Keskusteluissa käytiin läpi pakolaisasioiden lisäksi talouspakotteita, kauppaa, investointeja, Pyhäjoen ydinvoimalaa, Suomenlahden uutta kaasuputkea sekä Syyrian ja Ukrainan sotia. Kun raja-asioista ilmoitettiin, että niihin palataan ensi viikolla, oli viesti selvä: Venäjä ei ole vielä saanut kaikkea mitä on halunnut. Liekö saanut vielä mitään muuta kuin elkeitä. Sekä tilaisuuden toitottaa kaikissa medioissaan, miten Suomi on yhteistyössä Venäjän kanssa. Antaahan se myös pontta pääministerin sanoille tämän syyttäessä EU:ta kaikista vaikeuksista, kun vieressä seisoo EU-maan pääministeri. Tämä on toki tuttua ja varmasti otettu huomioon laskelmissa, että isännät puhuvat juuri mitä puhuvat ja venäläiset mediat vähintäänkin painottavat voimakkaasti keskustelujen sisältöä.
Fennovoimakin oli puheena ja siellähän on ollut jostain syystä vaikeuksia maksaa aliurakoitsijoille. Myös aliurakointisopimusten ehdoista on mitä ilmeisimmin ollut voimakkaita näkemyseroja venäläisen pääurakoitsijan ja suomalaisten aliurakoitsijoiden kesken. Myös osakkaaksi lähteneen SRV:n iso sopimus on yhä auki. Vierailupäivän aamuna Interfax hehkutti Fortumin Venäjän-investointien suuruutta ja kalleutta. Voihan olla, että Fennovoiman rahoituskuvioita neuvotellaan uusiksi, sillä ruplan arvon romahtaminen on syönyt merkittävästi hankkeelle myönnetyn lainan arvoa. Toki voi olla, että Venäjän strategisissa vararahastoissa alkaa pohja häämöttämään ja sekin ajaa etsimään uusia rahoituskuvioita. Hanke vaikuttaa etenevän tyylilleen uskollisen sotkuisena ja epämääräisenä eteenpäin.
Nordstream2
Tapaaminen venyi aiottua pidemmäksi, joten voi ajatella, että asioita oli paljon. Emmekä siis tosiaan tiedä juuri lainkaan, mihin Suomi suostui vai suostuiko mihinkään. Mitä useampaa asiaa pyydetään, sitä voimakkaampi on paine suostua edes johonkin. Pääkuvionahan tässä on ilman muuta yrittää irrottaa Suomi kahden voimakkaan tunteen, pelon ja ahneuden, avulla irti EU:n rintamasta. tai saada se ainakin näyttämään siltä, että Suomi horjuu. Luulisin, että tänään on jo lähtenyt viestejä unionimaille, jossa paitsi raportoidaan jotain tapaamisesta, myös vakuutetaan Suomen pysyvän yhteisessä rintamassa.
Sipilän esiintyminen infossa vaikutti hyvältä. Kun noin kokematon ukko heitetään tuollaiseen paikkaan, ovat paineet kovat. Tukena pääministerillä oli erinomaisesti Venäjää tunteva valtiosihteerinsä Paula Lehtomäki. Mutta onhan se hieman surkuhupaisaa, kun suomalaiset saavat tyytyä ”katsotaan seuraavissa tapaamisissa” -vastauksiin rajavalvonnan muutoksesta. Se saa ennen pitkää suomalaiset näyttämään ruikuttajilta. Toisaalta, niin kauan kuin asia on auki, voi ajatella, että venäläisille ei ainakaan kaikkea heidän haluamaansa ole annettu.
Se, että asiat eivät menneet päällepäin lainkaan onnistuneesti, ei välttämättä kerro sitä, miten matkalle oikeasti asetetut tavoitteet toteutuivat. Valtiojohtomme lienee jo aika korkean asteen kriisimoodissa, sillä Venäjä painaa päälle kovasti. Nyt ei välttämättä enää metsästetä voittoja, vaan vältellään isoja tappioita. Mutta emme voi tietää. Joskus nämäkin arkistot aukeavat ja sitten saamme tietää, mikä oli Sipilän Pietarin reissun anti.
Aika hurja oli myös päätös lähteä hoitamaan asiaa kahden kesken Venäjän kanssa. Voihan se olla, että Suomen nihkeilyt Välimeren pakolaistilanteen hoitamisessa tulivat nyt takaisin, kun sikäläiset maat olivat poikittain tässä tilanteessa. Tai sitten vain arvioitiin, että tämä on parempi hoitaa itse. Tämän päätöksen perusteet olisi taas hienoa tietää, mutta siihen voi kulua aikaa.
Olisi tietysti hienoa, että valtiojohto ilmestyisi median eteen ja kertoisi missä mennään. Minulla on kuitenkin sellainen vaikutelma, että nyt ei ole sellaisen avoimuuden aika. Presidentti on pysynyt nyt hyvin hiljaa. Hän saikin ennen joulua olla useammankin kerran selittämässä tilannetta. Mutta kyllä nyt olisi jonkun asiaa selitettävä. Kun tämä kuitenkin kiinnostaa, niin tämän blogimerkinnän kaltaiset arvelut yrittävät täyttää tietotyhjiötä. Mutta katsomosta on helppo huudella, kun kentällä pelataan elämästä ja kuolemasta.
Elämme kovia aikoja ja kovemmiksi taitavat mennä.
Lisäys 30.1. klo 8.30
Yön yli nukuttua piti tarkistaa, että mitä sitä illalla näpytteli väsymyspäissään. Ihan olin vielä samoilla linjoilla itseni kanssa. Muutama juttu tuli vielä mieleen:
1. Kysymyksessä on Schengen-raja eli unionin ulkoraja, jossa pelataan ihan eri säännöillä kuin unionin sisärajoilla.
2. Ongelmaa, ainakaan vielä, eivät ole pakolaiset, vaan Venäjän valtion muuttunut politiikka. Toki he tapansa mukaan kirkkain silmin valehtelivat etteivät ole mitään muuttaneet eikä tämä ole heidän vikansa. Tai siis tässä tapauksessa Medvedev valehteli.
3. On politiikan teon kannalta ymmärrettävää, että Suomen pääministeri ei mitään tarkoituksellista halua tilanteessa nähdä, koska jos hän sellaista lausuisi, jatkuisi keskustelu Venäjän kanssa siltä pohjalta. Tällainen diplomaattinen varjonyrkkeily pitää enemmän erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja sisällään. Mutta toki jos liian pitkälle myötäilee valheellista narratiivia, voi joutua myöntymään kummallisiin asioihin.
4. Kahdenvälisyys taktiikkana ei ole vielä näyttänyt merkkejään kumpaankaan suuntaan.
5. Uudelleen viritetyt yhteistyömuodot kauppakomissioineen ovat omiaan rapauttamaan Venäjän vastaisten pakotteiden painetta. Tämäkin lienee tietoinen ratkaisu valtionjohdoltamme.
Voisiko tässä olla kysymys Venäjän ärtymyksestä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyön johdosta?
VastaaPoistaHyviä kirjoitus, hyviä pointteja ja pohdittavaa itse kullekin.
VastaaPoistaTartun lopussa olevan luettelon kohtaan 4:
"Kahdenvälisyys taktiikkana ei ole vielä näyttänyt merkkejään kumpaankaan suuntaan."
Sanoisin pikemminkin, että taktiikan lopputulos on vielä epäselvä, mutta - jos suoraan puhutaan - merkit eivät ole lupaavia Suomen kannalta.
Venäjän puolelta tapaamisiin osallistuneilla Kolokoltsevilla ja Medvedevillä ei ole rajakysymyksissä mitään todellista valtaa. He voivat toimia korkeintaan viestinviejinä todellisille päätöksentekijöille, FSB:n johtaja Bortnikoville ja presidentti Putinille.
Suomi oli valmis maksamaan pelkästä viestin välittämisestä kovan hinnan.
- Korkean tason tapaamiset ovat pakotepolitiikan hengen vastaisia, vaikka selityksiä ja järkevältä kuulostavia tekosyitä (esim. keskusteluyhteys) voidaankin keksiä.
- Suomi tarjosi Venäjän propagandalle ladatun aseen ja jäi vielä hymyissä suin ottamaan ensimäisen luodin (Sipilä/Medvedev tiedotustilaisuus).
- Venäjä onnistui koplaamaan rajakysymyksen Suomen kannalta tärkeisiin asioihin. Venäläisen osapuolen lausunnoista voidaan lukea yhtä aikaa hintalappu rajakysymyksen ratkaisulle ja peitetty uhkaus hinnasta, jonka Suomi maksaa ellei se ryhdy ajamaan pakotteiden löysentämistä / poistamista.
Omasta mielestäni tiukka pakoterintama ja yhtenäinen, yksimielinen EU ovat tässä tilanteessa Suomen paras turvatakuu. Jos pakotteet poistetaan, Venäjälle annetaan käytännössä valtakirja toimia lähialueillaan kuten parhaaksi katsoo. Tämä ei voi mitenkään olla Suomen etu. Sotilasliiton ulkopuolella olevalle Suomelle uskottava oma puolustus on Venäjää hillitsevä pidäke, mutta ei este. Vähintään yhtä painava pidäke on EU. Kaikki toimet joilla EU:n painoarvoa mitätöidään ovat pelkästään Venäjän etu. Suomen turvallisuudelle ne ovat myrkkyä.
Suomen taktiikka kahdenvälisten suhteiden käyttämisestä on maksanut jo poliittista pääomaa, mutta ennen kaikkea se on valtava riski. Suomi nakertaa oman turvallisuutensa perustaa toimimalla rajakysymyksessä ilman EU:ta.
En pidä koko tapaamista mitenkään erityisenä virstanpylväänä yhteisten ongelmien ratkomisen osalta. Tapaaminen oli selkeä diplomaattinen pakkopulla eli protokollavierailu, jonka asialistalle sitten koottiin läjä asioita hymisteltäväksi. Neuvostoliiton aikana saattoi vielä odotella, että yhdessä puhutut ja sovitut asiat etenisivät edes vähän mutta nykyisen Venäjän kanssa tilanne on ollut alusta asti toinen. Ongelmat toki tunnustetaan ja nyökkäillään ja niistä puhutaan paljon mutta mitään konkreettista ei ole koskaan tapahtunut.
VastaaPoistaOikeastaan ainoa asia mitä kokouksen osalta jäi käteen oli Medvedevin yritys työntää Suomen ja Venäjän väliset raja- ja muut ongelmat EU:n ja erityisesti pakotteiden syyksi. Tällaista imaginääristä vastuunsiirtoa ei ole mielestäni ennen tapahtunut. Mielestäni se kuvaa vain sitä paniikkia, joka Venäjällä näyttäisi nykyään vallitsevan yleisemminkin. He eivät itse löydä tietä ulos nurkasta, johon ovat itsensä maalanneet. He tarvitsevat EU:n apua mutta eivät halua tai voi suostua avun ehtoihin.
Kypsyköön Venäjä omissa liemissään jonkun aikaa.
Mitä tulee Fennovoimaan niin on varsin todennäköistä, että venäläinen toimittaja tulee vielä kääntymään suomalaisten osakkaiden puoleen pyytääkseen näitä hoitamaan hankkeen rahoituksen. Myös tähän voi sanoa, että katkera liemi on ihan itse keitetty enkä siksi tunne sääliä suomalaisia osakkaita kohtaan.
Otto normaali sanoi:
VastaaPoista"Tapaaminen oli selkeä diplomaattinen pakkopulla eli protokollavierailu, jonka asialistalle sitten koottiin läjä asioita hymisteltäväksi."
No ei todellakaan ollut. "Protokollavierailuja" ei toteuteta näin lyhyellä varoitusajalla.
Valtioneuvosto julkaisi Sipilän vierailusta tiedotteen vasta 19.1 ja itse vierailu toteutui 10 päivää myöhemmin. Tiedotteessa ei erikseen mainittu rajakysymystä, mutta on aivan ilmeistä, että aloite tapaamiseen tuli Suomen puolelta ja syynä oli itä-rajan tilanne.
Sama pätee Venäjän sisäministerin vierailuun Suomessa. Vierailun valmistelusta annettiin tiedote 15.1 ja tapaaminen toteutui jos 26.1. Sisäministeritapaamisen asialistalla oli virallisen tiedotteenkin mukaan pelkästään rajakysymys.
EU-pakotteisiin kuuluu kahdenvälisten tapaamisten rajoittaminen. Niiden järjestämiselle tässä tilanteessa täytyy olla painavat perustelut. Protokollavierailu ei todellakaan ole tällainen "painava" syy.
