Verkkomedian propagandasta

Suomessa toimii muutamia Putinin Venäjän hyväksi toimivia disinformaatiopisteitä, joista yksi on kansalaismediaksi ja uutissivustoksi itseään nimittävä Verkkomedia.org. Janus Putkosen päätoimittamalla sivustolla on tosin hyvin vähän tekemistä uutisten, uutiskriteerien tai journalismin kanssa ylipäätään. Kyseessä on salaliittoteorioihin nojaava poliittinen aktivismi. Verkkomedia.org´in tekijöillä on tehtävä, mutta se ei ole tasapuoliseen tiedonvälitykseen pyrkiminen. Se on heidän omien, ristiriitaistenkin, totuuksiensa levittäminen.

Ohessa ruodin Verkkomedia.org´in ja Janus Putkosen tuotannosta malliksi yhden tekstin. Se on ”uutisjutun” perään sijoitettu toimittajan kommentti. Näinhän oikeissa medioissa tehdään, kun katsotaan, että uutinen kaipaa toimittajan henkilökohtaisiin näkemyksiin ja ehkä mielipiteisiinkin perustuvaa laajennnusta. Itse uutinenhan journalismissa pyritään aina parhaan mukaan pitämään vapaana toimittajan mielipiteistä. Tässä Verkkomedia.org imitoi oikean median toimintaa, luodakseen kuvan samanlaisesta kahtiajaosta uutisointiin ja mielipiteeseen. Kuitenkin Janus Putkosen kommenttia edeltävä uutinen on sekin toki ladattu täyteen argumentointia, suostuttelua ja manipulatiivisiä ilmaisuja.

Yhden ihan suoranaisen asiavirheenkin ”uutinen” sisältää, kun se kertoo Pravdaan nojaten, että Suomi ja Ruotsi ovat huolissaan Venäjän kasvaneesta lentotukialustoiminnasta Itämeren alueella. Venäjällä tosin on vain yksi lentotukialus ja sekään ei Itämerellä ole. Eikä tule, sillä lentotukialuksilla ei ole mitään käyttöä pienellä Itämerellä.

Toimittajan kommentti:

"Perustuslakia ja valtioviisauksia minä vaan kaipailen..."

Viittaus Tuntemattomaan sotilaaseen, jossa Lahtisen kaatumisen jälkeen Rahikainen lausuu: ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.”

Millä mandaatilla puolustusministeri Haglund menee sopimaan Suomen puolesta sotilaallisen sopimuksen Ruotsin kanssa? 

Eduskuntavaaleissa valitaan eduskunta, jonka valitsema ja sen luottamusta nauttiva hallitus käyttää valtaa Suomen lakien mukaan. Mandaatti terminä tarkoittaa toimeksiantoa eli tässä salaliittoteorioille tyypillisesti on taustaoletuksena on, että joku muu, salassa pidettävä taho, olisi sopimisen taustalla.

Ja toinen kysymys on, miksi liittoutumista länteen tehdään?

Suomi on liittoutunut länteen, koska kansan enemmistö EU-kansanäänestyksessä arvioi sen olevan hyväksi Suomelle ja suomalaisille. Eikä sen jälkeen ole tilanne muuttunut, vaan valtaosa suomalaisista on edelleen EU-jäsenyyden eri ulottuvuuksineen olevan Suomelle hyväksi.

Maamme ulkoisiin intresseihin sitoutunut globalistihallinto on nähdäkseni toistamiseen lyhyen ajan sisällä rikkonut Suomen sotilaallisen liittoutumattomuuden edellyttämää perustuslakia.

Globalistihallinto on termi, johon en ole ennen törmännyt. Sillä tuskin kuitenkaan viitataan Kirkon ulkomaanavun ilmastonmuutoksen vastaiseen nuorten toimintaan, jossa aktiiveja kutsuttiin globalisteiksi.
Tässä oletuksena jälleen on että Suomen hallinto, mitä sillä ikinä tarkoitetaankaan, toimii ennen kaikkea jonkun tämän maan ulkopuolisen toimijan parhaaksi. ”Ulkoisiin intresseihin sitoutunut” on mukavan pahanenteinen määritelmä, jossa taustalla oikein kuuluu uhkaava musiikki. Kirjoittajalla on selvästi draaman tajua ilmaisussaan.
Suomen perustuslaissa ei mainita sotilaallisesta liittoumattomuudesta mitään eli tässä on asiavirhe. Niin muodoin myös syytös sen rikkomisesta on perusteeton. Toki perustuslaissa määrätään, että Nato-jäsenyyden kaltainen kansainvälinen sitoutuminen on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä eli 2/3 enemmistöllä eduskunnassa.

Ensin näin tehtiin sitoutumalla Nato-komentoon isäntämaasopimuksella syyskuussa 2014 Walesin huippukokouksessa, ja nyt liittouttaminen tehtiin ryhtymällä sopimuspohjaiseen yhteistyöhön Ruotsin armeijan kanssa.

Isäntämaasopimus ei sitouttanut Suomea Nato-komentoon. Itse asiassa sitä ei tekisi edes jäsenyys, vaan puolustusliiton jäsenmaat ovat hyvin vapaita toimimaan tai olemaan toimimatta. Jopa yhteisen puolustuksen laukaiseva artikla 5:n käyttöönotto vaatii konsensuksen jäsenmaiden kesken. Ja senkin jälkeen kukin jäsenmaa on vapaa itse harkitsemaan, miten auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta liittolaista. Toki sekä kumppanuus että jäsenyys sisältävät poliittisia paineita toimia eri tilanteissa yhteen suuntaan, mutta sama se on kaikessa yhteistyötä tai yhteisiä intressejä sisältävässä toiminnassa.
Liittouttaminen on jälleen jokin uudissana, jonka merkitys on ainakin minulle hämärä. Tässä lienee viitataan siihen, että jälleen jokin piilossa oleva ohjailee toimintaa. Lisäksi on huomautettava, että tässä uutisessa käsittelyssä on Suomen ja Ruotsin yhteinen selvitys, ei sopimus, yhteistyöstä.

Jos tämä ei ole Suomen perustuslain vastaista sotilaallista liittoutumista, niin mikä olisi? On selvää, että sotilasliitto Ruotsin kanssa olisi kansanäänestyksen vaativa päätös.

Yhdestä virheellisestä käsityksestä loikataan sujuvasti toisiin. Tämä ei siis ole, ainakaan vielä, ylipäätään sotilaallista liittoutumista, jota siis ei perustuslaissa kielletä eikä mikään laki tai poliittinen mielipide ole tästä vaatinut kansanäänestystä.

Isäntämaasopimuksen laittomuudesta on jätetty lukuisia tutkintapyyntöjä Suomen Suojelupoliisille ja tutkinnat asiasta on käynnistetty. Nähdäkseni puolustusliitosta Ruotsin kanssa tulisi tehdä vastaavat tutkintapyynnöt ja tarkastuttaa tämä "raportti" perinpohjin. Voimme siis jälleen epäillä maamme hallintoa valtiopetoksesta.

Kummallista miten voimakkaasti Janus Putkonen tässä luottaa systeemiin ja sen laillisuusvalvontaan. Jos hänen aiemmin esiin tulleet näkemyksensä päätöksenteon luotettavuudesta pitäisivät paikkansa, niin ei kai tällaisilla tutkintapyynnöillä olisi mitään merkitystä. Jos laillisuusvalvonta toimii, tarkoittaa se että muukin systeemi toimii inhimillisesti katsottuna juuri niin kuin sen pitääkin

Hallitus linjaa Suomen turvallisuuspolitiikkaa perustuslain ja maamme valtiosäännön vastaisesti, rikkoen yksipuolisesti 'Naapuruussopimuksen' Venäjän kanssa. Nämä ovatkin vakavampia maanpetosepäilyjä, joita kansalaiset voivat hallintoaan kohtaa esittää, mutta meillä on siihen vahvat perusteet ja myös velvollisuus sotilasvalamme edellyttämällä tavalla.

Tässä käy jälleen ilmi, miten Putkonen asettaa tekstin dramaattisuuden ja vetoavuuden selkeyden edelle. Perustuslaki muodostaa perusoikeuksia, ylimpien valtioelinten valitsemista ja toimivaltaa sekä valtion aluetta ja kansalaisuutta säätelevän valtiosäännön ytimen. Tässä ne on määrittelemättömästi nostettu vierekkäin esiin ja kun perään vielä vedetään 1992 solmittu valtiosopimus Venäjän kanssa, rinnastetaan nämä kolme taitavasti. Valtiosopimus Venäjän kanssa on karkeasti ottaen normisopimus, jossa vakuutellaan yhteistyön tärkeyttä ja hyvää tahtoa. Suomi on solminut satoja erilaisia valtiosopimuksia monen- ja kahdenvälisesti, alkaen lepakoiden suojelusta ja pyörillä kulkevien ajoneuvojen katsastamisesta.
Sotilasvalan esiin vetäminen on dramaattinen tehokeino. Siinähän sitoudutaan kuolemaan asti toimimaan oikein ja isänmaan eduksi. Putkonen viitannee tässä tähän kohtaan valaa:

