Putinin oppi

Kuva: Kreml

Kansainvälisen politiikan historissa on monia niin sanottuja oppeja. Nämä opit ovat eräänlaisia pääsääntöjä, jotka ovat pysyvästi ja vaikuttavasti läsnä maan toiminnassa. Yhdysvalloilla oli hyvin pitkään Monroen oppi, jonka mukaisesti Yhdysvallat piti oikeutenaan puuttua ympäristönsä, Karibian alueen ja Etelä-Amerikan maiden tilanteisiin. Pari vuotta sitten Obaman hallinto ilmoitti luopuvansa opista.

Brežnevin oppi oli Neuvostoliiton ulkopolitiikan julkilausuttuja perusteita 60-luvulta lähtien ja se määritteli, ettei mikään sosialistinen maa saa luopua sosialistisesta järjestelmästä. Oppi oli ollut jo aiemmin käytössä, mutta kun se määriteltiin, sen vaikutus voimistui. Näin sekä sosialistiset maat ja niiden demokratiaoppositiot sekä länsi tiesivät neuvostotankkien saavan tarpeen tullen viimeisen sanan.

Jo Georgian sodan, mutta varsinkin Ukrainan tapahtumine myötä on länsimaissa mietitty pää puhki, mitä Putin oikein aikoo. Yritin tähän tiivistää sen, mitä olen itse nähnyt Putinin opin sisältävän. Täydentäkää, kiistäkää ja tarkentakaa kommentteihin.


Palautteen ja yli yön nukkumisen avulla parannettu ja päivitetty versio 28.2. klo 9.20:

Putinin oppi

Venäjän julkilausuttu tavoite on luoda moninapainen maailma, joka käytännössä tarkoittaa Yhdysvaltojen haastamista ja Euroopan unionin heikentämistä. Venäjä haluaa tulla kohdelluksi Yhdysvaltain veroisena supervaltana ja katsoo muunlaisen kohtelun olevan sen nöyryyttämistä. Moninapaisuutta kohti pyritään myös suurista julistuksista huolimatta vielä varsin vaatimattomalla tasolla olevalla Kiina- ja BRICS-yhteistyöllä.

Venäjän talouden tila ja pehmeän vallan ohuus tekevät siitä heikon keskinäisriippuvuuden sääntöjä noudattavassa maailmassa. Siksi Putinin opissa Venäjä käyttää Gerasimovin doktriinin mukaisesti sotilaallista voimaansa ja sen uhkaa, ydinaseet mukaan lukien, keskeisenä vaikutusvälineenään. Myös energia on tärkeä ase Venäjän arsenaalissa.

Putinin silovikkihallinto käyttää sisäisen ja ulkoisen valtansa vaalimiseen ja kasvattamiseen väkivaltaa ja sen uhkaa. Putinin opissa Venäjä katsoo oikeudekseen edistää etujaan aggressiivisesti ja kansainvälisten lakien vastaisesti. Sekä sisäistä että ulkoista toimintaa kuitenkin perustellaan tunnontarkasti demokratian, lakien ja moraalin kautta. Kuitenkin Putinin oppiin kuuluu valheiden estoton käyttö strategisen tason valintana. Venäjän toimintaan kuuluu aina vahva informaatioulottuvuus, joka perustuu refleksiiviseen kontrolliin.

Informaatiovaikuttamisen merkitys korostuu maan sisäisesti, kun kansakuntaa ajetaan ulkoisen uhan aiheuttamaan henkiseen piiritystilaan. Piiritystila on henkisenä ja konkreettisena rakennelmana suunnattu kansainvälistä keskinäisriippuvuutta vastaan. Venäjän sisäisiä toimia voidaan tulkita projektioksi siitä, miten se itse toimii tai aikoo toimia muualla.

Venäjän ainoa mahdollisuus haastaa sitä valtavan paljon voimakkaampaa länttä on käyttää häikäilemättömästi ja yllätyksellisesti asevoimiaan ja tiedustelupalvelujaan. Venäjän keskitetty päätöksenteko ilman todellista demokratiaa tekee Putinin vallasta kykenevän nopeisiin ja rohkeisiin tekoihin. Yhdysvaltain se pyrkii pakottamaan vertaisekseen Ukrainan ja Syyrian sotien kautta. Läntisen Euroopan suunnassa Venäjä käyttää hyväkseen ja vahvistaa Euroopan integraatiota ja yhtenäisyyttä vastustavia voimia.

Venäjän sotilasopin mukaisesti maan puolustamisen ensi linja on sen rajojen ulkopuolella. Tätä linjaa on luotu muun muassa jäädytetyillä konflikteilla, jotka paitsi antavat taktisen tason mahdollisuuksia, myös estävät Venäjän valtapiiriinsä katsomiaan maita kehittymästä. Syyrian sotaretki osoittaa, että Venäjä halutessaan kykenee heijastamaan voimaa omien rajojensa ulkopuolella.

Putinin opissa käytetään ja voimistetaan maailman tapahtumien luomia prosesseja murtamaan ja hajottamaan sisäistä ja ulkoista poliittista vastarintaa. Venäjä käyttää lännessä hybridejä keinoja, joiden laajuus on vielä epäselvää. Joka tapauksessa on selvää, että siinä myyräntyössä käytetään hyväksi länsimaisen oikeusvaltion perusarvoja, kuten moniarvoisuutta ja sanavapautta.

Onko Putinin opin taustalla suuri strategia vai vain taktisiin tilaisuuksiin herkästi tarttuva tahtotila, on vielä epäselvää. Nykyhetken kontekstissa on helppo tulkita kaikki Venäjän toimet, tai jopa siitä riippumattomat kehityskulut, uhaksi ja aggressioksi. Selvää kuitenkin on, että Putinin oppi on merkittävä uhka liberaalille demokratialle.

Alkuperäinen:
Putinin oppi

Putinin hallinto käyttää sisäisen ja ulkoisen valtansa vaalimiseen ja kasvattamiseen väkivaltaa ja sen uhkaa. Putinin opissa Venäjä katsoo oikeudekseen edistää etujaan aggressiivisesti ja kansainvälisten lakien vastaisesti. Sekä sisäistä että ulkoista toimintaa kuitenkin perustellaan tunnontarkasti demokratian, lakien ja moraalin kautta. Kuitenkin Putinin oppiin kuuluu valheiden estoton käyttö strategisen tason valintana. Venäjän toimintaan kuuluu vahva informaatioulottuvuus.

Putinin opissa Venäjä käyttää sotilaallista voimaansa ja sen uhkaa, ydinaseet mukaan lukien, keskeisenä vaikutusvälineenään. Myös energia on tärkeä ase Venäjän arsenaalissa. Maan talouden tila ja pehmeän vallan ohuus tekevät siitä kuitenkin heikon vähänkään kauempana. Venäjä kuitenkin haluaa tulla kohdelluksi Yhdysvalatin veroisena supervaltana.

Putinin opissa käytetään ja voimistetaan maailman tapahtumien luomia prosesseja murtamaan ja hajottamaan sisäistä ja ulkoista poliittista vastarintaa. Venäjä käyttää lännessä hybridejä keinoja, joiden laajuus on vielä epäselvää. Joka tapauksessa on selvää, että siinä myyräntyössä käytetään hyväksi länsimaisen oikeusvaltion perusarvoja, kuten moniarvoisuutta ja sanavapautta.

Venäjän sotilasopin mukaisesti maan puolustamisen ensi linja on sen rajojen ulkopuolella ja tätä linjaa on luotu muun muassa jäädytetyillä konflikteilla, jotka paitsi antavat taktisen tason mahdollisuuksia, myös estävät Venäjän valtapiiriinsä katsomiaan maita kehittymästä. Käynnissä oleva Syyrian sotaretki osoittaa, että Venäjä halutessaan kykenee heijastamaan voimaa eli sotimaan kauempanakin kuin juuri omien rajojensa ulkopuolella.

Venäjän julkilausuttu tavoite on luoda moninapainen maailma, joka käytännössä tarkoittaa Yhdysvaltojen haastamista. Venäjän ainoa mahdollisuus haastaa sitä valtavan paljon voimakkaampaa suurvaltaa on käyttää häikäilemättömästi ja yllätyksellisesti asevoimiaan. Venäjän keskitetty päätöksenteko ilman todellista demokratiaa tekee Putinin vallasta kykenevän nopeisiin ja rohkeisiin tekoihin.