Kaiken lisäksi Suomen poliittinen johto ei ole mitenkään erityisesti yrittänyt peitellä sitä, että tapaamiset liittyvät nimenomaan itärajan tilanteeseen.
Katsotaanpa mitä TP Niinistö sanoi IS:lle tiistaina 26.1 rajakysymyksestä:
"– Selvitämme ensin, mikä on venäläisten virallinen kanta asiaan. Sitä ennen ei ole mitään hyötyä spekuloida asialla [itärajan tilanteella]"
"Tällä viikolla kokoustamme jälleen ja pohdimme tilannetta yhdessä ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kanssa, Niinistö vastasi."
"– Meillä on Suomessa selkeä tilannekuva ja myös se, mihin suuntaan seuraavat askeleet otetaan."
Niinistön vastausten perusteella voi päätellä, että molemmat vierailut järjestettiin jotta
a) saadaan Venäjän virallinen kanta
b) voidaan päättää seuraavista askeleista joita on jo valmisteltu / joita on pohdittu.
Ja vielä ilta-sanomien jutusta:
"Niinistöltä kysyttiin Laitilassa, onko odotettavissa myös hänen ja Vladimir Putinin välinen neuvonpito asiaan liittyen.
– On viisaampaa, että emme julista suunnitelmiamme. Edetään nyt ihan askel kerrallaan."
Eli jäämme odottamaan niitä seuraavia askeleita.
/EV
Noniin, kaksi viikkoa kului ja ne odotetut "seuraavat askeleet" ja samalla Sipilän (ja kyllä Niinistönkin) mahtavat ulkopoliittiset saavutukset on tänään luettavissa Medvedevin haastatteluista.
Poista1) Venäjä ei tule panemaan tikkua ristiin pakolaisten määrän synnyttämisen estämiseksi, pikemminkin päinvastoin.
2) Venäjä ei tule tekemään nyt eikä jatkossa yhtään mitään vähentääkseen pakolaisten määrää Venäjän ja Suomen rajalla.
Kannattiko siis Sipilän käydä Venäjällä "hankkimassa ulkopoliittista näkyvyyttä" kun neuvotteluiden tulos oli jokaiselle vähänkään ulpol arviointikykyiselle jo etukäteen selviö?
Kysyn vielä kerran; kannattiko tosiaan?
Otetaan tästä fiaskosta oppia. Jatkossa asiat Venäjän kanssa on hoidettava EU:n kautta ja tällaiset nolot sooloilut on yksinkertaisesti jätettävä toiseen aikaan.
Minua jäi ihmetyttämään Ylen radiouutisissa muistaakseni torstaiaamuna esitetty arvelu, jonka mukaan Sipilä ja Medvedev allekirjoittaisivat jonkin yhteistyöasiakirjan. Perjantaina asiasta ei puhuttu mitään. Todennäköisesti kyse oli diplomattilähteen antamasta tiedosta, joka heijasteli venäläisten tavoitteita tapaamiselle. Ainakin yleensä venäläiset ovat aina olleet hanakoita saamaan aikaiseksi erilaisia "protokollia", jotka osoittaisivat Suomen tulleen lähemmäksi heidän intressipiiriään. Tältä pohjalta voisi arvella, että tapaamisesa ainakin onnistuttiin torjumaan kaikkein hankalimmat venäläisten vaatimukset. Mitään ei saatu, mutta venäläisetkään eivät saaneet kuin tiedotustilaisuuden.
VastaaPoistaJos jotain voi sanoa, niin sen, että Sipilän käyttö vierailuun osoittaa järkeä. Tilanteen ollessa näin kärjistynyt on käytettävä presidenttiä alempia neuvottelijoita. Kaikki muut voivat vedota puuttuviin valtuuksiinsa ja pelata tällä tavoin aikaa. Presidentti ei voi tätä tehdä, minkä vuoksi presidenttiä ei pidä käyttää neuvottelijana tilanteessa, jota voi hyvällä syyllä kutsua harmaaksi vaiheeksi. Meihin kohdistetaan tällä hetkellä niin monipuolista painostusta ja informatio-operaatioita, että ei tämä enää ole "syvää rauhantilaa".