Iikollien ja taistolaisten jalanjäljillä

Pakolaistilanteesta huolestuneiden perusväittämiin kuuluu tällä hetkellä se, ettei yhteiskunnallisiin instituutioihin voi luottaa. Poliisi ei pysty hoitamaan töitään, media peittelee, poliitikot ovat kyvyttömiä, virkakoneisto on kääntynyt kansalaisia vastaan.

Tästä epäluottamuksesta taas nousee joukko viime aikoina tutuiksi käyneitä ilmiöitä. Katupartiot ovat kansalaisten omankädenoikeutta. Vihafeikkisivustot tarjoilevat pelkoa ja vihaa journalismin sijaan. Poliitikkoja ja puolueita halveksutaan ja edustuksellinen demokratia esitetään toimimattomana. Julkinen sektori puolestaan näyttäytyy näissä puheenvuoroissa Suomen kansalaiset vähintäänkin unohtaneena, jopa heitä sortavana systeeminä, joka kohtelee muualta tulleita paremmin kuin kansalaisia. Oikeusvaltiomme perusasioihin kuuluva ihmisten tasavertaisuus on näiden ihmisten mielestä tällä hetkellä vinossa väärään suuntaan, ja he haluaisivat usein viedä lain tarjoamat turvan ja edut pois ”muilta”, joille se heidän mukaansa kuulu.

Mikään inhimillinen ei ole täydellistä, mutta kaikki nämä kyseenalaistetut instituutiot ovat itseään korjaavia ja parempaan pyrkiviä. Moni asia on muuttunut nopeasti ja sopeutuminen ottaa aikaa. Jos katsomme ympärillemme, niin ovat saaneet kokonaisuutena hienon yhteiskunnan rakennettua. Parantamista ja syytä kritiikkiin on aina, mutta pääsääntöisesti voidaan sanoa, että meillä asiat ovat kunnossa.

Tämä ei kuitenkaan estä lähes hysteerisiä väitteitä siitä, että olemme romahduksen partaalla, jos emme toimi. Osansa tämän tunnelman luomisessa on muuten varmasti Sipilän hallituksensa kanssa tolkuttamilla madonluvuilla maan taloudesta. Vaikka hallitus ei varmasti olekaan tätä ”näin ei voi jatkua” - tolkuttamiselllaan tarkoittanut, niin se on näin kuitenkin tahattomasti tukenut  romahdusväitteen uskottavuutta. Tämä maahanmuuton, muun väristen tai toisen uskonnon seurauksena syntyvä romahdus ja barbaria on myytti, jota on itse asiassa hellitty kauan rasistisessa kuvastossa. Toiseuteen tuomitut on julistettu kautta historiaan olleet juuri vaaraksi sivistyneelle yhteiskunnalle. Näin ajateltiin myös suomalaisista siirtolaisista Yhdysvalloissa ja ja myöhemmin Ruotsissa.

Se, mitä tämä romahduksen estävä toiminta olisi, jätetään yleensä epäselväksi. Esitettyjen vaatimusten valossa on kuitenkin selvää, että rajut, jopa vallankumoukselliset keinot ovat tarpeen tavoitteiden toteuttamisessa. Vanha järjestelmä on kaadettava, kuuluu taustalta vaatimus, kuten niin usein ennenkin. Kansakunnan kuohuntavaiheissa on ennenkin noussut epädemokraattisia voimia, jotka ovat hyödyntäneet ajan pelkoja taitavasti. Vuoden 1918 tapahtumat lähtivät osaltaan liikkeelle tällaisten voimien eskaloidessa tapahtumia. Sen jälkeen kansakuntaa pelastivat kovilla otteilla ja demokratiaa halveksien kommunismia vastaan keinoja kaihtamatta taistelleet. Sodan jälkeen kommunismi oli se vaihtoehto, joka tarjosi toivon paremmasta, mutta se toivo toki edellytti vallankumousta. Silloin, kuten nytkin, lietsottiin pelkoa ja vihaa, koska se oli eduksi omille poliittisille päämäärille. Jos pelko ja viha olisivat päässeet niskan päälle, olisi suomalainen demokratia kärsinyt vakavia, jopa kohtalokkaita iskuja. Se sama uhka on nytkin olemassa.

Nyt näistä sinällään moni osin aidoista peloista ammentaa joukko vielä järjestäytymättömiä voimia, jotka vaativat rajoja kiinni. Ne voimat haluavat olla tämän Mäntsälän kapinallisia ja sinipaitaisia taistolaisia, jotka ovat valmiita kukistamaan demokratian omien tavoitteidensa takia. Ja kuten ennenkin, tuetaan näitä poliittisia voimia myös ulkoapäin, osana kansainvälisen politiikan kamppailuja.

Rajat kiinni -liikkeen ja muun vastaavan liikehdinnän sinällään varsin täsmentymättömästä agendasta voidaan lukea ainakin seuraavia asioita: maahanmuutto johtaa barbariaan, moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus ovat tuhoavia elementtejä, Euroopan integraatio on huijausta ja hyväksikäyttöä ja ylipäätään globalisaatio eri ulottuvuuksineen on pahasta. Tuskin on sattumaa, että Venäjän valtion sisäinen ja ulkoinen propaganda toistaa juuri näitä samoja asioita. Venäjälle olennaista on yrittää synnyttää sekä Euroopan unionissa että eri valtioissa mahdollisimman suurta hajaannusta. Näin sen on helpompi ajaa läpi omaa aggressiivista valtapolitiikkaansa. Ei sen tarvitse kumouksia yrittää synnyttää, mutta riittävästi hämmennystä ja sekasortoa, jotta paineen alla olevat demokratiat heikentyisivät.

Saa nähdä, miten nämä parhaillaan voimaantuvat ajatukset organisoituvat. Olennainen kysymys on Perussuomalaisten kohtalo. Puolueen halla-aholaiset edustavat hyvin tyypillisiä juuri näitä voimia, jotka peitellysti haastavat  kansanvaltaa. Uusnatsien peitejärjestö Soldiers of Odin ja rasistien perustama StreetPatrol ovat näiden aatteiden rekrytointi- ja radikalisointiväyliä. Vihaa ja valheita kylvävien feikkisivustojen määrä tulee lisääntymään. Tällä liikehdinnällä ei vielä ole uskottavaa keulahahmoa, mutta sen taustalla olevista asioista yriittää hyötyä moni poliiitikko. Viimeisimpänä näille tanhuville lähti kannatusta etsimään Paavo Väyrynen, joka haluaa irrottaa Suomea läntisestä integraatiosta. Nämä kaikki eri toimijat lähestyvät asiaa eri tavoin, mutta yhteistä niille on kuitenkin usko siihen, että Suomi pärjää paremmin erillisempänä muusta maailma. Tälle liikehdinnälle eri laatuisine osineen ei vielä ole yhteistä nimeä, mutta eiköhän sekin löydy piakkoin.

Suomen ja suomalaisten turvallisuudelle on tänä päivänä olemassa siis paljon erilaisia haasteita, mutta yksi isoimmista ovat keskuudessamme kulkevat ja muka parastamme haluavat vihanlietsojat. He ovat tämän päivän hyödyllisiä idiootteja, jotka pelaavat omaa peliään vilpittömästi, mutta silti jonkun muun kuin Suomen pussiin.