Keskustassa tapahtuu nyt paljon

Keskusta on Kekkosen puolue, joka itsevaltaisesti hoiti Suomen ulkopolitiikkaa melkein koko kylmän sodan ajan. Neuvostoliiton kaaduttua ulkopolitiikkamme siirtyi demarien käsiin ja siitä sitten hetkeksi Kokoomukselle. Tällä hetkellä ei millään puolueella ole sellaista valta-asemaa. Valta on pitkälti presidentillä. Keskusta ministereistä ei kukaan ole turvallisuuspolitiikkaan suuntautunut ja Sipilä tuntuu suorastaan välttelevän aihetta. Hänen valtiosihteerinsä Paula Lehtomäki kantanee paljon vastuuta ja perussuomalaisten ministerit Soini ja Niinistö hoitavat loput.

Mutta juuri nyt tuntuu, että keskustalainen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on heräämässä henkiin. Sitä enteili kansanedustaja Katri Kulmunin nousu Suomi-Venäjä -seuran puheenjohtajaksi. Sen jälkeen entinen puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen julkaisi Ulkopolitiikka-kirjansa. Toinen entinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen päätti puolestaan perustaa uuden puolueen ja ryhtyä ponnekkaaseen vastarintaan nykyistä ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa vastaan.

Tapahtumien melkeinpä vyöry sai jatkoa, kun tällä viikolla Vanhanen ilmoitti pyrkivänsä keskustan presidenttiehdokkaaksi ja kolmas entinen puheenjohtaja Esko Aho asetettiin ehdolle Venäjän suurimman pankin, Sberbankin hallitukseen.

Vanhasen presidenttiehdokkuuden takana voi nähdä monia syitä. Yksi on varmasti se, että näin viedään Väyryseltä tilaa. Istuvan presidentin aikeista ei ole tietoa, mutta se näyttää varmalta, että jos Niinistö haluaa jatkaa, niin jatkokauden hän saa. Mutta ei tässä kohtaa voi mitenkään välttyä vaikutelmalta, että Niinistöön tai hänen linjaansa ei keskustassa olla täysin tyytyväisiä. Näin aikainen ja totaalinen heittäytyminen presidenttikisaan edellyttää välttämättä vaihtoehtojen tarjoamista. Tai sitten Vanhanen vain yksinkertaisesti perustaa pelinsä sille, että Niinistö ei pyrkisikään toiselle kaudelle. Nyt aloitettu kampanjointi olisi hyvä pohja silloin.

Ylipäätään koko presidenttiasia nousi ikäänkuin tyhjästä. Ensin keskustan työvaliokunta eli puoluejohto päätti tiistaina esittää ehdokkaan nimeämistä ensi kesän puoluekokouksessa. Torstaina ilmoitti Vanhanen tavoittelevansa tätä tehtävää. Kun tapahtumien kulkua ja äkkinäisyyttä ihmettelee myös puolueen vanha isäntä Seppo Kääriäinen, niin jotain merkityksellistä on täytynyt kulissien takana tapahtua, joka laittoi pääministeripuolueen käyttämään aikaansa ja energiaansa kaiken muun keskellä tähän.

Veikkaisin, että Vanhasen vaalivankkureita on jo mukana vetämässä juuri perustettu Suomen Geopoliittinen Seura. Se kertoo olevansa tieteellinen seura, jonka tarkoituksena on Suomea koskevan geopoliittisen tutkimuksen, keskustelun ja tietämyksen edistäminen. Seuran puheenjohtajana toimii Pekka Visuri ja varapuheenjohtajana Heikki Talvitie. Muut hallituksen jäsenet ovat Anders Blom, Jaakko Blomberg, Timo Hellenberg, Ilkka Herlin, Jaakko Kalela, Henrik Meinander ja Risto Volanen. Yhdistys kertoo tarkoituksekseen myös ylläpitää yhteyksiä kansainvälisiin ja kotimaisiin järjestöihin, tutkimuslaitoksiin ja yliopistoihin sekä elinkeinoelämään ja muihin organisaatioihin, joille geopolitiikka on tärkeä teema. Saa nähdä löytyykö Venäjältä pian jokin arvovaltainen ja perinteikäs saman alan seura kumppaniksi.

Keskustan kenttää rassaa pahasti maatalouden ahdinko. Siihen on löydetty syitä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kun MTK järjesti traktorimarssin Helsinkiin maatilojen ahdingon takia, oli siitä kertovassa tiedotteessa yhdeksi syyksi ahdinkoon mainittu EU-pakotteet. Maataloustuotteiden vienti on kuitenkin kärsinyt nimenomaan Venäjän itse asettamista vastapakotteista ja ylipäätään vienti Venäjälle lähti laskuun jo 2013. Öljyn hinta on kuitenkin se ylivoimaisesti tärkein Venäjän taloutta rasittava asia.

Tilastoa viennistä ja tuonnista Venäjän kanssa. Kiitos Iikka Korhonen.

Samalla pakoteasialla oli myös keskustan kansanedustaja Lasse Hautala, joka syytti Facebookissa maatalouden ahdingosta EU:n luomaa öykkäröintipakkoa. Hautala toimi viitisen vuotta Brysselissä MEP Kyösti Virrankosken erityisavustajana, joten hän tasan tarkkaan tietää, miten unioni toimii. Siksi tällainen lausunto herättää kummastusta ja on sitä sarjaa, että ei voi olla varma kumpi olisi parempi asia: se, että kannanottaja ei ymmärrä mitä sanoo vai se, että ymmärtää. Joka tapauksessa keskustalaisella kentällä edelleen vahvana elävä EU-vastaisuus on saanut monet päättämään, että viennin sakkaaminen Venäjälle on sekin EU:n vika.

Pakotteisiin liittyy myös Esko Ahon ehdokkuus Sberbankin hallitukseen. Se pankki on pakotelistoilla, koska se on yksi keskeisiä välineitä, joilla Putin rahoittaa Krimin miehitystä ja sotaa Itä-Ukrainassa. Sinällään tämä ehdokkuus on luonnollinen jatke kylmän sodan aikaiselle idänkaupalle, jossa pääasia oli kaupankäynti ja selät notkistuivat kuinka paljon vaan, kunhan kaupa kävi. Sberbank oli muuten tiiviisti mukana myös Fennovoiman osakkuuden kanssa puljanneessa, surullisenkuuluisessa Migritissä. Sberbank on keskeinen toimija Venäjän läpikorruptoituneessa ja poliittisen johdon tiukassa otteessa olevassa elinkeinoelämässä. Mitä läheisemmät kytkennät tällä Putinin vallan vertikaalin olennaisella osalla on Suomeen, sitä vahvemmin ja varmemmin sieltä valuu lainkuuliaisuutta ja moraalia heikentäviä asioita myös suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ennen eduskuntavaaleja Sipilän keskusta ei ottanut oikein mitään kantaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Tai ehkä pikemminkin kantoja oli monia ja osin vastakkaisia. Nyt on jokin kannanmuodostus ilmeisesti tapahtunut. Puolueen puheenjohtajalla ei liene asian kanssa juuri tekemistä, sillä viimeistään ehdokkuusilmoituksen myötä keskustan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johtopaikka siirtyi Matti Vanhaselle. Ollakseen menestyksekäs vaihtoehto istuvalle presidentille on hänellä oltava kansaanmenevämpi vaihtoehto esitettävään. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan sitä.