Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu Suomessa on hankalaa, koska suomalaisia on tällä hetkellä kahta lajia. Ylivoimaista enemmistöä tämä ei kiinnosta pätkääkään. Ainakaan ennen kuin on jotain konkreettisia vaihtoehtoja, joista päättää. Nyt vellotaan epätäsmällisyydessä, josta on vaikea saada kiinni. Toinen osa suomalaisia, varsin pieni sellainen, puolestaan suhtautuu asiaan yleensä kiihkeästi. Näkemykset ovat jyrkkiä ja mielipiteiden vaihto eri näkökulmien kuumenee yleensä hyvin nopeasti ja palaa kiinni.
Tämä johtuu siitä, että tätä keskustelua käydään tahattomasti suomalaisuuden ytimessä. Me olemme rakentaneet omakuvaa itsekseen pärjäävästä soturikansakunnasta. Meillä maanpuolustushenki ei ole omiaan edistämään pragmaattista suhtautumista maanpuolustukseen. Muuten rationaalisuudellan ylpeilevä kansakunta on edelleen valmis iskemään kokardin karvalakkiin ja käymään toivottomaan taistoon. Meillä halutaan kunnioittaa isien saavutuksia ja uhrauksia olemalla aina valmiina juuri samaan. Kun esitetään jokin ajatus, joka poikkeaa "puolustamme itsenäisesti koko aluettamme" -ajattelusta, tulkitaan se tiedostamattomasti näiden ihanteiden ylikävelemiseksi. Mitenkään muuten ei minusta voi ymmärtää voimassa olevaa liturgista tapaa puhua asioista. Jostain tällaisesta on minusta kyse myös tänään ilmestyneessä Reserviläisiliiton jäsenkyselyssä.
Sen mukaan enää vajaa 30% reserviläisistä kannattaa NATO-jäsenyyttä, kun vielä viisi vuotta sitten lähes 40 prosenttia halusi liittyä NATO:on joko heti tai lähivuosina. Vain muutama prosentti solmisi puolustusliiton Ruotsin kanssa. Yhteistä sotakalustoa hankkisi joka kymmenes ja vajaa puolet on valmis yhdistämään materiaalihankintoja sekä niihin liittyvää koulutusta mahdollisuuksien mukaan. Jatkossakin täysin itsenäistä puolustusta ylläpitäisi runsas viidennes (22,5%) reserviläisistä. Puolustusmäärärahojen korottamisen tarpeesta ollaan yksimielisiä. Yli 4/5 (81,1%) tutkimukseen osallistuneista korottaisi puolustusbudjettia. Mikäli puolustusmäärärahoja pitää edelleen supistaa, kohdistaisi yli puolet kohdistaisi leikkaukset kansainväliseen toimintaan. Eli juuri sieltä, mihin suuntaan NATO on tällä hetkellä kehittymässä.
Minusta tämä mielipiteiden suunta NATOsta poispäin on tavallaan yllättävä. Yllättävää se on siksi, että itse olen ajatellut suomalaisten pikkuhiljaa lipuvan NATO-mielisemmiksi. Tähän vaikuttaa ihan puhtaasti ajan kuluminen Neuvostoliiton ajoista, Venäjän voimistuminen, Euroopan yhdentymisen eteneminen ja myös taloudelliset paineet. Mutta onkin käynyt ihan toisin. Sekään ei ole yllättävää siinä mielessä, että suomalaista yhteiskuntaa huuhtoo konservatiivisuuden aalto, joka on täynnä kaipuuta yksinkertaisempiin aikoihin, yhtenäiskulttuuriin. Sen liikkeen näkyvin osoitus on Perussuomalaisten nousu. Matti Pesu muuten analysoi juuri ansiokkaasti juuri The Ulkopolitist -blogissa perussuomalaisten turvallisuuspoliittista toimintaa. Kannattaa myös lukea pitkät ja ansiokkaat kommentit. Mutta perussuomalaisuus heijastaa minun mielestäni juuri tätä ajatusta Suomesta ja suomalaisista, jotka pärjäävät omin voimin koivun ja tähden alla. Vaikka MEP Sampo Terho onkin asiasta eri mieltä.
Ammattilaiset eli upseeristo ja virkamiehet on ollut asiassa korostetun hiljaa. PV:llä on hyvin toimivat yhteydet kaikkialle yhteiskuntaan ja tilannetta on epäilemättä käyty läpi mm. poliittisten päätöksentekijöiden kanssa. Nyt voimassaoleva pattitilanne, jossa julkilausutulla puolustuspolitiikalla ei ole rahoituspohjaa, on varmaan hyvin turhauttava Puolustusvoimissa. Seuraavissa eduskuntavaaleissa tilanne ratkaistaan tavalla tai toisella.
Varsin harvassa olevat aktiiviset NATO-jäsenyyden edistäjät ovat hyvin hiljaa, ainakin jos heidä asemansa edellyttää millään tavoin yleistä hyväksyntää. Mutta kyllä siltäkin puolelta aloitteita tulee lähiaikoina. Tähän voi antaa tilaisuuden ensi marraskuussa pidettävä NATOn iso sotaharjoitus Steadfast Jazz, jossa harjoitellaan alueen puolustamista myös Baltian maissa. Juuri tästä olisi kyse Suomenkin kohdalla ja siksi sotaharjoitus pyritään varmasti nostamaan esiin suomalaisessa keskustelussa.
Vaikka tämä nyt on taas enempi sitä keskustelua keskustelusta, niin minä toivorikkaana tätäkin käyn ja uskon, että pääsemme jossain vaiheessa itse keskusteluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti