Soldiers of Odin on uusnatsiliikkeen peitejärjestö

Hahmottelin karkean kuvion siitä, mitä poliittisia ulottuvuuksia Soldiers of Odiniin liittyy.

Huom Obs! Tekstissä olevien linkkien takana lisätietoja tässä mainituista asioista.

Kohua herättänyt ja kovaa vauhtia kansainvälistyvä Soldiers of Odin -järjestön tausta on pohjoismaisessa uusnatsiliikkeessä. Vaikka SoO esittäytyy kansalaisten turvallisuuden edistäjänä, on se käytännössä uusnatsien Suomen Vastarintaliikkeen peitejärjestö. Sen avulla värvätään ja radikalisoidaan jäseniä. Järjestön nimikin on osa kansainvälistä valkoista valtaa ajavien ääriliikkeiden kuvastoa. Kuten kiihkeämmissä vakaumusryhmissä usein, on myös Soldiers of Odinin yhteydessä tapahtunut sirpaloitumista erilaisten poliittisten näkemysten takia.

SVL on poikkeus marginaalisten poliittisten ryhmien joukossa, joiden jäsenistö on yleensä vaarallista lähinnä itselleen. SVL on osa pohjoismaista uusnatsiliikettä ja sen toiminta on suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja taitavaa. Sisäministeriön tilannekatsaus vuonna 2013 kuvasi SVL:a näin:  "Tästä huolimatta SVL on organisoituna, demokratianvastaisena ja militanttina liikkeenä potentiaalisesti vaarallinen."

Hyvä kuva järjestön kyvystä käsitellä asioita saatiin, kun sen keskustelufoorumin sisällöt hakkeroitiin pari vuotta sitten. Aineistoista kävi vastaansanomattomasti ilmi, että SVL on keskitetysti johdettu ja poliittisesti taitava organisaatio, joka ottaa myös informaatioturvallisuuden tosissaan. Foorumilla ei nimittäin saanut pukahtaa mitään ”aktivismista” eli laittomasta toiminnasta.

SVL:n johtaja Juuso Tahvanainen toteaa hakkeroiduissa keskusteluissa muun muassa seuraavaa:
"Suomi on pieni maa, eikä täällä välttämättä ole tarvittavaa määrää kansallissosialistisia fanaatikkoja rekrytoitavaksi. Siksi on rekrytoitava kehityskelpoisia kansallismielisiä ja radikalisoitava heidät askel askeleelta."

Juuri tästä on kyse Soldiers of Odinissa. Tällä hetkellä on Suomessa ja muuallakin Euroopassa runsaasti epävarmuutta ja pelkoa. Taloudellinen tilanne on huono, pakolaiskriisi ahdistaa, Euroopassa soditaan ja sosiaaliset ongelmat kasvavat. Ahdinko on kasvanut jo useamman vuoden, vaikka siitä ei olekaan haluttu puhua. Ei mikään ihme, että moni miettii miten toimia oman itsensä, perheensä ja yhteisönsä hyväksi. Nuorten miesten radikalisoiminen uskomaan väkivaltaan taistelussa hyvän puolesta pahaa vastaan on maailman vanhimpia ja aina toistuvia tarinoita.

Tähän markkinarakoon on SVL iskenyt Soldiers of Odinilla ja siitä näyttää tulevan myös menestyksellinen vientituote. Esimerkiksi Virossa on kuitenkin paremmin ymmärretty tällaisten ryhmittymien aiheuttama vaara sisäiselle turvallisuudelle. Jos kysymyksessä olisi normisohlaus, ei laajempaa vaaraa olisi. SoO:ssa on kuitenkin kyse häikäilemättömän ja osaavan poliittisen ääriliikkeen toiminnasta sille hyvin suotuisissa olosuhteissa. Tässä maailmanajassa niin moni uskomattomalta tuntuva asia on muuttunut mahdolliseksi, että jopa uusnatsiryhmittymän levittäytyminen valtakunnallisesti merkittäväksi toimijaksi tuntuu mahdolliselta.

Jotain kertoo sekin, että SVL ei käsittele lainkaan Soldiers of Odinia omilla sivuillaan. Ainakaan niin, että Google sitä löytäisi. Jos järjestöjen välillä ei olisi yhteyttä, olisi SoO mitä luonnollisin kiinnostuksen kohde rasistisella ja maahanmuuttovastaisella sivustolla. SoO:a pyritään pitämään puhtaana ja helposti lähestyttävänä, jotta ”kehityskelpoiset kansallismieliset” eivät säikähtäisi. Ihan kokonaan SoO:n väen natsisympatioita ei ole onnistuttu peittämään.

SoO on organisoitu emojärjestönsä tapaan alueellisiin ryhmiin. Toiminta on muuttunut niin laajaksi, että järjestössä on täytynyt ottaa käyttöön piirijako, jossa esimerkiksi Joensuu johtaa kuuden kaupungin jaosten toimintaa Itä-Suomessa.

Tästä minun FB-seinälläni julkaisusta toimintakertomuksesta käy hyvin ilmi SoO:n toiminnan järjestäytyneisyys ja sisäinen raportointi. Se taas kertoo siitä, että organisaatiolla on johto ja toimintaohjeet. Samasta kertoo myös järjestön voimakas kansainvälinen levittäytyminen. 

SoO:n toiminnasta nousevat väistämättä mieleen vastarintaliikkeet eri ajoissa ja paikoissa. Sorretuksi itsensä kokenut väestönosa järjestää itse palveluja, joita se ei koe yhteiskunnalta saavansa. Esimerkiksi PKK Turkissa ja Hamas Israelissa toimivat aseellisen taistelun ohella juuri näillä keinoin. Niiden tavoitteena, kuten varmaan täälläkin, on rakentaa luottamusta ja kannatusta väestön keskuudessa. Sitä tarvitaan, kun halutaan edistää omia poliittisia pyrkimyksiä. Kun pyritään kumoamaan vallitseva valta, on aina ja kaikkialla siihen liittynyt yhteiskunnan väkivaltamonopolin murtaminen, josta tässä katupartioinnissakin on kyse. Reilun vuoden päästä ovat kunnallisvaalit, saa nähdä miten SoO niihin reagoi. Tällä hetkellä uusnatseilla ei ole uskottavaa poliittista siipeä kuin perussuomalaisten sisällä. Joka tapauksessa järjestöllä on selvästi yhdessä sovittu linja pyrkiä nousemaan tunnustetuksi osaksi yhteiskunnallista koneistoa. Toivottavasti niin ei pääse missään käymään. Ei tarvita kummoista tapaamista, kun SoO on valmis julistamaan "neuvotelleensa" ja "sopineensa" asioita viranomaisten tai poliitikkojen kanssa.

