Hallituksen asettama asiantuntijaryhmä luovuttaa loppuviikosta ulkoministeri Timo Soinille arvionsa Nato-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Selvityksen työprosessi on pysynyt visusti medialta piilossa, mikä onkin ollut työrauhan kannalta hyvä asia. Työrauha ei kuitenkaan ole estänyt selvityksen sisältöön liittyvien arviointien tekoa.
Selvityksen työryhmään asetettiin henkilöitä, joilla haluttiin olevan ammatillista substanssia ja samalla ”poliittista liikkumavaraa”. Toisin sanoen työryhmän haluttiin olevan mahdollisimman asiantunteva ja objektiivinen. Tätä periaatetta mukaillen työryhmään valittiin Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen, ranskalainen diplomaatti/kansainvälisen politiikan tutkija Francois Heisbourg, joka toimii Geneven turvallisuuspolitiikan keskuksen (GCSP) puheenjohtajana, ja eläkkeellä olevat suurlähettiläät René Nyberg ja ruotsalainen Mats Bergquist.
Asiantuntemusta työryhmältä ainakin löytyy, objektiivisuutta kenties vähemmän. Tällä viitataan suurlähettiläskaksikkoon Nyberg ja Bergquist. Marraskuussa 2014 Nyberg ja Bergquist kirjoittivat Helsingin Sanomiin kirjoituksen otsikolla ”Suomen ja Ruotsin on syytä pysyä Naton ulkopuolella”. Suurlähettiläiden pääidea on pitäytyminen sotilaallisessa liittoutumattomuudesta, jota he nimittävät ”strategiseksi päälinjaksi”. Tämä linja on kirjoituksen mukaan ”Ruotsissa 200 vuotta vanha” ja ”Suomessakin lujasti ankkuroitu”. Sivulauseessa ilmaistaan huoli Venäjän provosoitumisesta maiden Nato-jäsenyyden seurauksena. Suomen ja Ruotsin Nato-politiikka ratkaistaan suurlähettiläiden mukaan iänikuisella ”Nato-optiolla”, johon Suomi voi ”turvautua, jos tilanne sitä vaatii”. Kaksikon ratkaisut nojaavat vahvasti ideologiseen pohjaan, sillä kirjoituksessa ei juuri oteta huomioon sotilasstrategisia puolia tai Venäjän lisäksi muita alueellisia toimijoita.
Nato-jäsenyydestä tulee pystyä käymään monipuolista ja kattavaa keskustelua. Turvallisuuskäsitykset perustuvat viime kädessä tunteeseen, joten vääriä vastauksia ei ole. Läpinäkyvyyden ja julkisen keskustelun laadun kannalta Nato-selvityksen työryhmän kokoonpano on kuitenkin ongelmallinen. Ryhmään on asetettu henkilöitä, joilla näyttäisi olevan vahva oma käsitys Suomen Nato-jäsenyydestä ja sitä kautta selkeä agenda selvityksen suhteen. On vaikeaa kuvitella, etteivätkö Nybergin ja Bergquistin henkilökohtaiset näkemykset vaikuttaisi tulevan selvityksen sisältöön – asetelma ei ole hallituksen toiveista huolimatta juurikaan objektiivinen. Selvityksen sisällön tuntevien lähteiden perusteella näin on myös asian laita. Näiden lähteiden mukaan selvityksen johtopäätökset eivät tule sisältämään merkittäviä poikkeuksia suhteessa suurlähettiläiden pääkirjoitukseen.
Kun selvitys julkaistaan loppuviikosta, suosittelen toimittajia ja muita turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneita pitämään tämän objektiivisuus-näkökulman mielessä raportin tuloksia arvioidessa. Ei välttämättä olisi lainkaan huono ajatus verrata selvityksen keskeisiä johtopäätöksiä Nybergin ja Bergquistin Helsingin Sanomien kirjoituksessaan esitettyihin arvioihin. Samankaltaisuus saattaa yllättää, jolloin koko selvityksen objektiivisuus ja samalla uskottavuus voidaan kyseenalaistaa.
Haastavina aikoina turvallisuuspoliittinen keskustelu on tarpeen ja erityisesti kansalaisten pitäminen ajan tasalla on erittäin tärkeää. Tämä on samalla hyvin vastuullinen tehtävä – tarkoituksena on esitellä kansalaisille vaihtoehtoja ja ratkaisuja mahdollisimman monipuolisesti. Ennen kaikkea olisi tärkeää tarjota asiaperustaa turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Nato-selvityksen suhteen tämä vastuullisuus on arveluttavaa, sillä raportin tulokset ovat ainakin osittain ennalta määritelty.
N.N.
Kirjoitus on nimimerkillä sen sisältämien tietojen arkaluontoisuuden takia.
Vieraskynän esittämä kommentti on validi muistutus siitä miten tämänkaltaisiin asiantuntijaselvityksiin kannattaa yleisemminkin suhtautua. Ne tulee nähdä paremminkin jatkokeskustelujen pohjapaperina, toisin sanoen eräänlaisena faktantarkistuslistana, kuin kunkin lukijan oman turpomielipiteen pönkittäjänä. Tällä tavalla arvioituna työstä saadaan kaikkein suurin hyöty irti kun jatkokeskusteluissa ovat liittymisen faktat ja fiktiot selkeämmin eroteltavissa toinen toisistaan. Luotan siihen, että työryhmä suhtautuu työhönsä objektiivisesti. Olisin sitäpaitsi yllättynyt jos asiantuntijaryhmän selvitys ottaisi selkeästi kantaa Nato-jäsenyyden hakemisen puolesta tai vastaan. Liekö tuo edes tavoitteena.
VastaaPoistaMitä taas tulee Nybergin ja Bergquistin (N&B) HS-artikkeliin niin luen sitä hieman eri tavalla kuin kommentaattori. Aluksi N&B esittävät kuinka Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikan suhteessa Venäjään kantavana voimana on ollut pragmaattisuus. Tämä lähtee siitä perusolettamasta, että Venäjän kanssa käytännönläheisyys ja kärsivällisyys yleensä kannattaa. Rauhan vuosina laskien tätä menestyksekästä ulkopoliittista kaarta ei pidä vaihtaa pois kevein perustein, ei edes Natossa. Lisäksi N&B hakevat artikkelissa reunaehtoja sille, miten Suomen ja Ruotsin tulisi parhaiten toimia siinä tapauksessa, että Nato-jäsenyyttä päädyttäisiin hakemaan.
Jos N&B artikkelista haluaisi nostaa ylös yhden seikan niin se on mielestäni aivan oikea näkemys siitä, että jos Nato-jäsenyyden hakemiseen joskus päädytään, niin Suomen ja Ruotsin on ehdottomasti haettava jäsenyyttä yhdessä. Ehkä tähänkin seikkaan saadaan lisävalaistusta työryhmän raportissa.