Pelon aiheita

Sain muutama päivä sitten eräältä vanhalta kaverilta viestin, jossa kysyttiin, että pitääkö meidän pelätä Venäjän hyökkäystä. Vastasin hänelle, ettei sellaista ole näkyvissä, mutta että tilanne kokonaisuutena antaa toki monta aihetta huoleen. Tämä osin rauhoitteleva ja osin hyvinkin levottomuutta herättävä vastaukseni jäi vaivaamaan itseäni. Selvää kuitenkin on se, että elämme pelottavia aikoja. Olin eilen puhumassa ikääntyneiden yliopistoryhmässä informaatiosodasta, kun tilaisuuden loppupuolella yksi mummoista sisällytti kommenttiinsa lauseen ”kyllä talvisodan lasta pelottaa”. En minä siihen osannut oikein mitään sanoa.

Elokuvissa pelottavimmat hirviöt ovat niitä, joita ei näytetä. Meidän annetaan kuvitella niiden kaikinpuolinen hirvittävyys, josta kerrotaan ihmisten reaktioilla, musiikilla ja muilla tehokeinoilla. Jos ja kun itse hirviö sitten tulee kuviin, on se helposti odotettua vähemmän pelottava. Sama pätee minusta tähän tilanteeseen.

Meidät on syösty ”kaikki on vähintään melko hyvin” -maailmasta toisenlaiseen todellisuuteen, jossa on taas pelottavaa. Pelkojen aiheita löytyy sekä omasta toimintakyvystä että muiden toiminnasta. Mutta kun ymmärtää mitä ja miksi pelkää, pystyy myös toimimaan mahdollisimman järkevästi ja määrätietoisesti. Eikä joskus edes älyä pelätä oikeaa asiaa ja sekin voi olla kohtalokasta. Pelko voi olla halvaannuttava tai liikkeelle paneva voima. Nyt on tärkeää pitää pelko jälkimmäisenä. Siksi tässä luetteloa erilaisista peloista.


Sisäiset pelonaiheet

Hysteria

Kaikkein vaarallisinta olisi nyt panikoida ja ylireagoida mihin tahansa suuntaan. Asiat on punnittava rauhassa, pidettävä pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Turvallisuuspoliittiset ratkaisut kantavat vuosikymmeniä tai kauemminkin ja ne ansaitsevat rauhallisen harkinnan.

Halvaantuminen

Kun maailma ympärillämme muuttuu, meille käy huonosti, jos emme pysty reagoimaan muutoksiin johdonmukaisesti. Halvaantuminen voi myös johtua liian suuresta erimielisyydestä. Mutta melkeinpä mikä tahansa linja, jos se valitaan ja sitä noudatetaan, on parempi kuin halvaantuminen parempien aikojen odotteluun.

Itsepetos

Itsepetos on yksi inhimillisen elämän keskeisiä voimia. Ihminen selittää itselleen asioita parhain päin ja joskus siihen pystyvät melkein kokonaiset kansakunnatkin. Venäjällä juostaan imperiumina olon perässä, vaikka maa ei pinta-alansa ja ydinasearsenaalinsa lisäksi ole todellakaan kuin alueellinen suurvalta. Venäjän nykytilanteeseen ammennetaan voimaa huolella rakennetusta ja vaalitusta itsepetoksesta oman historian suhteen.
Meillä itsepetos voi liittyä oman olemukseemme tai suhteeseemme muihin. Keskustelussa vilahtelevia itsepetoksia ovat muun muassa ”olemme aina pärjänneet omin voimin”, ”miksi kukaan meitä uhkaisi”, ”länsi kyllä auttaa joka tapauksessa” ja ”meillä on erityissuhde Venäjään/Putiniin”.