Pohjoismaista uusnatsiliikettä johtavalla Nordiska motståndsrörelsensilla on läheiset suhteet venäläiseen veljesjärjestöön RID:n. Onpa sieltä saatu rahalahjoituksiakin toimintaan. Vaikka RID on periaatteessa oppositioryhmä, on sen toiminta sen laatuista ja laajuista että se ei toimisi ilman hallituksen myötämieltä.

Tämä nimellisten asemien ristiriita on tuttua monesta muustakin yhteydestä venäläisessä politiikassa. Duumassa ei lasketa olevan yhtään aidosti oppositiohenkistä puoluetta, vaan ne kaikki ovat osa Putinin ohjaamaa demokratianäytelmää. Oikea oppositio on niin ahdistettu ja hajallaan, että mikä tahansa oikeasti toimiva poliittinen järjestö on käytännössä hallituksen suojeluksessa.

Venäjän valtion voimakkaasti medioissaan toistama narratiivi on, että pakolaiskriisi syöksee Euroopan barbariaan. Tähän asetelmaan SoO sopii täydellisesti. Se esitetään voimana, joka ottaa vallan haltuunsa, kun järjestäytynyt yhteiskunta ei siihen pysty. Toisaalta Venäjä ajaa sotatoimillaan Syyriassa ihmisiä liikkeelle ja toisaalta tukee maahanmuuttovastaisia voimia läntisessä Europassa. Putinin Venäjän tiiviit suhteet eurooppalaiseen äärioikeistoon ovatkin hyvin dokumentoitu tosiasia.

Tukea järjestölle tulee myös kotimaasta. Juutalaisvastaisesta kirjoittelusta sakkorangaistuksen saanut toimitusjohtaja Juha Kärkkäinen on yhteistyössä Suomen Vastarintaliikkeen kanssa. Yhteistyön näkyvä osuus on Kärkkäisen tavaratalojen entinen mainoslehti Magneettimedia, joka on tällä hetkellä käytännössä SVL:n julkaisu. Sen jäsenet jakavat kesäisin paperiversiota kaduilla. Magneettimedian sisältö on nykyisin yhdistelmä enemmän ja vähemmän väkivaltaista hörhöilyä: holokaustin kieltämistä, juutalaisten salaliittoja, ”vaihtoehtoisia” näkemyksiä lääketieteestä, ilmastonmuutoksen kieltämistä.  Merkittävän omaisuuden luonut Kärkkäinen käyttää näin varojaan tukeakseen oikeaksi katsomaansa poliittista toimintaa.

Pelkistävänä yhteenvetona voi siis sanoa, että Soldiers of Odin on harhautunutta halua vastata epävarmaan aikaan ja siihen mukaan lähtevät tukevat tietoisesti tai tiedostamattaan pohjoismaista uusnatsiliikettä ja sen kanssa liittoutunutta Putinin hallintoa. Saa olla uusnatsi ja saa tukea Putinia, mutta tehtäköön se avoimesti ja lainkuuliaisesti.

Lisäys 4.3. klo 15.10
Sosiaalisessa mediassa on kritisoitu heikkoa näyttöä SVL:n ja SoO:n yhteistoiminnassa. Tuo osa ketjua olisi tosiaan pitänyt kattaa paremmin. Näissä kun kyse on hyvin pitkälti aihetodisteista, niin niitä pitäisi sitten olla mieluummin nippu. Tässä jotain:

SoO on niin hyvin tehty, että en suoraan sanottuna usko, että julkisuudessa esiintyneet olisivat pystyneet nähdyllä tasolla organisoimaan ja kehittämään toimintaa. Taustalla on enemmän osaamista ja ymmärrystä. Kuten myös kansainvälisiä yhteyksiä äärioikeiston maailmassa. Vaikuttaa SVL:n osaamiselta, jota tuskin annettaisiin käyttöön, jos ei itse oltaisi mukana tekemässä asiaa.

Toinen asia liittyy SVL:n autoritääriseen organisaatioon. Paikallispomot eivät ihan itsekseen ja huvikseen ala näitä tällaisia väsäämään. Aloite on saattanut tulla sieltä, mutta kun homma laajeni, on asia ihan eri. SoO täyttää lisäksi täydellisesti ne ehdot, joita SVL:n keskuudessa oli onnistuneelle rekrytoinnille asetettu. Olisi vaikea kuvitella, että tällaisen tilaisuuden annettaisiin lipua pois.

Kun kansallissosialisti perustaa ja johtaa yhteiskunnalliseen toimintaan suunnatun järjestöä, ei se taatusti ole vapaa kansallissosialismista. Kansallissosialismi on niin kokonaisvaltainen aate, että se on väkisinkin mukana SoO:ssa. Ja jos se on mukana, on mukana myös SVL.

Tässä vielä SoO:n johtaja Mika Ranta itse asiasta kuultuna ja ei tämä nyt ainakaan minua vakuuta, että järjestöt olisivat erillisiä.

Edit: 4.3. klo 18.30 Lisäsin lähdelinkkejä.

Lisäys 4.3. klo 21.45 Kommentissa joku välitti tiedon videosta jossa SoO:n videolla esiintyy SVL:n merkki ja muita asioita. Kansainväliseen levitykseen tehty video on laadukas ja sen sisältämät asiat on sinne varmasti huolellisesti miettien sijoitettu. Tämä video kertoo omalta osaltaan SoO:n ja SVL:n kiinteästä yhteydestä.
Lisäys 5.3. klo 17.00 Edellä mainittu video on poistettu, mutta tallessa toki. Pupu meni natsilla pöksyyn.
Lisäys 13.3. klo 11.40: Soldiers of Odin irtisanoutuu yhteistyöstä Finnish Defense Leaguen kanssa, koska sen katsotaan olevan sionistinen järjestö. Jos SoO olisi väittämänsä mukaisesti tavallisten ihmisten järjestö, niin se tuskin pillastuisi FDL:n toiminnassa olevasta pro-Israel-juonteesta. Sen sijaan antisemitistiselle kansallissosialistisella moinen sympatia on sietämätöntä.
Lisäys 16.3. klo 17.20: Juttu SoO_n suljetun FB-ryhmän paljastamista tiedoista: Soldiers of Odinin johdon salaiset Facebook-viestit: Aseita, natsitunnuksia, kytkös MV-lehteen

Putinin oppi

Kuva: Kreml

Kansainvälisen politiikan historissa on monia niin sanottuja oppeja. Nämä opit ovat eräänlaisia pääsääntöjä, jotka ovat pysyvästi ja vaikuttavasti läsnä maan toiminnassa. Yhdysvalloilla oli hyvin pitkään Monroen oppi, jonka mukaisesti Yhdysvallat piti oikeutenaan puuttua ympäristönsä, Karibian alueen ja Etelä-Amerikan maiden tilanteisiin. Pari vuotta sitten Obaman hallinto ilmoitti luopuvansa opista.

Brežnevin oppi oli Neuvostoliiton ulkopolitiikan julkilausuttuja perusteita 60-luvulta lähtien ja se määritteli, ettei mikään sosialistinen maa saa luopua sosialistisesta järjestelmästä. Oppi oli ollut jo aiemmin käytössä, mutta kun se määriteltiin, sen vaikutus voimistui. Näin sekä sosialistiset maat ja niiden demokratiaoppositiot sekä länsi tiesivät neuvostotankkien saavan tarpeen tullen viimeisen sanan.

Jo Georgian sodan, mutta varsinkin Ukrainan tapahtumine myötä on länsimaissa mietitty pää puhki, mitä Putin oikein aikoo. Yritin tähän tiivistää sen, mitä olen itse nähnyt Putinin opin sisältävän. Täydentäkää, kiistäkää ja tarkentakaa kommentteihin.


Palautteen ja yli yön nukkumisen avulla parannettu ja päivitetty versio 28.2. klo 9.20:

Putinin oppi

Venäjän julkilausuttu tavoite on luoda moninapainen maailma, joka käytännössä tarkoittaa Yhdysvaltojen haastamista ja Euroopan unionin heikentämistä. Venäjä haluaa tulla kohdelluksi Yhdysvaltain veroisena supervaltana ja katsoo muunlaisen kohtelun olevan sen nöyryyttämistä. Moninapaisuutta kohti pyritään myös suurista julistuksista huolimatta vielä varsin vaatimattomalla tasolla olevalla Kiina- ja BRICS-yhteistyöllä.

Venäjän talouden tila ja pehmeän vallan ohuus tekevät siitä heikon keskinäisriippuvuuden sääntöjä noudattavassa maailmassa. Siksi Putinin opissa Venäjä käyttää Gerasimovin doktriinin mukaisesti sotilaallista voimaansa ja sen uhkaa, ydinaseet mukaan lukien, keskeisenä vaikutusvälineenään. Myös energia on tärkeä ase Venäjän arsenaalissa.

Putinin silovikkihallinto käyttää sisäisen ja ulkoisen valtansa vaalimiseen ja kasvattamiseen väkivaltaa ja sen uhkaa. Putinin opissa Venäjä katsoo oikeudekseen edistää etujaan aggressiivisesti ja kansainvälisten lakien vastaisesti. Sekä sisäistä että ulkoista toimintaa kuitenkin perustellaan tunnontarkasti demokratian, lakien ja moraalin kautta. Kuitenkin Putinin oppiin kuuluu valheiden estoton käyttö strategisen tason valintana. Venäjän toimintaan kuuluu aina vahva informaatioulottuvuus, joka perustuu refleksiiviseen kontrolliin.

Informaatiovaikuttamisen merkitys korostuu maan sisäisesti, kun kansakuntaa ajetaan ulkoisen uhan aiheuttamaan henkiseen piiritystilaan. Piiritystila on henkisenä ja konkreettisena rakennelmana suunnattu kansainvälistä keskinäisriippuvuutta vastaan. Venäjän sisäisiä toimia voidaan tulkita projektioksi siitä, miten se itse toimii tai aikoo toimia muualla.

Venäjän ainoa mahdollisuus haastaa sitä valtavan paljon voimakkaampaa länttä on käyttää häikäilemättömästi ja yllätyksellisesti asevoimiaan ja tiedustelupalvelujaan. Venäjän keskitetty päätöksenteko ilman todellista demokratiaa tekee Putinin vallasta kykenevän nopeisiin ja rohkeisiin tekoihin. Yhdysvaltain se pyrkii pakottamaan vertaisekseen Ukrainan ja Syyrian sotien kautta. Läntisen Euroopan suunnassa Venäjä käyttää hyväkseen ja vahvistaa Euroopan integraatiota ja yhtenäisyyttä vastustavia voimia.

Venäjän sotilasopin mukaisesti maan puolustamisen ensi linja on sen rajojen ulkopuolella. Tätä linjaa on luotu muun muassa jäädytetyillä konflikteilla, jotka paitsi antavat taktisen tason mahdollisuuksia, myös estävät Venäjän valtapiiriinsä katsomiaan maita kehittymästä. Syyrian sotaretki osoittaa, että Venäjä halutessaan kykenee heijastamaan voimaa omien rajojensa ulkopuolella.

Putinin opissa käytetään ja voimistetaan maailman tapahtumien luomia prosesseja murtamaan ja hajottamaan sisäistä ja ulkoista poliittista vastarintaa. Venäjä käyttää lännessä hybridejä keinoja, joiden laajuus on vielä epäselvää. Joka tapauksessa on selvää, että siinä myyräntyössä käytetään hyväksi länsimaisen oikeusvaltion perusarvoja, kuten moniarvoisuutta ja sanavapautta.

Onko Putinin opin taustalla suuri strategia vai vain taktisiin tilaisuuksiin herkästi tarttuva tahtotila, on vielä epäselvää. Nykyhetken kontekstissa on helppo tulkita kaikki Venäjän toimet, tai jopa siitä riippumattomat kehityskulut, uhaksi ja aggressioksi. Selvää kuitenkin on, että Putinin oppi on merkittävä uhka liberaalille demokratialle.

Alkuperäinen:
Putinin oppi

Putinin hallinto käyttää sisäisen ja ulkoisen valtansa vaalimiseen ja kasvattamiseen väkivaltaa ja sen uhkaa. Putinin opissa Venäjä katsoo oikeudekseen edistää etujaan aggressiivisesti ja kansainvälisten lakien vastaisesti. Sekä sisäistä että ulkoista toimintaa kuitenkin perustellaan tunnontarkasti demokratian, lakien ja moraalin kautta. Kuitenkin Putinin oppiin kuuluu valheiden estoton käyttö strategisen tason valintana. Venäjän toimintaan kuuluu vahva informaatioulottuvuus.

Putinin opissa Venäjä käyttää sotilaallista voimaansa ja sen uhkaa, ydinaseet mukaan lukien, keskeisenä vaikutusvälineenään. Myös energia on tärkeä ase Venäjän arsenaalissa. Maan talouden tila ja pehmeän vallan ohuus tekevät siitä kuitenkin heikon vähänkään kauempana. Venäjä kuitenkin haluaa tulla kohdelluksi Yhdysvalatin veroisena supervaltana.

Putinin opissa käytetään ja voimistetaan maailman tapahtumien luomia prosesseja murtamaan ja hajottamaan sisäistä ja ulkoista poliittista vastarintaa. Venäjä käyttää lännessä hybridejä keinoja, joiden laajuus on vielä epäselvää. Joka tapauksessa on selvää, että siinä myyräntyössä käytetään hyväksi länsimaisen oikeusvaltion perusarvoja, kuten moniarvoisuutta ja sanavapautta.

Venäjän sotilasopin mukaisesti maan puolustamisen ensi linja on sen rajojen ulkopuolella ja tätä linjaa on luotu muun muassa jäädytetyillä konflikteilla, jotka paitsi antavat taktisen tason mahdollisuuksia, myös estävät Venäjän valtapiiriinsä katsomiaan maita kehittymästä. Käynnissä oleva Syyrian sotaretki osoittaa, että Venäjä halutessaan kykenee heijastamaan voimaa eli sotimaan kauempanakin kuin juuri omien rajojensa ulkopuolella.

Venäjän julkilausuttu tavoite on luoda moninapainen maailma, joka käytännössä tarkoittaa Yhdysvaltojen haastamista. Venäjän ainoa mahdollisuus haastaa sitä valtavan paljon voimakkaampaa suurvaltaa on käyttää häikäilemättömästi ja yllätyksellisesti asevoimiaan. Venäjän keskitetty päätöksenteko ilman todellista demokratiaa tekee Putinin vallasta kykenevän nopeisiin ja rohkeisiin tekoihin.

Ulkopolitiikan peli meni sekaisin

Presidentti Niinistön tänään pitämä puhuttelu puoluejohtajille antoi erikoisen kuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspolittisesta tilanteesta. Paikalle koottiin koko sakki ja mitä ilmeisimmin tilanteeseen hermostunut presidentti ohjeisti kovin sanoin puoluejohtajia. Tilanteesta jäi vaikutelma, että kurittomalle sakille piti antaa ympäri korvia, koska eivät olleet toimineet yhdessä sovitun mukaan. Olemme Suomessa oppineet siihen, että ulkopolitiikasta täytyy vallita hyvin kattava konsensus.

Koko tilannehan lähti Yhdysvaltojen kanssa Suomen maaperällä pidettävien yhteisharjoitusten paljastumisesta median kautta. Ensin kerrotaan hävittäjien tulosta, sittten panssaroidulla ajoneuvoilla varustetun jalkaväen saapumisesta. Kansanedustajat pillastuivat, ihan syystäkin. Tietoa ei ollut saatu tai sitä ei oltu saatu ymmärrettäväsä muodossa. Syy tiedonkulun heikkouteen on ennen kaikkea  puolustusministeriössä ja puolustusministerin esikunnassa. Sieltä puuttui poliittinen hoksnokka siitä, että tämä on asia, joka pitää viestiä avoimesti ja suoraan. Ministeri tai hänen esikuntansa eikä myöskään virkamieskunta ei tätä ymmärtänyt. Olisikohan tulos ollut erilainen, jos kansliapäällikkönä olisi edelleen ollut poliittisia kuvioita ja painoarvoja ymmärtävä Arto Räty. Joka tapauksessa uudelle kansliapäällikölle Juustille heikko alku.

Lisäys 25.2. ko 7.50: Osa tätä keskustelua, ja ehkä yksi presidentin puuttumisen johtanut seikka, oli Stubbin käyttämä puheenvuoro Yhdysvalloista tärkeimpänä puolustuspoliittisena Puolustusvoimien kumppanina ja Sipilän vastaus siihen, että Ruotsi on tärkein kumppaneita ei kannata asettaa järjestykseen.

Tässä kohtaa demarit päättivät iskeä ja Rinteen johdolla kävivät arvostelemaan hallitusta. Tämä kuvio lienee myös osaltaan hermostuttanut presidenttiä. Tätä naputtaessa lukee Eero Heinäluoma madonlukuja A-studiossa hallitukselle. Erityisen makoisan kohteen tästä heille tekee se, että pääkohteeksi voi valikoida perussuomalaiset ministerit. Yhdysvaltain asevoimat Suomen maaperällä on mielikuvallisesti niin äärimmäisen ladattu asia, että on helppo rakentaa sen päälle poliittinen operaatio.

Kuten niin usein inhimillisissä kuohahduksissa, suuri syy löytynee kuitenkin kommunikaation puutteesta. Kun sekä ulko- että puolustusministeri on samasta puolueesta ja vieläpä tulevat toimeen keskenään, niin luulisi tiedon kulkevan. Onko esikunnissa riittävästi osaamista ja väkeä, ovatko prioriteetit vääriä vai miksi ulko- ja puolustuspolitiikka eivät nyt tunnu puhuvan keskenään. Osansa tässä on myös pääministerin olemattomalla kiinnostuksella ja pinnallisella osaamisella. Sipilä on bisnesjohtaja, joka osaa delegoida osaajille vastuuta. Politiikassa se vain ei ole niin yksinkertaista. Johtajuutta uupuu nyt pahasti. Samoin osaamista. Vähissä ovat ulko- ja turvallisuuspoltiikan osaajat suomalaisissa puolueissa. Se näkyy muun muassa siinä, että tässäkin asiassa kiistellään siitä, että mistä tässä kiistellään ja ajaudutaan aivan liian nopeasti metakeskusteluun.

Tilanteessa on minulle hämmentävää ennen kaikkea hämmennys. Suomen poliittinen eliitti on muutamaa marginaalitapausta ja Väyrystä lukuunottamatta presidentti Niinistön linjan takana. Tai näin he ainakin sanovat ja minä uskon sen sen. Silti linja tuntuu olevan kaikkien käsityksen mukaan hieman erilainen. Niinistön neljä pilaria eli turpojakkara on osoittautumassa riittämättömäksi ohjeistukseksi. Todellisuus ainakin näyttää muulta ja ennen kaikkea se näyttää siltä, että koska teemme eri asioita eri tavalla kuin ennen, olemme justeeranneet myös linjaamme. Siinä jää sotilasteknisen ja poliittisen ulottuvuuden sisältävien harjoitusten ero merkityksettömäksi. Vaikka jatkuvasti käynnissä olevat karttaharjoitukset ovat varmasti tosiaan monin verroin syvempiä, niin rauta tekee yhteistyöstä yleisön silmissä todempaa ja syvempää. Niin vaan on, jos siltä näyttää. Eikä demokraattinen poliittinen koneisto voi myöskään olla reagoimatta kansan hämmennykseen.

Joskus joukkueurheilussa näkee, kun joukkueen peli yhtäkkiä murenee ja yhteinen pelikäsitys hajoaa jostain syystä. Nyt on niin näyttänyt käyvän Suomen ulkopolitiikalle. Tasavallan presidentti on valmentaja ja pääministeri joukkueen kapteeni. Nyt heiltä kummaltakin tarvitaan taitavaa ja määrätietoista asioihin puuttumista kentällä tapahtuvan vellomisen lopettamiseksi. Kun homma taas toimii, rauhoitumme me kansalaisetkin katsomossa. Tai ehkä vaan on niin, että meidän on totuttava siihen, että ulkopolitiikka on yksi kiistelynaihe muiden joukossa, kun edustuksellisen demokratiamme toimii.

Turpo-selontekojen aikataulu laitettava uusiksi

Kesäkuun 26. 23. päivä britit ratkaisevat aina hankalan EU-suhteensa ja monen muun asian ohella myös Suomen aseman. Oli päätös kumpi tahansa, muuttuvat asiat. Iso-Britannia on yksinkertaisesti niin iso ja monin tavoin merkittävä osa unionia, että sen lähtö vähintään heikentäisi merkittävästi unionia, ehkä jopa hajoittaisi sen. Nyt kun sopimusehdotus on neuvoteltu ja kansanäänestyspäivämäärä määrätty, eletään niiden varjossa kunnes tulos on selvillä. Käytännössä tämä tarkoittanee rampaa ankkailua muutenkin lähtökohtaisesti nilkuttavalle unionin päätöksenteolle. En yhtään epäile, etteikö Venäjä käytä liikkeissään hyväkseen tätä seisahtuneisuuden tilannetta. Todennäköisesti niin, että tulisi samalla tukeneeksi unionista irtautumista haluavia tahoja.

Iso-Britannian merkitys unionille liittyy sen kaikinpuoliseen kokoon ja merkitykseen. Se on iso talous, unionin johtava sotilasmahti ja imperiuminsa jäljiltä vaikutusvaltainen joka puolella maapalloa. Myös maan pehmeä voima (soft power) on maailman painavinta, jo pelkästään kielen ja kulttuurin takia. Anglofiilisyys on laajalle levinnyttä, yhtenän tehokkaimmista levittäjistään jalkapallo. Britannia on myös ydinasevalta, jonka asevoimat muutenkin ovat isot. Atlanttinen erityissuhde on myös edelleen voimissaan ja ero voisi vaikeuttaa USAn ja Euroopan muutenkin hankalammaksi käyvää suhdetta.

Kun päätös on selvä, asiat muuttuvat jälleen. Jos Brexit tapahtuu, ajautuu eurooppalainen politiikka melkoiseen sekasortoon. Toki tätä vaihtoehtoa varten lienee olemassa joukko toimenpiteitä, joilla Saksan ja Ranskan johdolla ja Yhdysvaltain tiella pyritään vakauttamaan EU:n tilanne. Skotit riehaantunevat tuloksesta ja käynnistävät uudestaan, ja tosennäköisesti menestyksellisesti, itsenäistysmisprosessinsa. Joka puolestaan innostanee ainakin katalonialaisia ja ehkä muitakin separatistisia voimia Euroopassa. Joka tapauksessa unionin energia tulee keskittymään sisäiseen tilanteeseen ja kun päällä ovat vielä smaan aikaan pakolaiskriisi ja talouskriisi, niin kovin jäntevää ulko- ja turvallisuuspoliittista unionia tuskin nähdään. Varsinkin kun Unkari ja Puola voivat vaikka saada seuralaisia taivalluksellaan pois unionin perusarvojen äärestä. Pahimmillaan se on Ranska, joka Le Penin Kansallisen Rintaman vaalivoiton myötä hylkäisi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteet.

Jos Brexitiä ei tapahdu, asettuvat asiat varmasti vähemmän dramaattisesti. Mutta silti asioita on epäilemättä muuttunut. Vaalikamppailun aikana käytetään Britanniassa puheenvuoroja, jotka asemoivat maan politiikkaa ja tuskin ovat omiaan helpottamaan maan asemaa unionissa. Kyllä-puolikin joutuu vetämään kriittisyytensä unionia kohtaan tappiinsa, sillä pehmoilua ei sallita. Vaikka kansainvälisessä politiikassa ymmärretään pitkälle kunkin maan sisäpolitiikan vaativan välillä hurjaakin röyhistelyä, niin se ja vaalikamppailun synnyttämä epämukavuus pitänevät Britannia lähivuodet unionin ulkokehällä.

Suomi on käynnistänyt joukon selvityksiä, joiden avulla on tarkoitus luoda pohjaa ulko- ja turvallisuuspoliittiselle päätöksenteolle. Kuitenkin nämä selvitykset menettävät lähes kokonaan merkityksensä, jos Brexit tapahtuu. Voi olla, että ne menettävät merkityksensä silloinkin, jos Britannia pysyy unionissa. Sinällään hieman huvittavaa on, että näistä tärkein ja laajin, ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, piti valmistua juhannukseen mennessä. Jos näin tapahtuu, voi se vanhentua käsiin saman tien ilmestyttyään. Nato-selvitys puolestaan päättyy ihan varmasti erilaiseen lopputulokseen, jos poliittisena ankkurinamme länteen toimiva Euroopan unioni hajoaa tai heikkenee. Silloin Nato vaihtoehtona on huomattavan paljon kiinnostavampi. Toki kahdenväliset turvallisussjärjestelyt varsinkin Yhdysvaltojen kanssa voivat silloin tulla kysymykseen.

Joka tapauksessa tilanne on sellainen, että nyt olisi laitettava ulko- ja turvallisuspoliitisen selvityksen, Nato-selvityksen ja puolustuspoliittisen selvityksen aikataulu uusiksi. Ensin pitää antaa brittien päättää ja sitten katsottava, mitä se päätös aiheuttaa. Sitten voimme miettiä, että mitäs nyt. Voihan olla, että tällaisten jäykkien ja pitkäkestoisten selvitystöiden aika on nyt yksinkertaisesti ohi, kun maailma ympärillä muutttu liian vinhaan niihin vangittavaksi.

Maailma Sputnikin mukaan

Tätä merkintää varten lueskelin läpi englanninkielisen Sputnikin tuoreimpia juttuja. Tämä ei ole mikään tutkimus, vaan pikainen selvitys siitä, mitkä ovat eri maita koskevat väitteet ja narratiivit Venäjän informaatiovaikuttamisessa. Valitsin englanninkielisen Sputnikin tähän, koska se edustaa niitä näkemyksiä, joita Kreml haluaa maailmalle levittää. Nämä ovat siis vastaan tulleita poimintoja, mutta antanevat suuntaa siitä, minkälaiseksi ja minkälaisessa tilanteessa Kreml haluaa minkäkin maan kuvattavan tällä hetkellä. Tunnollinen tägääminen auttoi tätä työtä.

Sputnikin esittämien tai vihjaamien väitteiden totuusarvoa en tässä arvioi, sen kukin tehköön tykönään. 

Britannia

Maan joukot ovat syllistyneet lähi-idässä valtavaan määrään sotarikoksia, joita maan hallitus nyt peittelee.

Maan ydinaseistus uudistetaan, koska Yhdysvallat ja sotilasteollinen kompleksi pakottaa siihen.

Britannia kaatuu pakolaisiin ja muihin huonoihin asioihin, jos ei eroa Euroopan unionista.

Iran

Maltillinen ja rauhantahtoinen voima alueen sotahullujen Turkin ja Saudi-Arabian rinnalla.

Kiina

Talousmahti, jonka yuan pienentää dollarin mahtia.

Kiina on tieteen supervalta

Etelä-Korean mahdollinen varustaminen ohjuspuolustusjärjestelmällä on Yhdysvaltain toimi Kiinaa vastaan.

Kiinan kotimaan markkinoiden hyytyminen tarkoittaa sen laajentavan vientiään.

Puola

Halutessaan Naton suurempaa läsnäoloa, lietsoo Puola jännitystä ja uhkaa Venäjän rajoilla, koska Venäjä ei ole tehnyt mitään mikä oikeuttaisi lisävoimien sijoittamista. Eli Venäjä antaa ymmärtää Naton lisäjoukkojen olevan hyökkäyksellisiin tarkoituksiin.

Puolan ja Saksan välit ovat historiallisen huonot, johtuen Puolan haluttomuudesta ottaa pakolaisia, Laki ja Oikeus -puolueen vaalivoitosta ja myös Puolan kunnianhimosta nousta EU:n johtavaksi valtioksi.

Nord Sream 2 hiertää maiden välejä pahasti, koska Puola vastustaa omien Venäjää koskevien epäluulojensa takia hanketta.

Laki ja Oikeus -puolueen johtamaan Puolaan voivat suhteet tulevaisuudessa olla paremmat kuin nyt.

Ranska

Haluaisi kovasti lopettaa Venäjän vastaiset pakotteet, koska ne vahingoittavat niin pahasti Ransakan taloutta, erityisesti maataloutta.

Ranska vaatii muita tekemään paljon Syyriassa, mutta on itse valmis vähään.

Ruotsi

Maa on romahtamassa ja suistumassa barbariaan turvapaikanhakijoiden takia.

Saksa

Merkel on kyvytön johtaja ja nöyrä USAn vasalli.

Gerhard Schröder oli aikaansaapa ja taitava johtaja

Saudi-Arabia

Maa suunnittelee maaoperaatioita, vaikka sen asevoimien kyvyt eivät sovi COIN-operaatioihin.

Saudi-Arabia murhaa piittaamattomasti jemeniläisiä sekaannuttuaan maan sisällissotaan. 

Suomi

Suomi ei ole Naton jäsen, suomalaiset eivät halua Naton jäseniksi eikä Suomen ole tarpeellista liittyä Natoon.

Suomella ja Venäjällä on perinteisesti hyvät välit, mutta nyt EU:n päätökset ovat tulleet väliin, vaikka kumpikaan ei sitä oikeasti halua.

Suomessa liioitellaan itärajan yli tulevien pakolaisten määrää ja ylipäätään itärajan tapahtumia verrattuna lännestä tuleviin turvapaikanhakijoihin.

Tässä vielä poiminta Suomea käsittelevästä jutusta, jossa epäselvästi itse asiassa sanotaan Suomen olevan Naton jäsen.

Syyria 

Presidentti al-Assad nauttii läntisistä väitteistä huolimatta laajaa tukea syyrialaisten keskuudessa.

Kapinallisjoukot ovat raakalaismaisia kiihkoilijoita verrattuna al-Assadin hallintoon.

Hallituksen joukot ovat parhaillaan kukistamassa Daeshin.

Turkki

Erdogan on vaarallinen hullu ja liitolaisetkin pelkäävät, mitä hän aikoo seuraavaksi.

Turkki on sisällissodan partaalla, koska kurdit nousevat sortajaansa vastaan.

Turkki on liittoutunut Saudi-Arabian kanssa ja maat suunnittelevat laajamittaisia maaoperaatioita alueella.

Erdogan ei ole demokraatinen johtaja, vaan diktaattori. Häntä nimitellään myös sulttaaniksi.

Ukraina

Maassa tehtiin vallankaappaus äärioikeiston voimin.

Ukraina itse asiassa halveksii ja käyttää hyväksi läntisen Euroopan maita.

Yhdysvallat

USA yrittää pilata Venäjän erittäin menestyksellisen sotaretken Syyriassa informaatiosodan keinoin eli kun on itse kykenemätön, haluaa pilata toisten menestyksen.

USA estää Ukrainaa toteuttamasta Minskin sopimusten ehtoja, koska näin se pakottaa sodan jartrkusessa EU:n pitämään voimassa pakotteet Venäjää vastaan.

Ei halua tehdä yhteistyötä terrorismin vastaisessa sodassa eli ei oikeasti halua kukistaa terroristeja.

Valehtelee vastuuttomasti, että Venäjä iskee Syyriassa vääriin kohteisiin.

Kohtelee Kiinaa halveksuen.

Nato

Nato kasvattaa voimiaan Venäjän rajoilla, uhaten sen turvallisuutta ja rauhaa.

Nato ei halua vuoropuhelua, vaan painostaa Venäjää yllätysharjoituksilla.

Nato haluaa toiminnallaan lisätä jännitystä ja uhkaa, jotta sen olemassaolo oli vahvemmalla pohjalla.

Iikollien ja taistolaisten jalanjäljillä

Pakolaistilanteesta huolestuneiden perusväittämiin kuuluu tällä hetkellä se, ettei yhteiskunnallisiin instituutioihin voi luottaa. Poliisi ei pysty hoitamaan töitään, media peittelee, poliitikot ovat kyvyttömiä, virkakoneisto on kääntynyt kansalaisia vastaan.

Tästä epäluottamuksesta taas nousee joukko viime aikoina tutuiksi käyneitä ilmiöitä. Katupartiot ovat kansalaisten omankädenoikeutta. Vihafeikkisivustot tarjoilevat pelkoa ja vihaa journalismin sijaan. Poliitikkoja ja puolueita halveksutaan ja edustuksellinen demokratia esitetään toimimattomana. Julkinen sektori puolestaan näyttäytyy näissä puheenvuoroissa Suomen kansalaiset vähintäänkin unohtaneena, jopa heitä sortavana systeeminä, joka kohtelee muualta tulleita paremmin kuin kansalaisia. Oikeusvaltiomme perusasioihin kuuluva ihmisten tasavertaisuus on näiden ihmisten mielestä tällä hetkellä vinossa väärään suuntaan, ja he haluaisivat usein viedä lain tarjoamat turvan ja edut pois ”muilta”, joille se heidän mukaansa kuulu.

Mikään inhimillinen ei ole täydellistä, mutta kaikki nämä kyseenalaistetut instituutiot ovat itseään korjaavia ja parempaan pyrkiviä. Moni asia on muuttunut nopeasti ja sopeutuminen ottaa aikaa. Jos katsomme ympärillemme, niin ovat saaneet kokonaisuutena hienon yhteiskunnan rakennettua. Parantamista ja syytä kritiikkiin on aina, mutta pääsääntöisesti voidaan sanoa, että meillä asiat ovat kunnossa.