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Putkonen siis antaa ymmärtää tässä, että sotilasvala edellyttää nykyistä esivaltaa vastaan nousemista. Kun puhutaan sotilasvalan edellyttämistä tavoista viitataan kohtaan:

Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Putkonen siis kirjoittaa, että kansalaisilla on nyt vahvat perusteet käydä ”maamme hallintoa” vastaan kuolemaan asti kamppaillen. En tosin usko, että hän ihan näin jyrkkä ajatuksissaan on (toivottavasti), mutta tässä käy ilmi, mihin dramaattisuuteen ja manipulatiivisuuten tähtäävä kielenkäyttö johtaa: yllyttämiseen kuolemaan oman maan viranomaisia ja päättäjiä vastaan käytävässä taistelussa. Melko separatistista, etten sanoisi.

Se, että "oppositiona" esitellyt eduskuntapuolueet osoittavat tukensa Suomen natottamiselle ja valmisteluille sotilaallisiin aggressioihin Venäjän kanssa ei tee toimista yhtään "puhtaampia" vaan pikemminkin päinvastoin - osoittavat kansalle haasteen suuruuden ja maassamme hallinnoivan ulkoisen miehityksen vaikutusvallan mittakaavan.

Tässä Putkonen osoittaa, ettei hän ymmärrä poliittista järjestelmäämme tai parlamentarismia. Mikään ei edellytä hallituksen ulkopuolisilta puolueita, siis oppositiota, vastustamaan ihan kaikkea, mitä hallitus tekee.
Putkonen väittää tässä myös, että Suomen puolueet tukisivat sotilaallisten aggressioiden valmistelemista Venäjän suuntaan. Eli hyökkäämistä asevoimin Venäjälle. Jälleen dramaattinen, mutta perätön väite.
”Ulkoisen miehityksen vaikutusvallan mittakaava” puolestaan on tirskuttava yhdistelmä uskottavuutta kapulakielisyyden kautta hakevaa muka-asiallisuutta ja hurjaa salaliittoteorisointia.

Miksi maamme sotilaallinen liittouttaminen länteen ja Ruotsiin?
Jokaisen suomalaisen olisi syytä pysähtyä pohtimaan kysymystä ja etsiessään totuutta, esittää asiaan kuuluvat jatkokysymykset. Tietenkin, vaatia niihin vastauksia. Mitä Venäjä on tehnyt Suomea tai suomalaisia vastaan ansaitakseen sotilaallisen lännen valmistelun pitkällä rajalla maamme kanssa? Miksi Venäjän tulisi kokea sotilaallista uhkaa suunnaltamme strategisia Murmanskin, Kalingradin ja Pietarin alueita vastaan?

Kun käytetään ilmaisua totuus, kannattaa olla tarkkana. Sanan käyttö kun sisältää aina sen ajatuksen, että on olemassa jokin selvä, kiistämätän ja jakamaton totuus. Yhden ehdottoman totuuden olemassaoloon uskovat kuitenkin vain kiihkoiljat. Loppuosa tästä kappaleesta käytetään, paitsi edelleen järjettömään väitteeseen hyökkäyshaluista Venäjälle, myös Venäjän viattoman uhriuden perusteluun. Kun kysytään miksi Venäjän tulisi kokea uhkaa meidän suunnaltamme, sisältää se jo oletuksen, että me tosiaan olemme sotilaallisesti uhkaamassa Venäjää ja tätä vaikutelmaa vielä vahvistetaan mainitsemalla nimeltä kolme strategista aluetta.

Tähän päivään mennessä mikään taho ei ole esittänyt virallisia todisteita, että Venäjä olisi sotilaallisesti uhannut naapurimaitaan kuluneiden vuosien aikana. Ei Ukrainassa, eikä aiemmin myöskään Georgiassa 2008, jossa Venäjä vastahyökkäsi Georgian Nato-tuetun armeijan hyökkäykseen YK:n rauhanturvaoperaatioita ja alueen siviiliväestöä vastaan. Faktat faktoina, ilman turhaa tunteilua.

