Kesäkuun
Iso-Britannian merkitys unionille liittyy sen kaikinpuoliseen kokoon ja merkitykseen. Se on iso talous, unionin johtava sotilasmahti ja imperiuminsa jäljiltä vaikutusvaltainen joka puolella maapalloa. Myös maan pehmeä voima (soft power) on maailman painavinta, jo pelkästään kielen ja kulttuurin takia. Anglofiilisyys on laajalle levinnyttä, yhtenän tehokkaimmista levittäjistään jalkapallo. Britannia on myös ydinasevalta, jonka asevoimat muutenkin ovat isot. Atlanttinen erityissuhde on myös edelleen voimissaan ja ero voisi vaikeuttaa USAn ja Euroopan muutenkin hankalammaksi käyvää suhdetta.
Kun päätös on selvä, asiat muuttuvat jälleen. Jos Brexit tapahtuu, ajautuu eurooppalainen politiikka melkoiseen sekasortoon. Toki tätä vaihtoehtoa varten lienee olemassa joukko toimenpiteitä, joilla Saksan ja Ranskan johdolla ja Yhdysvaltain tiella pyritään vakauttamaan EU:n tilanne. Skotit riehaantunevat tuloksesta ja käynnistävät uudestaan, ja tosennäköisesti menestyksellisesti, itsenäistysmisprosessinsa. Joka puolestaan innostanee ainakin katalonialaisia ja ehkä muitakin separatistisia voimia Euroopassa. Joka tapauksessa unionin energia tulee keskittymään sisäiseen tilanteeseen ja kun päällä ovat vielä smaan aikaan pakolaiskriisi ja talouskriisi, niin kovin jäntevää ulko- ja turvallisuuspoliittista unionia tuskin nähdään. Varsinkin kun Unkari ja Puola voivat vaikka saada seuralaisia taivalluksellaan pois unionin perusarvojen äärestä. Pahimmillaan se on Ranska, joka Le Penin Kansallisen Rintaman vaalivoiton myötä hylkäisi vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihanteet.
Jos Brexitiä ei tapahdu, asettuvat asiat varmasti vähemmän dramaattisesti. Mutta silti asioita on epäilemättä muuttunut. Vaalikamppailun aikana käytetään Britanniassa puheenvuoroja, jotka asemoivat maan politiikkaa ja tuskin ovat omiaan helpottamaan maan asemaa unionissa. Kyllä-puolikin joutuu vetämään kriittisyytensä unionia kohtaan tappiinsa, sillä pehmoilua ei sallita. Vaikka kansainvälisessä politiikassa ymmärretään pitkälle kunkin maan sisäpolitiikan vaativan välillä hurjaakin röyhistelyä, niin se ja vaalikamppailun synnyttämä epämukavuus pitänevät Britannia lähivuodet unionin ulkokehällä.
Suomi on käynnistänyt joukon selvityksiä, joiden avulla on tarkoitus luoda pohjaa ulko- ja turvallisuuspoliittiselle päätöksenteolle. Kuitenkin nämä selvitykset menettävät lähes kokonaan merkityksensä, jos Brexit tapahtuu. Voi olla, että ne menettävät merkityksensä silloinkin, jos Britannia pysyy unionissa. Sinällään hieman huvittavaa on, että näistä tärkein ja laajin, ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, piti valmistua juhannukseen mennessä. Jos näin tapahtuu, voi se vanhentua käsiin saman tien ilmestyttyään. Nato-selvitys puolestaan päättyy ihan varmasti erilaiseen lopputulokseen, jos poliittisena ankkurinamme länteen toimiva Euroopan unioni hajoaa tai heikkenee. Silloin Nato vaihtoehtona on huomattavan paljon kiinnostavampi. Toki kahdenväliset turvallisussjärjestelyt varsinkin Yhdysvaltojen kanssa voivat silloin tulla kysymykseen.
Joka tapauksessa tilanne on sellainen, että nyt olisi laitettava ulko- ja turvallisuspoliitisen selvityksen, Nato-selvityksen ja puolustuspoliittisen selvityksen aikataulu uusiksi. Ensin pitää antaa brittien päättää ja sitten katsottava, mitä se päätös aiheuttaa. Sitten voimme miettiä, että mitäs nyt. Voihan olla, että tällaisten jäykkien ja pitkäkestoisten selvitystöiden aika on nyt yksinkertaisesti ohi, kun maailma ympärillä muutttu liian vinhaan niihin vangittavaksi.
Ison Britannian ulkopoliittinen vaikutusvalta EU:ssa ja sen ulkopuolella on romahtanut Tony Blairin tekemien rankkojen virhearvioiden jälkeen. Koko sodan jälkeisen ajan ei olisi voitu ajatellakaan mitään Euroopan, tai jopa maailman, kannalta tärkeää kansainvälistä kehityskulkua ilman hyvin vahvaa brittipanosta. Tämä aika on nyt peruuttamattomasti ohi. Iso-Britannian vahva ulkopoliittinen aikakausi on päättynyt ja EU:n valtikka on tukevasti Saksan ja Ranskan koalitiolla.
VastaaPoistaTästä näkökulmasta katsottuna Brexitin vaikutukset EU:n ulkopoliittiseen vaikutusvaltaan jäisivät ensishokin jälkeen aika vähäisiksi. Tällä hetkellä on toki käynnissä melkoinen mediasirkus, jossa EU:n johtajat toinen toisensa jälkeen vuodattavat krokotiilinkyyneleitä Lontoon suuntaan vaikka moni varmasti miettii mielessään että pääsisipä tuostakin riesasta eroon.
Brexit tietenkin loisi EU:n kehityksen kannalta ikävän skenaarion, jossa rikkaammat jäsenmaat alkaisivat kukin vuorollaan kärttää Brysselistä erilaisia kansallisia etuja uhaten exitillä. Tämän skenaarion voimaan luonnollisestikin vaikuttaa se miten Iso-Britannia pärjäisi välittömästi Brexitin jälkeen kun sen tuhannet kansainväliset kauppa- ja muut sopimukset on neuvoteltava uudelleen. En itse kykene näkemään minkäänlaisia perusteluita niille näkemyksille, joiden mukaan uudet sopimukset (joiden syntymiseen menisi joka tapauksessa vuosia) olisivat nykyisiä sopimuksia edullisempia. Täytyy muistaa sekin seikka, että brittiyritysten on helppo väistää koko hankala ja kallis sopimusongelma siirtämällä pääkonttori, ja samalla veronmaksu, kanaalin toiselle rannalle. Iso-Britannia jäisikin Brexitin jälkeen hiljaa marginalisoitumaan sumuiselle saarelleen. Se joutuisi jatkossa luonnollisestikin sopeutumaan EU:n lakeihin ja säännöksiin jos se haluaa jatkaa kaupankäyntiä EU:n kanssa. Aivan kuten Venäjä, Kiina ja USA joutuvat tekemään. Brexit vain varmistaisi, että Iso-Britannia ei enää pääsisi vaikuttamaan sitä koskeviin säännöksiin. Siitä tulisi omaa napanöyhtäänsä kaivelevan kieroutuneen nationalismin surullinen muistomerkki. En siis usko edes siihen, että sarjaexit-skenaariollakaan olisi suuria vaikutuksia EU:n yhtenäisyydelle.
Jos ajatellaan Suomen tilannetta mahdollisessa Brexitissä niin kaikkein suurin ongelma meille syntyisi kun kaikenkarvaiset poliittiset charlatanit, kokokansanpaavot ja timosoinit saisivat uutta vettä myllyynsä ja epäilemättä myös rahaa ja vaikutusvaltaa, tiedätte kyllä mistä. Se tietenkin sylettää jo ennalta.
Otto Normal, ellei Venäjän politiikka olisi sellaista kuin se on, olisin samaa mieltä kanssasi.
VastaaPoistaKokokansanpaavoja ja timosoineja löytyy nykyään lähes kaikista EU-maista ja jos Brexit toteutuu, näiden liikkeiden uskottavuus kasvaa kansan silmissä aivan uusiin sfääreihin. Pahin mahdollinen jatko Brexitille olisi Marie Le Penin voitto 2017 Ranskan presidentin vaaleissa.
Vaikka EU:n disintegraatio on näillä näkymin epätodennäköistä, se on kuitenkin mahdollista. En aliarvioisi itänaapurin tahtoa / kykyä aiheuttaa EU:lle ongelmia Brexitin jälkimainingeissa.
Suomelle jo pelkkä EU:n heikkeneminen, eripuraisuus ja kriisiytyminen on turvallisuuspoliittinen uhka. EU:n hajoaminen olisi Suomelle katastrofi.
Suomi pelaa Venäläistä rulettia pysyttäytymällä Naton ulkopuolella. Kaiken lisäksi Suomi on vapaaehtoisesti antanut aseen muiden käsiin eikä ymmärrä edes pelätä, kun nämä vetelevät liipasimesta.
-EMK
Eihän Britannia Natosta eroa. Pääosa EU-maista kuuluu Natoon, jonka merkitys EU:n turvallisuudelle on paljon ratkaisevampi kuin mitkään Lissabonin sopimukset.
VastaaPoistaHätä on vain Suomen tapaisilla EU-mailla, joiden turvallisuuspolitiikka on jämähtänyt takaisin YYA-aikaan.
”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.”
Bloisti varmaan osaa kertoa onko "turvalausekkeen" viimeinen virke, ettei se koske meitä (Halosen-Tuomiojan toive?) poistettu. Ainakin nyt siltä tuntuu kun kovasti uutisoidaan niin kuin tuota lausetta ei olisi.