhön sitä samaa tehdä turvallisuusorganisaatioissakin. Ulospäin kohdistuva BI (business intelligence) lienee ihan suoraan käyttökelpoinen toimintatapa siinä mielessä, että valtioiden välisissä suhteissa talous on tällä hetkellä erittäin korostuneessa asemassa. Ei tarvitse olla tiedusteluviranomainen voidakseen tuottaa tiedustelutietoa.

Ruotsi on kehittänyt elektronisesta tiedustelusta itselleen valttikortin kansainvälisssä politiikassa. Ruotsin elektronisen tiedustelun viranomainen FRA on saanut lainsäätäjältä laajat valtuudet seurata kaikkea maan rajat ylittävää puhelu- ja tietoliikennettä. Ruotsin läpi kulkevissa putkissa kulkevat paitsi meidän suomalaisten bitit, myös paljon Venäjän verkkoliikenteestä. FRA, siis Ruotsin hallitus, on päästänyt ilmeisesti myös yhdysvaltalaiset ja britit käsiksi tähän tietovirtaan. Näin Ruotsi on luonut itselleen turvallisuuttaan lisäävän valtin infrastruktuurin, lainsäädännön ja poliittisen päätöksenteon hyvällä sovittelulla.

Suomessa tätä Ruotsin tilannetta on katseltu paitsi vähän närkästyneinä, myös hieman kateellisina. Esille on nostettu ajatus lujittaa maamme kansainvälistä asemaa toimimalla nimenomaan päinvastoin eli luomalla Suomesta mahdoilisimman kyberturvallinen ympäristö. Tällainen asema olisi hyvin kiinnostava paitsi poliittisesti, sisältäisi myös merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia. Googlehan pisti entiseen Summaan tehtaaseen pystyyn jatkuvasti kasvavan palvelinkeskuksen ja nyt on venäläinen Yandex rakentamassa Mäntsälään omaa palvelinkeskustaan. Näiden sijoituspäätösten takana on varmaan muutakin kuin vain vakaa infrastruktuuri. Kumpikin yhtiö on varmasti hankkinut kotimaansa turvallisuusviranomaisilta tarkat speksit suomalaisesta tiedustelusta. Jos on nähty tarpeelliseksi, on varmaan myös valtiovallan kanssa sovittu välttämättömiksi nähdyistä seikoista.

Tieto on vaikuttavaa vain silloin, kun se on oikeassa paikassa, oikein ymmärrettynä oikeassa käytössä. Siksi tiedustelun tuottamaa tietoa pitää jakaa paitsi valtionhallinnossa, myös tarpeen tullen kansalaisille. Ehkä jopa vieraan maan kansalaisille. Strateginen kommunikaatio turvallisuuspolitiikan välineenä on luonnollinen jatke asiansa osaavalle tiedustelutoiminnalle. Clausewitzlaisesti haluan muistuttaa painavasti siitä, että tiedusteluorganisaatiot ja niiden tuottama tieto ovat olemassa poliittista päätöksentekoa varten, eivät itseisarvoisesti. Jälkimmäinen suhtautumistapa synnyttää silovikkien hallitsemia yhteiskuntia.

Minä en tosiaan osaa sanoa tiedustelun organisaatioista muuta kuin sen, että hyvin resurssoitu sellainen meillä pitää olla. Tai useita, jotka toimivat hyvin yhteen.  Ei mitään budjettipaineissa puoliksi tapettua ryhmää, vaan kunnon organisaatio, josta löytyy teknologian, ison datan, tilastojen, kulttuurien, taktiikan ja strategian ymmärtämistä. Ja joka osaa hyvin johdettuna pelata yhteen tarjoten veronmaksajille enemmän kuin osiensa summan. Ehkä meillä jotain tällaista jo onkin, mutta siitä ei ole kerrottu. Toivottavasti.