Historiattomuus

Historia on väkevästi läsnä, kun kansakuntien linjoista päätetään. Siksi kvartaali on turvallisuuspolitiikassa 25 vuotta. Herkästi aliarvioimme muiden maiden suhteen omaan historiaansa, koska emme tunne sitä. Meille itsellemme tuntuu aivan luonnolliselta, että asenteisiimme ja ajatuksiimme vaikuttaa se, mitä Suomelle ja suomalaisille tapahtui 1809, 1918, 1939, 1952 tai 1975. Niin ajattelevat muutkin ja siksi pitää tietää ja ymmärtää historiaa mieluummin enemmän kuin vähemmän.

Muuttumattomuus

Vanhempien ja kokeneiden tekijöiden kohdalla pitää aina miettiä, että mikä on kokemusta ja mikä on ajastaan jälkeen jäämistä. Yllättävän moni poliitikko tuntuu tälläkin hetkellä elävän ihan eri vuosikymmenellä reaktioistaan päätellen. Se, että jokin ennen toimi, ei ole tae siitä, että se nytkin toimii. Tai on toimimatta. Nyt on nyt ja sekä tilanteet että toimet vaikuttavat eri tavalla kuin jossain toisessa ajassa.


Ulkoiset pelonaiheet

Venäjän kehitys

Vladimir Putin on päättänyt nostaa Venäjän vaikutusvallassaan edeltäjänsä Neuvostoliiton kokoiseksi ja toteuttaa tätä projektia perinteisellä voimapolitiikalla. Maa on väkivaltainen ja epädemokraattinen sekä sisään- että ulospäin. Putinin henkilökulttia vaalitaan ja kansaa pelotellaan ulkoisilla uhilla. Tuntuu kuin maata viritettäisiin sotaan.

Venäjän sotilaallinen hyökkäys

Tämä oli vielä vuosi sitten luokkaa vainoharhainen ajatus. Enää se on hyvin epätodennäköinen ajatus. Ero näiden kahden tulkinnan välillä kulkee varautumisessa. Hyökkäystä ei tarvitse tässä tilanteessa pelätä, mutta siihen varmasti jo varaudutaan.
Ja jos se tulee, niin kyse ei ole mistään rintamalla vyöryvistä divisioonista, vaan avainkohteiden hallinnan hankkimisesta tai niiden tuhoamisesta tavalla tai toisella. Silloin ovat todennäköisimpiä hyökkäyksen kohteita pääkaupunkiseutu ja Ahvenanmaa.
Hyökkäys voi tapahtua myös esim. kyberissä ja pyrkiä vain halvaannuttamaan joitakin toimintoja.

Venäjän informaatiosota

Venäjä pyrkii voimakkaalla informaatiosodallaan lännessä luomaan ennen kaikkea epävarmuutta ja halvaannuttamaan demokraattisen päätöksenteon. Se tapahtuu pitämällä niin sanottu yleinen mielipide hajanaisena, sillä silloin päättäjät eivät myöskään ole alttiita tekemään voimakkaita ratkaisuja.
Informaatiosodan kotirintama Venäjällä on pelottavampi, sillä siellä lietsotaan pelkoa ja vihaa länttä kohtaan. Vaikka ensisijainen tavoite lienee Putinin valta-aseman pönkittäminen taloudeliisten vaikeuksien keskellä, ei olisi ihan ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, kun tarmokas viholliskuvan luominen johtaisi oikeisiin vihollisuuksiin.
Informaatiovaikuttamista tänne tekevät myös muut maat, mutta sen laajuus ja keinovalikoima poikkeaa merkittävästi Venäjän laajasta ja häikäilemättömästä toiminnasta. Mutta sekin on hyvä tiedostaa, että keskustelussa on mukana monenlaisia vaikuttimia eri puolilta.

Romahtava Venäjä

Mikäli asiat pysyvät suurin piirtein ennallaan on Putinin Venäjällä edessään vähintään 90-luvun kaltainen talouden romahdus. Se voi tapahtua hyvinkin pian tai vasta muutaman vuoden päästä. Mutta näkymät ovat niin rujot, että se hyvin todennäköisesti tapahtuu. Tähän romahdukseen liittyy useampikin pelkoja.
Ensinnäkin Venäjän yhteiskunnalliset instiuutiot ovat nytkin hyvin heikkoja ja talouden muretessa ne heikentyvät edelleen, ennestäänkin voimakkaan epäluottamuksen kasvaessa samaan tahtiin. Mikäli Venäjän keskusvallan ote herpaantuu, voi tapahtua hyvinkin kummallisia asioita. Yksi varsin luonnollinen seuraus olisi separatismin lisääntyminen eri alueilla. Samoin alueilla valta siirtyisi todennäköisesti epädemokraattisille tahoille, jotka parhaimmillaan olisivat rikastumiseen tähtääviä oligarkkeja ja pahimmillaan estottoman väkivaltaisia rikollispomoja. Villi itä palaisi.
Romahtamista voi myös edeltää jokin hailmary-tyyppinen, epätoivoinen liike, jossa Kreml pyrkisi jollain isolla liikkeellä pelastamaan valtansa. Käytännössä se voi olla vain sodan aloittaminen.

Ydinaseet

Neuvostoliiton olemuksen ytimessä oli kyky tarpeen tullen tuhota viholliset (ja koko maailma) ydinaseilla. Putinille asevoimien mahdin jälleenrakentaminen on ollut tärkeä asia. Tämän mahdin olennainen osa ovat ohjusjoukot, jotka ovat isosti ja aktiivisesti harjoitelleet viimeisen vuoden aikana. Taktiset ydinaseet eli yksittäin tai pieninä määrinä taistelukentällä  käytettävät pinehköt ydinlataukset ovat osa Venäjän sotilasdoktriinia. Ja ydinaseiden herättämä pelko on olennainen osa ulkopolitiikan doktriinia.

Lännen vetäytyminen

Ukrainallehan on käynyt kylmät ja se on jätetty varsin yksin kamppailemaan itsenäisyydestään. Maa kärsii muutenkin pahoista vaikeuksista korruptioineen ja ääriliikkeineen, taloudenkin ollessa romahtamispisteessä. Venäjä on poliittisen painostuksen avulla pitänyt Ukrainalle suunnatun avun minimissään ja on pelotellut aseelisen tuen johtavan ties minkälaiseen sotaan. Tämä on pitänyt lännen varsin etäällä sodasta.
Suomi ei ole Ukraina. Mutta Suomi on Venäjän rajamaa ja sotilaallisesti liittoumaton. Toki olemme EU:n jäseniä. Mutta silti voisi jossain tilanteessa olla mahdollista, että länsi ikäänkuin vetäytyisi Ruotsin tasalle, aivan kuten se on nyt vetäytynyt Puolan tasalle Ukrainan tilanteessa.
Jos olisimme Naton jäseniä, olisi siinäkin sisään leivottu uhka. Naton yhteinen puolustushan laukeaa vasta kun jäsenmaat ovat yhdessä, konsensuksessa todenneet jonkun jäsenmaansa joutuneen hyökkäyksen kohteeksi. Näin on käynyt vain kerran, eli 9/11-iskujen jälkeen.
Mutta tässä on vuoden ajan kiistelty siitä, että mitä Ukrainassa oikein tapahtuu ja kuka siellä edes toimii. Vaikka sen tilannetta ei voi verrata suoraan jäsenmaahan, kertoo se siitä, että hämärä hybridisota tosiaan pystyy estämään poliittista päätöksentekoa. Putin on myös sijoittanut paljon aikaa ja vaivaa saadakseen vaikutusvaltaa läntisen Euroopan maissa, tähdäten nimenomaan epäyhtenäisyyteen päätöksenteossa.

Euroopan unionin hajoaminen

EU-jäsenyys on poliittinen ankkuri, joka on kiinnittänyt Suomen länteen. