Alkuvuodesta ilmestyi vähälle huomiolle jäänyt Suomen kansallinen riskiarvio 2015. Kyseessä on EU:n velvoittama asiapaperi, joka toimitetaan komissiolle. Paperi on varautumista edistävä väline, jossa jäsenvaltio joutuu arvioimaan monipuolisesti erilaisten riskien mahdollisuuksia ja seurauksia. Yhtenä skenaariona riskiarviossa esitellään Suomeen suoraan tai välillisesti kohdistuva turvallisuuspoliittinen kriisi.
”Skenaarion mukaisesti EU-jäsenmaa Suomeen saatettaisiin kriisi- ja konfliktitilanteissa unionia vastustavien tahojen toimesta kohdistaa moninaisia taloudellisia ja poliittisia vastakeinoja - tai odottamattomia yhteistyötarjouksia.”
Unionia vastustava taho ei voi tällä maailmankulmalla olla mikään muu kuin Venäjä. Eli siis Venäjä pyrkisi kepillä ja porkkanalla painostamaan Suomea. Kuten se itse asiassa tekeekin.
”Poliittisella, taloudellisella tai sotilaallisella painostuksella pyritään tietoisesti vaikuttamaan valtion päätöksentekoon ja toimintaan, jotta saavutettaisiin sellaisia tavoitteita, joihin painostuksen kohteena oleva valtio ei muuten suostuisi. Painostus voi olla luonteeltaan poliittisiin päätöksentekijöihin tai yleiseen mielipiteeseen kohdistuvaa, siihen voi liittyä viranomaistoiminnan, yritystoiminnan, palvelujen tai maksuliikenteen häirintää, estämistä tai vaikeuttamista sekä sotilaallisia alueloukkauksia tai joukkojen keskityksiä rajojemme tuntumaan.”
Kuulostaa taas monessa kohdassa kovin tutulta.
”Poliittiseen, taloudelliseen ja sotilaalliseen painostukseen voidaan käyttää eri keinoja ja se voi saada erilaisia muotoja. Painostusta voidaan toimeenpanna mediassa tai kansainvälisillä foorumeilla. Se voi koostua yksittäisistä toimenpiteistä, se voi lisääntyä asteittain tai sitä voidaan tehdä monella tasolla yhtä aikaa. Erityyppiset informaatio-operaatiot kuten tietoverkkojen häirintä tai psykologiset operaatiot liittyvät nykyisin yhä useammin kaikkiin em. painostuksen lajeihin. Painostus voi liittyä myös nk. hybridisodankäyntiin, jossa sotilaalliset ja ei-sotilaalliset keinot yhdistyvät.”
Ei ihan vierasta tällainenkaan ole. Mutta riskiarvion skenaariossa Suomi ei taivu, vaan lisää on luvassa.
”Skenaariossa Suomen pysyessä tiiviisti EU-rintamassa, ryhtyy toinen osapuoli astetta vaikuttavampiin erilaisiin toimiin Suomea kohtaan. Suomessa asuvien ihmisryhmien asemaa tarkastellaan kriittisesti ja erityyppisiä epäkohtia nostetaan esiin ja vaaditaan korjattavaksi. Mahdolliset Suomessa asuviin ja maahan saapuviin ulkomaalaisiin kohdistuvat viranomaistoimenpiteet sekä ristiriidat valtaväestön kanssa uutisoidaan näyttävästi. EU:lle vastaisia, Suomessa toimivia kansalaisjärjestöjä tuetaan ja niiden mielipiteitä seurataan ja uutisoidaan.
Skenaariossa suomalaisten yritysten ja viranomaisten tietoverkkoja häiritään palvelunestohyökkäyksillä. Suomalaisissa energia-alan yrityksissä havaitaan haittaohjelmia. Laiton maahantulo lisääntyy ja rajaliikenne häiriintyy.”
Tästä eivät sentään ihan kaikki kohdat ole toteutuneet. Mutta luottamusta yhteiskuntaan ja sen instituutioihin kyllä nakerretaan urakalla.
”Sotilaallinen harjoitustoiminta Suomen lähialueilla lisääntyy ja uusia joukkoja ryhmitetään lähialueelle. Alusten ja lentokoneiden liikennöinti Suomenlahdella lisääntyy merkittävästi. Kapealla Suomenlahden käytävällä alukset ja ilma-alukset suhtautuvat aluerajoihin piittaamattomasti, jolloin alueloukkauksia tapahtuu. Harjoituksiin saattaa liittyä tiettyjen merialueiden käytön estäminen, jolloin ulkomaankauppa häiriintyy. Harjoitustoiminnassa toteutetaan operaatioita, jotka voidaan Suomen näkökulmasta katsoa uhkaaviksi.”