Venäjän valtio käyttää taktiikkaa, jossa kirkkain silmin valehdellaan päin naamaa, vaikka kumpikin puoli tietää väitteiden olevan valetta. Sitä en tosin osaa arvioida, uskoisiko Janus Putkonen kuitenkin itse tähän kirjoittamaansa. Uskoi tai ei, niin onpa surullista.

Suomi julisti pakotteita Alexander Stubbin määräyksellä Venäjää vastaan elokuussa 2014. Hän perusteli taloussodan toimet kolmella todisteettomalla väittämällä: Venäjän sotilaallisella invaasiolla Krimillä, sotilaallisella osallisuudella Donbassin konfliktiin ja osallisuudella matkustajakone MH17 alaampumiseen Donetskin taivaalla heinäkuussa 2014. Haluaisin näille Stubbin väitteille edes jotain todisteita ennen kuin voin pitää niitä minään muina kuin kurjina valheina. Ja juuri törkeitä valheita ne olivat jo julistushetkellään.

Alexander Stubb ei määrännyt pakotteita, vaan Suomen hallitus yhdessä EU:n kanssa. Kun Putkonen julistaa todisteettomaksi (siis ilman todisteita olevaksi) Venäjän osuuden Krimin miehitykseen, sotimiseen Itä-Ukrainassa ja osallisuuden malesialaisen matkustajakoneen pudottamiseen, hän jälleen valehtelee. Sitten hän vielä retorisesti kiepauttaa nuo asiat pääministeri Stubbin väitteiksi, vaikka koko Venäjän ulkopuolinen maailma onkin tuota mieltä. Näin hän käyttää monen Stubbia kohtaan tuntemaa epäluottamusta perusteena järjettömille väitteilleen. Hyvin manipulatiivistä.

Suomen ei olisi tarvinnut laillisin vaatimuksin liittyä EU:n julistamiin Venäjän vastaisiin pakotteisiin. Itsenäisyyspuolue IPU tarkisti asian Suomen ulkoministeriöstä. Suomi kuitenkin julisti pakotteet ja sitten tulivatkin Venäjän vastapakotteet, jotka ovat aiheuttaneet Suomelle valtavat taloudelliset tappiot, ja jotka kasvavat edelleen. Oikeudenmukaisuuden nimessä me emme voi syyttää Venäjää sen puolustuksellisista vastatoimista.

Suomen ei tosiaankaan olisi tarvinnut osallistua pakotteisiin. Suomi halusi osallistua, koska näki ne oman turvallisuutensa kannalta tärkeiksi. Tässä kohtaa Janus Putkonen aloittaa taas prosessin tarkastelemisen keskeltä. Pakotteet tulivat voimaan ensin Krimin miehityksen takia ja sitten sotatoimista Itä-Ukrainassa. Putkonen antaa tässä ymmärtää, että vastapakotteet olivat vain puolustautumista lännen pakotehyökkäyksen edessä. Itse näkisin pakotteet lännen puolustautumisena Venäjän aseellisen hyökkäysken ja rajojen siirtelyn edessä ja vastapakotteet vastahyökkäyksenä tähän.

Järkiperusteita Venäjän vastaiselle politiikalle ja sotilastoimille ei siis ole olemassa, koska jos jollain niitä olisi, me keskustelisimme niistä faktoista päivittäin arvioiden uhan todellista olemusta ja niiden kehitystä sekä vaikutuksia. Nyt "uhka" on ainoastaan kuvitteellisesti väitetty lännen tiedotusvälineiden ja agendaa kannattelevien globalistipoliitikkojen suusta. Miksi näin?

Kun Putinin johtaman Venäjän toiminta on osittain kielletty ja osittain selitetty parhain päin, yhtä valheellisesti kumpikin, onkin hyvä heittää ilmoille kysymys, että mitä järkeä tässä on? Eihän siinä kovin paljoa olisikaan, jos Putinin Venäjä todellisessa maailmassa vastaisi Janus Putkosen käsitystä siitä.

Venäjän hallitus ja presidentti Putin korostavat, ettei Moskova aio luovuttaa suvereniteettiaan ja itsenäisyyttään lännen valtaliiton painostuksen edessä. Pankkiirien hallitsemat globalistit tavoittelevat suurta unelmaa: maailmanhallintaa, jonka esteenä onkin erityisesti Moskovan vaatimus globaalista multipolarismista, itsenäisten valtioiden kansainvälisestä yhteisöstä - ei lännen hallitsemasta yhdestä maailmanhallituksesta - hegemoniasta.

Uusi maailmanjärjestys ja niinpä niin. Tässä Janus Putkonen maalaa kuvan rahapiirien ja kansallisvaltioiden vastakkainasettelusta. Tässä hän myös esittää Moskovan vapaan maailman pääkaupunkina, joka puolustaa maailman ihmisiä ”lännen hallitsemaa yhtä maailmanhallitusta” vastaan. En ole perehtynyt tähän Putkosen esittelemään ajatusmalliin maailmanhallituksesta, mutta epäilemättä se on hänen mielestään paha, paha, paha.

On siis käynyt niin, että Suomi on kunnioittamatta demokratiaansa tuhonnut itsenäisyytensä ja sotilaallisen liittoutumattomuutensa painostakseen Venäjää luopumaan itsenäisyydestään ja hyväksyäkseen läntisen imperialismin. Luuleeko joku todella, että lännen pankkiirien ja korporaatioeliitin intressien puskemisella maamme kautta Venäjää vastaan on jotain tekemistä suomalaisen edun tai turvallisuuden kanssa? 

Tässä mennään ajattelun trapetsilla niin huikeita hyppyjä ja lentoja, ettei tahdo perässä pysyä. Me siis olemme luopuneet itsellemme hyvistä asioista saadaksemme Venäjän pakotettua sille pahoihin asioihin ja että meillä mitä ilmeisimmin on ratkaiseva rooli tässä valtavan mittakaavan pakotustyössä. Yhtenvetona siis kappaleen lopussa kuitenkin, että globaalin markkinatalouden keskinäisriippuvuus Venäjän kohdalla on suomalaisten etujen ja turvallisuuden vastaista. En osaa ainakaan tekstin pohjalta sanoa, miten tähän johtopäätökseen päädyttiin, mutta niin vaan hengästyttävällä vauhdilla singotut ajatukset siihen päätyivät.

Suomenlinnan porttiin hakatatut sanat nousevat jälleen mieleeni: "Jälkipolvet, seiskää täällä omin jaloin, älkääkä luottako vieraan apuun", jotka ovat pitkän historian opettamaa geopoliittista viisautta. Paasikivi-Kekkosen ajan puolustusdoktriini perustui sanoihin "Kaikki Suomen puolesta, eikä ketään vastaan." Luuleeko joku tosiaan, että A.Stubb, T.Soini tai C.Haglund olisivat nyt viisaampia kuin kansamme historialliset opetukset? 

Tässä Janus Putkonen manaa esiin historian henget tukemaan näkemyksiään. Kuninkaanportin (väärin) siteerattu Ehrensvärdin kiveen hakattu ajatus kuuluu kokonaisuudessan näin:  ”Erämaista on nämä Susisaaret muutettu Viaporiksi. Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraaseen apuun”. Tätä lauselmaa hoetaan usein turvallisuuspoliittisessa keskustelussa todistamaan sitä, että itse ja yksin on pärjättävä. Kuitenkin ajatus kivessä viittaa enemmänkin vain kyseisen linnoituksen merkitykseen.
Putkonen esittelee Paasikivi-Kekkosen ajan puolustusdoktriinin perusajatukseksi ”Kaikki Suomen puolesta, eikä ketään vastaan." Ei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin Paasikivi-Kekkosen ajan puolustusdoktriini. On historiallisesti varsin väkisin yhteen runnottu ulkopoliittinen Paasikiven-Kekkosen linja, mutta puolustusdoktriini on ihan eri asia. Puolustusdoktriini on sotilaallinen suunnitelma, jossa linjataan miten ja millä keinoin maata puolustetaan. Myöskään Putkosen esittelemä ”Kaikki Suomen puolesta..” -lauselmaa ei ole olemassa missään muualla kuin Putkosen omissa teksteissä. Toki se suhteellisen oikeansuuntaisesti määrittelee Kekkosen ja kylmän sodan ajan ulkopoliitiikkamme julkilausuttua olemusta. Mutta sisältääpä se samalla suomettumisen pakkokonsensuksen ja nimellisen puolueettomuuden suhteessa maailman tapahtumiin.

Suomen valtamedian myötämielisellä rummutuksella Suomen hallinto luottaa tänään kohtalomme vieraan apuun ja nousee Venäjää vastaan. Uskotko, että tästä voisi seurata mitään hyvää sinulle, lapsillesi, lähimmäisillesi tai omaisuuksillesi? On korkea aika herätä.

No niin, saarnamies kysyy, että otatko nyt sydämeesi totuuden ja Venäjän asian. Kun nyt kerran on tapahtumassa pahoja asioita itsellesi, ”lapsillesi, lähimmäisillesi tai omaisuuksillesi”.

Katsotaan realiteettia: Tukholman eliitti on jälleen kerran valmis sotimaan kuninkaallisista korporaatio-intresseistä aina viimeiseen suomalaiseen mieheen saakka Venäjää vastaan, ja toisaalta korruptoitu globalistihallinto asiamiestensä kanssa, edustavat täysin vastakkaista kuin venäläiset ja suomalaiset edut. Tuhoutumalla sodassa, viime joulukuussa käyntiin määrätyssä "Operaatio Atlanttisessa Ratkaisussa", alueellamme on ainostaan häviäjiä.

Aloitetaanpa kappale taas väittämällä manipulatiivisesti, että nyt puhutaan totta ja totisesti eli ”katsotaan realiteettia.” Nyt pahoja ovat ruotsalaiset, jotka laittavat suomalaiset puolustamaan itseään. Myös ”korruptoitu globalistihallinto asiamiestensä kanssa” kuulostaa melkoiselta Matrix-touhulta. Venäläisten ja suomalaisten edut ovat Putkosen mukaan samat eli hänen logiikallaan meidän olisi hyvä toimia Venäjän kanssa yhdessä.

Jokaisen onkin muistettava, että lännen valtaliiton globalisteilla ei ole isänmaata, kuten A.Stubb sen on myöntänyt: "olen eurooppalainen, ja vasta sitten suomalainen". Nämä eliitin asiamiehet haluavat herrojensa käsiin koko maailman yhtenä markkinaalueena - G0-unelmana.

Kansallisvaltioiden tuho on ihmiskunnan tuho, tai ainakin ihminen alennetaan pelkäksi kuluttajaksi. Mielenkiintoista olisi tietää, että kun tässä viitataan poliittisiin johtajiin eliitin asiamiehinä, niin keitä ja missä nämä heidän herransa ovat.

Toisaalta Venäjä on tehnyt jo täysin selväksi, ettei se tule perääntymään vaatimuksessa ja luottamaan kansan kohtaloa ulkoisen harvainvallan käsiin. Vastakkainasettelussa länsi yrittää nyt pakottaa Venäjää polvilleen, mutta eivät tietenkään omaa vertaan vuodattamalla, koska heidän suunnitelmissa se on sinun ja kaikkien maanmiestemme tehtävä.

Kyse on siis Janus Putkosen mukaan Venäjän pakottamisesta polvilleen. Itse katson asiaa enemmän sellaisesta näkökulmasta, että konfliktissa on kyse siitä, että Venäjä pyrkii pakottamaan etupiirinsä polvilleen ja muun maailman hyväksymään tämän. Lisäksi Putkonen manaa, että meidän on käytävä vielä sotaan ja kuolemaan tämän lännen Venäjän polvilleenpainamis-projektin takia.

Kaiken kaikkiaan tämä teksti oli lennokasta, mutta sekä faktapohja että varsinkin ajatuksen kirkkaus olivat heikonlaisia. Tietämyksen puutetta paikataan hienolta kuulostavilla, mutta usein itse keksityillä ilmaisuilla. Tämä oli tulikivenkatkuinen saarna, jossa huudetaan parannusta ja jos sitä ei tule, tulee kärsimys ja kuolema. Paholainen on läntinen markkinatalous ja hyvän puolella taistelee Venäjä.

Ikävää, että monet ottavat tällaisia tekstejä tosissaan. Kun peräkkäin laitetaan oikeankuuloisia asioita, voi lukija jopa erehtyä luulemaan, että tässä on jotain järkeä. Ikävä kyllä ei ole. Mutta tätä saa vapaasti julkaista ja tätä mieltä olla asioista. Toivoisin vain totisesti, että kriittisyys maailman meininkiä kohtaan voisi olla älyllisempää ja loogisempaa.