Tämä ei kuitenkaan estä lähes hysteerisiä väitteitä siitä, että olemme romahduksen partaalla, jos emme toimi. Osansa tämän tunnelman luomisessa on muuten varmasti Sipilän hallituksensa kanssa tolkuttamilla madonluvuilla maan taloudesta. Vaikka hallitus ei varmasti olekaan tätä ”näin ei voi jatkua” - tolkuttamiselllaan tarkoittanut, niin se on näin kuitenkin tahattomasti tukenut  romahdusväitteen uskottavuutta. Tämä maahanmuuton, muun väristen tai toisen uskonnon seurauksena syntyvä romahdus ja barbaria on myytti, jota on itse asiassa hellitty kauan rasistisessa kuvastossa. Toiseuteen tuomitut on julistettu kautta historiaan olleet juuri vaaraksi sivistyneelle yhteiskunnalle. Näin ajateltiin myös suomalaisista siirtolaisista Yhdysvalloissa ja ja myöhemmin Ruotsissa.

Se, mitä tämä romahduksen estävä toiminta olisi, jätetään yleensä epäselväksi. Esitettyjen vaatimusten valossa on kuitenkin selvää, että rajut, jopa vallankumoukselliset keinot ovat tarpeen tavoitteiden toteuttamisessa. Vanha järjestelmä on kaadettava, kuuluu taustalta vaatimus, kuten niin usein ennenkin. Kansakunnan kuohuntavaiheissa on ennenkin noussut epädemokraattisia voimia, jotka ovat hyödyntäneet ajan pelkoja taitavasti. Vuoden 1918 tapahtumat lähtivät osaltaan liikkeelle tällaisten voimien eskaloidessa tapahtumia. Sen jälkeen kansakuntaa pelastivat kovilla otteilla ja demokratiaa halveksien kommunismia vastaan keinoja kaihtamatta taistelleet. Sodan jälkeen kommunismi oli se vaihtoehto, joka tarjosi toivon paremmasta, mutta se toivo toki edellytti vallankumousta. Silloin, kuten nytkin, lietsottiin pelkoa ja vihaa, koska se oli eduksi omille poliittisille päämäärille. Jos pelko ja viha olisivat päässeet niskan päälle, olisi suomalainen demokratia kärsinyt vakavia, jopa kohtalokkaita iskuja. Se sama uhka on nytkin olemassa.

Nyt näistä sinällään moni osin aidoista peloista ammentaa joukko vielä järjestäytymättömiä voimia, jotka vaativat rajoja kiinni. Ne voimat haluavat olla tämän Mäntsälän kapinallisia ja sinipaitaisia taistolaisia, jotka ovat valmiita kukistamaan demokratian omien tavoitteidensa takia. Ja kuten ennenkin, tuetaan näitä poliittisia voimia myös ulkoapäin, osana kansainvälisen politiikan kamppailuja.

Rajat kiinni -liikkeen ja muun vastaavan liikehdinnän sinällään varsin täsmentymättömästä agendasta voidaan lukea ainakin seuraavia asioita: maahanmuutto johtaa barbariaan, moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus ovat tuhoavia elementtejä, Euroopan integraatio on huijausta ja hyväksikäyttöä ja ylipäätään globalisaatio eri ulottuvuuksineen on pahasta. Tuskin on sattumaa, että Venäjän valtion sisäinen ja ulkoinen propaganda toistaa juuri näitä samoja asioita. Venäjälle olennaista on yrittää synnyttää sekä Euroopan unionissa että eri valtioissa mahdollisimman suurta hajaannusta. Näin sen on helpompi ajaa läpi omaa aggressiivista valtapolitiikkaansa. Ei sen tarvitse kumouksia yrittää synnyttää, mutta riittävästi hämmennystä ja sekasortoa, jotta paineen alla olevat demokratiat heikentyisivät.

Saa nähdä, miten nämä parhaillaan voimaantuvat ajatukset organisoituvat. Olennainen kysymys on Perussuomalaisten kohtalo. Puolueen halla-aholaiset edustavat hyvin tyypillisiä juuri näitä voimia, jotka peitellysti haastavat  kansanvaltaa. Uusnatsien peitejärjestö Soldiers of Odin ja rasistien perustama StreetPatrol ovat näiden aatteiden rekrytointi- ja radikalisointiväyliä. Vihaa ja valheita kylvävien feikkisivustojen määrä tulee lisääntymään. Tällä liikehdinnällä ei vielä ole uskottavaa keulahahmoa, mutta sen taustalla olevista asioista yriittää hyötyä moni poliiitikko. Viimeisimpänä näille tanhuville lähti kannatusta etsimään Paavo Väyrynen, joka haluaa irrottaa Suomea läntisestä integraatiosta. Nämä kaikki eri toimijat lähestyvät asiaa eri tavoin, mutta yhteistä niille on kuitenkin usko siihen, että Suomi pärjää paremmin erillisempänä muusta maailma. Tälle liikehdinnälle eri laatuisine osineen ei vielä ole yhteistä nimeä, mutta eiköhän sekin löydy piakkoin.

Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle on tänä päivänä olemassa siis paljon erilaisia haasteita, mutta yksi isoimmista ovat keskuudessamme kulkevat ja muka parastamme haluavat vihanlietsojat. He ovat tämän päivän hyödyllisiä idiootteja, jotka pelaavat omaa peliään vilpittömästi, mutta silti jonkun muun kuin Suomen pussiin.

Pohdintoja pääministerin Pietarin-matkasta

Pääministeri Juha Sipilän matkaan itään oli ladattu paljon. Raja-asioita olivat yrittäneet selvittää vuorollaan niin poliisijohto kuin sisäministerikin. Kun Venäjä muutti kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia kestäneen käytäntönsä, ettei Suomen rajalle päästetä ilman asiaankuuluvia matkustuspapereita, eli passia ja viisumia, oli se selvä teko. Sillä teolla painostetaan ja samalla kerrotaan, että meillähän näitä riittää. Ja Venäjällä heitä riittää. Kun talous sukeltaa, niin ylimääräisestä väestä halutaan eroon.

Keskusteluissa käytiin läpi pakolaisasioiden lisäksi talouspakotteita, kauppaa, investointeja, Pyhäjoen ydinvoimalaa, Suomenlahden uutta kaasuputkea sekä Syyrian ja Ukrainan sotia. Kun raja-asioista ilmoitettiin, että niihin palataan ensi viikolla, oli viesti selvä: Venäjä ei ole vielä saanut kaikkea mitä on halunnut. Liekö saanut vielä mitään muuta kuin elkeitä. Sekä tilaisuuden toitottaa kaikissa medioissaan, miten Suomi on yhteistyössä Venäjän kanssa. Antaahan se myös pontta pääministerin sanoille tämän syyttäessä EU:ta kaikista vaikeuksista, kun vieressä seisoo EU-maan pääministeri. Tämä on toki tuttua ja varmasti otettu huomioon laskelmissa, että isännät puhuvat juuri mitä puhuvat ja venäläiset mediat vähintäänkin painottavat voimakkaasti keskustelujen sisältöä.

