Presidentin kyselytunti: Aidalta jakkaralle

Euroopan turvallisuuspoliittinen kriisi on ollut nyt käynnissä noin vuoden. Tilanteen eskaloitumisesta miehitykseksi ja sodaksi on vähän vähemmän aikaa. Ulkopoliittiset elimet ympäri Europpaa ovat eläneet varmasti tiukassa paineessa koko tämän ajan. Tähän asti läntisen Euroopan toimet ovat olleet enempi reaktiivisia, Putinin kyetessä sekä ennakkosuunnittelun että autoritäärisyydestä kumpuavan poliittisen toimintavapautensa takia viemään tilannetta haluamallaan tavalla. Putinin rytminvaihdokset ovat pitäneet lännen välillä melkeinpä avuttomassa tilassa. Tästä kaaoksen keskelle piilotetusta logiikasta Itä-Ukrainan tapahtumissa presidentti Niinistökin puhui haastattelutunnilla.

Mutta nyt näyttää linja löytyneen. Ikävä kyllä se on pitkälti tarkoittanut myös diplomaattisten ponnistelujen hylkäämistä, sillä liian monta kertaa Putin ja koko Venäjän ulkopoliittinen koneisto on kivikasvoisesti sanonut yhtä ja tehnyt toista, vaikka ilmiselvillä valheilla ei ole ollut enää muuta merkitystä kuin loukkaava ylenkatse keskustelukumppania kohtaan. Saksan liittokansleri Merkel on tämän jämäkän linjan johdossa ja samalla Saksa on paitsi hylännyt perinteisen ostpolitikin, myös ottanut johtavan aseman eurooppalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Sitä asemaa se on natsimenneisyytensä painon takia karttanut visusti tähän asti.

Suomessakin on mitä ilmeisimmin saatu hahmoteltua linja, jolla ainakin juuri tässä kuohunnan aikana mennään eteenpäin. Presidentti Niinistö on ahkerasti ollut esillä viime aikoina ja minä ainakin tulkitsen hänen puheensa ja haastattelunsa Suomen tämänhetkisen linjan esittelyksi. Tässä hän on ottanut vahvasti asemansa presidenttinä ja yrittää avata kansalle sen, mihin ja miksi Suomi on suuntaamassa. Tuore presidentin kyselytunti tuntui olevan tilaisuus, jossa Niinistö esitteli tämän linjan perusteluineen.  Pohjustukseksi oli TP-Utva antanut perjantaina terävän ja laaja-alaisen lausunnon Ukrainan kriisistä.

Ehdin kuuntelemaan eilisen Tasavallan presidentin kyselytunnin vasta tänään siirtäessäni halkoja varastoon. Tunnista noin 3/4 meni ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Sekä kysymykset että vastaukset olivat laadukkaita ja laajalta alueelta. Suorassa lähetyksessä juontajana oli Petri Kejonen ja haastattelijoina ovat Kreeta Karvala (IL), Matti Kalliokoski (HS) ja Reijo Lindroos (YLE). Jotenkin tilanteesta heijastui poikkeuksellisen paljon se, että kaikki mukana olevat halusivat tilanteen onnistuvan. Niinistö piti kryptisyytensä ja omapäisyytensä pääosin kurissa ja toimittajat kysyivät suoraan, mutta ilman yritystä jallittaa haastateltavaa. Kejosen tehtäväksi jäi ohjailla hienovaraisesti asiavirtaa, mutta ei sekään helppo työ ollut. Erinomaisen onnistunut lähetys siis.

Niinistöltä kysyttiin hänen lausunnostaan Suomen mahdollisuudesta liittyä Naton jäseniksi 20 vuotta sitten. Vaikka Niinistö kielsi arvottamisen vastauksessaan, niin ei tällaisia nosteta esiin vain menneitä muistellaakseen. Ehkäpä presidentti halusi korostaa kontrastia nykytilanteeseen.

Reijo Lindroosin kysyessä Niinistöltä hänen näkemystään Suomen Nato-jäsenyydestä, esitteli presidentti asiansa varsinaisen pihvin, nelijalkaisen turvallisuusjärjestelmän. Se koostuu uskottavasta puolustuskyvystä, kahdenvälisistä yhteistyöverkostoista mm. Naton, Ruotsin, USAn  ja muiden kanssa, hyvistä ja selkeistä suhteista Venäjään ja neljäntenä kansainväliseen toimintaan YK:ssa ja muualla vastaavantyyppisissä rakenteissa. Niinistö korosti myös kansainvälisen oikeuden merkitystä ja sen kunniottamisen vaalimista.

Niinsitä ei sanonut, että tässä on nyt tulevien vuosikymmenten linja, vaan päinvastoin korosti, että jos asiat muuttuvat, pitää näiden jalkojen muuttua, jotta tasapaino säilyy.
"Näistä neljästä jalasta muodostuu sellainen tasapaino, jota tässä vaiheessa on varjeltava ja sen varassa voimme katsella tulevaisuutta. Myöntäen kuitenkin sen seikan, että paljon on muuttunut Ukrainan tapahtumien, Venäjän toimenpiteiden ja Venäjän käyttäytymisen vuoksi. Tästä vedetään tietysti myös se johtopäätös, että asioita voi muuttua vielä enemmän, jolloin me joudumme jälleen kerran miettimään tätä tasapainoasetelmaa."

Näin Niinistö siirsi Suomen aidalta jakkaralle ja sanoi, että tässä pysymme, ellei meitä pakoteta liikkumaan. Jos tiivistää tuon linjan, niin Suomi pyrkii olemaan kiinteä ja toimiva osa demokraattista länttä ja samalla pitää yllä naapurisuhteita Venäjälle. Syksyn 2013 aitavertaukseen verrattuna tuossa merkittävää on nimenomaan stabiilius. Aidalta liike on odotettavissa, mutta jakkaralla istutaan asiakseen pidempäänkin. Mutta kun kolme jalkaa on lännen puolella ja yksi idässä, niin siihenkin sisältyy mielestäni vihje siitä, että kolmellakin jalalla istuu kummasti.

Niinistön lausunto siitä, että "Naapurin kanssa ollaan mieluummin hyvissä kuin huonoissa väleissä" kuvaa hyvin EU-Suomen tilannetta. Hyvä naapuruus itään on muuttunut elintärkeästä asiasta tärkeäksi asiaksi. Tätä muutosta eivät kaikki pidä oikeana. Jotkut eivät ole tätä muutosta itse asiassa edes varmaan huomanneet, vaan tulkitsevat maailmaa edelleen sen kautta, että tarvitsemme olemassaolollemme luvan Venäjältä.

Ruotsi-yhteistyöstä Niinistöltä kysyttiin, ovatko Ruotsin ja Suomen tilanteet kietoutuneet yhteen. Tätä Niinistö ei ollut halukas suoraan myöntämään, mutta kuvasi silti yhteistyötä positiiviseen sävyyn. Minun mielestäni Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset tilanteet yhteen kytkevä nippuside on Itämeren etelärannan tilanne. Baltian maiden puiolustaminen tai niihin hyökkääminen ei onnistu ilman Suomen ja Ruotsin ilmatilaa. Sama koskee lievemmin myös Kaliningradin enklaavia.

"Ukrainan tapahtumat" tai "Euroopan muuttunut turvallisuustilanne" ovat muuten muidenkin kuin Niinistön käyttämiä kiertoilmaisuja asevoimin rajoja siirtelevälle ja aggressiiviselle Venäjälle. Viime aikoinahan valtiojohdon analyyseissä ei Venäjän sisäisestä yhteiskunnallisesta tilasta tai kehityksestä ole sanottu suoraan mitään. Johtunee siitä, että arviot ovat liian karuja ääneen lausuttavaksi. Mutta kuitenkin näille analyyseille linjanvedot on perustettava.