Näistä skenaarion esittämistä asioista onneksi vain osa on toteutunut. Parilla käsisyvyyspommilla ja äänivallin rikkomisella on ainakin toistaiseksi selvitty.
Jos eri ministeriöiden parhaiden asiantuntijoiden yhdessä laatimaan kansalliseen riskiarvioon on luottamista, niin voisi hyvinkin ajatella, että me elämme keskellä Suomeen suoraan ja välillisesti kohdistuvaa turvallisuuspoliittista kriisiä. Arviossa tällainen kriisi on luokiteltu laajasti yhteiskuntaan vaikuttavaksi kriisiksi, joten kysymys on vakavasta asiasta. Kun talousasioissa hallitus on pyrkinyt voimistamaan kriisitietoisuutta kaikin keinoin, niin tällä puolella linja tuntuu olevan päinvastainen.
Tähän kohtaan pitäisi kirjoittaa jokin terävä sivallus päättämään teksti. Mutta tyydyn toteamaan, etten oikein tiedä mitä ajatella.
Mielestäni on ollut aika selvää, että olemme kesästä 2014 eläneet "lähialueella olevaa kansainvälistä kriisiä, jolla on vaikutuksia Suomeen". Eli siis sitä kuuluisaa "harmaata vaihetta", joka yleensä mielletään sodan esiasteeksi. Onneksi ei ole tullut sotaa.
VastaaPoistaEsimerkiksi tämä paljon keskustelua herättänyt lakihanke, jossa puolustusvoimain komentajalle annettaisiin valtuutus kutsua reserviläisiä pikakertausharjoituksiin, on nähtävä juuri tässä valossa. Kyse ei ole sotahullujen itsetarkoituksellisesta hankkeesta, jolla armeijalle annetaan poliittista päätösvaltaa. Sen sijaan kyse on siitä, että lakitasolla todetaan Suomeen kohdistuvan sen verran vakavan, pitkäkestoisen sotilaallisen uhan, että sen torjumiseksi puolustusvoimien valmiutta nostetaan.
Voisihan tuon lakihankkeen korvata nykyiselläänkin: Presidentti tekisi päätöksen kutsua reserviläisiä ylimääräiseen palvelukseen ja delegoisi armeijalle valtuudet kutsua miehiä riviin harkinnan mukaan. Lakimuutoksella saavutetaan sama tulos, mutta menettely on demokraattisempi.
Suomen poliittisessa keskustelussa on erityisesti SDP:n ja sen muissa puolueissa ja virkakoneistossa toimivien hengenheimolaisten takia muutamia tabuja, joista keskustelun aloittavia yleensä pyritään mitätöimään.
VastaaPoistaMaahanmuuttopolitiikan tiukentamisen ohella Suomen sotilaallinen liittoutuminen länteen ovat asioita, joista tulee vaieta joko ihmisoikeuksien tai hyvien naapuruussuhteiden nimissä.
Kummankaan osalta tilannetta ei olisi Suomen käytettävissä olevilla keinoilla vaikeaa saada paremmaksi. Vaikeaksi asian tekee se, että nyt tarvitaan kirkasta näkemyksellisyyttä sekä poliittista rohkeutta. Viisaita päätöksiä voimme joutua odottamaan niin kauan, kunnes päättämättömyydestä aiheutuvat vahingot ovat kestämättömiä päättämättömyyden jatkamiseksi.
Maahanmuuttokriittinen kansanliike, MaKriKaLi
Tässä on käynyt niin, että olemme "sokeassa pisteessä", emmekä havaitse asteittain kiristynyttä tilannetta toimintaympäristössämme. Nyt olisi todella korkea aika laittaa liikenevällä rahoituksella kynnysasejärjestelmämme valmiusasiat kuntoon! Jokaisen tulee katsoa PV:n julkaisema edelleenkin ajanohtainen opetuselokuva "Taistelukenttä" Youtubesta. Kiinnittäkää huomiota tämän blogin riskiarvioon sekä Poliisihallituksen blogikirjoitukseen "Toimintaympäristö muutoksessa".
VastaaPoista