Fennovoimakin oli puheena ja siellähän on ollut jostain syystä vaikeuksia maksaa aliurakoitsijoille. Myös aliurakointisopimusten ehdoista on mitä ilmeisimmin ollut voimakkaita näkemyseroja venäläisen pääurakoitsijan ja suomalaisten aliurakoitsijoiden kesken. Myös osakkaaksi lähteneen SRV:n iso sopimus on yhä auki. Vierailupäivän aamuna Interfax hehkutti Fortumin Venäjän-investointien suuruutta ja kalleutta. Voihan olla, että Fennovoiman rahoituskuvioita neuvotellaan uusiksi, sillä ruplan arvon romahtaminen on syönyt merkittävästi hankkeelle myönnetyn lainan arvoa. Toki voi olla, että Venäjän strategisissa vararahastoissa alkaa pohja häämöttämään ja sekin ajaa etsimään uusia rahoituskuvioita. Hanke vaikuttaa etenevän tyylilleen uskollisen sotkuisena ja epämääräisenä eteenpäin.

Nordstream2 öljyputki -kaasuputki herättää suuria tunteita varsinkin Baltian maissa. Venäjän hallitus ilmoitti, tai ainakin antoi ymmärtää, että Suomi edistää hanketta yhdessä Venäjän kanssa. Hanke tarvitsee muun muassa Suomen luvan. Tämä hanke on epäilemättä yksi tärkeimpiä Venäjän valtapoliittisia projekteja Itämeren alueella. Tiedä vaikka se riittäisi perussyyksi tähän koko mekkalaan. Putki on yhteishanke Saksan kanssa ja Saksa on tärkein yksittäinen kanto Euroopan kaskessa Putinille.

Tapaaminen venyi aiottua pidemmäksi, joten voi ajatella, että asioita oli paljon. Emmekä siis tosiaan tiedä juuri lainkaan, mihin Suomi suostui vai suostuiko mihinkään. Mitä useampaa asiaa pyydetään, sitä voimakkaampi on paine suostua edes johonkin. Pääkuvionahan tässä on ilman muuta yrittää irrottaa Suomi kahden voimakkaan tunteen, pelon ja ahneuden, avulla irti EU:n rintamasta. tai saada se ainakin näyttämään siltä, että Suomi horjuu. Luulisin, että tänään on jo lähtenyt viestejä unionimaille, jossa paitsi raportoidaan jotain tapaamisesta, myös vakuutetaan Suomen pysyvän yhteisessä rintamassa.

Sipilän esiintyminen infossa vaikutti hyvältä. Kun noin kokematon ukko heitetään tuollaiseen paikkaan, ovat paineet kovat. Tukena pääministerillä oli erinomaisesti Venäjää tunteva valtiosihteerinsä Paula Lehtomäki. Mutta onhan se hieman surkuhupaisaa, kun suomalaiset saavat tyytyä ”katsotaan seuraavissa tapaamisissa” -vastauksiin rajavalvonnan muutoksesta. Se saa ennen pitkää suomalaiset näyttämään ruikuttajilta. Toisaalta, niin kauan kuin asia on auki, voi ajatella, että venäläisille ei ainakaan kaikkea heidän haluamaansa ole annettu.

Se, että asiat eivät menneet päällepäin lainkaan onnistuneesti, ei välttämättä kerro sitä, miten matkalle oikeasti asetetut tavoitteet toteutuivat. Valtiojohtomme lienee jo aika korkean asteen kriisimoodissa, sillä Venäjä painaa päälle kovasti. Nyt ei välttämättä enää metsästetä voittoja, vaan vältellään isoja tappioita. Mutta emme voi tietää. Joskus nämäkin arkistot aukeavat ja sitten saamme tietää, mikä oli Sipilän Pietarin reissun anti.

Aika hurja oli myös päätös lähteä hoitamaan asiaa kahden kesken Venäjän kanssa. Voihan se olla, että Suomen nihkeilyt Välimeren pakolaistilanteen hoitamisessa tulivat nyt takaisin, kun sikäläiset maat olivat poikittain tässä tilanteessa. Tai sitten vain arvioitiin, että tämä on parempi hoitaa itse. Tämän päätöksen perusteet olisi taas hienoa tietää, mutta siihen voi kulua aikaa.

Olisi tietysti hienoa, että valtiojohto ilmestyisi median eteen ja kertoisi missä mennään. Minulla on kuitenkin sellainen vaikutelma, että nyt ei ole sellaisen avoimuuden aika. Presidentti on pysynyt nyt hyvin hiljaa. Hän saikin ennen joulua olla useammankin kerran selittämässä tilannetta. Mutta kyllä nyt olisi jonkun asiaa selitettävä. Kun tämä kuitenkin kiinnostaa, niin tämän blogimerkinnän kaltaiset arvelut yrittävät täyttää tietotyhjiötä. Mutta katsomosta on helppo huudella, kun kentällä pelataan elämästä ja kuolemasta.

Elämme kovia aikoja ja kovemmiksi taitavat mennä.

Lisäys 30.1. klo 8.30

Yön yli nukuttua piti tarkistaa, että mitä sitä illalla näpytteli väsymyspäissään. Ihan olin vielä samoilla linjoilla itseni kanssa. Muutama juttu tuli vielä mieleen:

1. Kysymyksessä on Schengen-raja eli unionin ulkoraja, jossa pelataan ihan eri säännöillä kuin unionin sisärajoilla.

2. Ongelmaa, ainakaan vielä, eivät ole pakolaiset, vaan Venäjän valtion muuttunut politiikka. Toki he tapansa mukaan kirkkain silmin valehtelivat etteivät ole mitään muuttaneet eikä tämä ole heidän vikansa. Tai siis tässä tapauksessa Medvedev valehteli.

3. On politiikan teon kannalta ymmärrettävää, että Suomen pääministeri ei mitään tarkoituksellista halua tilanteessa nähdä, koska jos hän sellaista lausuisi, jatkuisi keskustelu Venäjän kanssa siltä pohjalta. Tällainen diplomaattinen varjonyrkkeily pitää enemmän erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja sisällään. Mutta toki jos liian pitkälle myötäilee valheellista narratiivia, voi joutua myöntymään kummallisiin asioihin.

4. Kahdenvälisyys taktiikkana ei ole vielä näyttänyt merkkejään kumpaankaan suuntaan.

5. Uudelleen viritetyt yhteistyömuodot kauppakomissioineen ovat omiaan rapauttamaan Venäjän vastaisten pakotteiden painetta. Tämäkin lienee tietoinen ratkaisu valtionjohdoltamme.