Puhuessaan Ukrainan asemasta Niinistö asettaa sen kiistakapulaksi Venäjän ja lännen välille ja korostaa, ettei sotilaallista ratkaisua löydy. Samalla Niinistö kertoessaan tarpeen tullen "separatistien voimaa lisäävistä rekkakuljetuksista," tulee hän lausuneeksi diplomaattisen kiertoteitse, että Venäjä ylläpitää ja käy sotaa Ukrainassa. Tässä ja muutamassa muussakin kohdassa Niinistö kuvaa hienovaraisesti, mutta kuitenkin kirkkaasti, tapahtumia ja kausaliteettejä, joita Venäjä pyrkii informaatiosodan keinoin sumentamaan. Hän myös kuvaa, miten venäläiset käyttävät suomalaisten vierailuja hyväkseen omilla tavoillaan osana informaatiosotaa ja miten hänkin on omalla kohdallaan joutunut tämän kohteeksi "aivan hämmentävällä tavalla". Hän myös viittaa eduskunnan vierailuryhmän joutuneen samanlaisen kohteeksi. Ilmeisesti hän viittaa eduskunnan Venäjä-ryhmän äskettäiseen vierailuun, jolta palatessaan ryhmä antoi hämmentävän tiedotteen ja ryhmän puheenjohtaja Jouko Skinnari antoi hämmentävän lausunnon ihan kotimaiselle medialle. En tiedä miksi Niinistö halusi pehmentää tätä.

Niinistö on hyvin huolissaan siitä, miten ukrainalaiset reagoivat edessä oleviin taloudellisiin koettelemuksiin. Jos he odottavat liikaa, voi mielialoissa ottaa vallan pettymys. Myös venäläisten edessä olevia vaikeuksia Niinistö kuvaa. Talousmiehenä hänen kuvansa tilanteesta tuntuu olevan selkeä ja hän pitää Venäjän taloudellista tilannetta ja näkymiä hyvin vakavina. Toisaalta hän on myös tietoinen siitä, että vaikka pakotteet ja varsinkin niiden oheisseuraukset ovat taloudellisesti puraisseet, poliittista tehoa niillä ei ole ollut.

Ahtisaaren kansliassa aikoinaan erityisavustajana toiminut ja siten asioista poikkeuksellisen hyvin perillä oleva Kalliokoski kuvaa hybridisotaa ja kysyy, miten olemme varautuneet yhteiskunnan horjuttamiseen. "Jos vähän katselee ja kuuntelee tuota somen puolta, niin kyllä ainakin epäluuloa riittää," toteaa tähän presidentti. En tiedä, esitelläänkö presidentille lehdistökatsauksen tapainen some-katsaus, vai toimiiko presidentti kansansa tavoin ja räplää puhelinta tai tablettia liian myöhäiseen nukkumaanmennessä. Joka tapauksessa oli minulle pieni uutinen, että tasavallan presidentti tavalla tai toisella seuraa some-keskusteluja ja kansan tuntoja. Niinistö kuvaa myös murrosta, joka syntyi ns. lapsikiistojen myötä ja miten hän iloitsi, kun myös viikonloppuna pystyttiin nopeasti vastaamaan asiaan, kun "Venäjällä taas melskattiin." Presidentti asettaa virkakoneistolle näin kovia vaatimuksia. "Päättäväinen kylmäpäisyys ja kirkasjärkisyys on säilytettävä" toteaa tasavallan presidentti vielä asiasta erittäin painokkaasti puhuessaan erilaisista informaatiosotaan liittyvistä lausunnoista. Niin painokkaasti, että hän oli huomaamattaan takonut kämmensyrjällä pöytää asiaa painottaakseen. Lopuksi presidentti vielä kysyttäessä tyrmäsi Venäjän halut järjestää eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä uudestaan kaksinapaiseksi entiseen malliin.

Tämä presidentin haastattelutunti on vankka ja kuuntelemisen arvoinen tiivistys siitä, miten Suomen valtionjohto näkee maamme aseman maailmassa ja siihen vaikuttavat tekijät. Ajat ovat sellaisia, että tällaisia painokkaita puheenvuoroja on käytettävä taajaan, sillä vakavat ajat vaativat johtajilta paljon. Juuri nyt tämä tehtävä on pitkälti tasavallan presidentti Sauli Niinistön harteilla ja toistaiseksi hän on selvinnyt ajan hänelle heittämästä haasteesta erittäin kunniakkaasti.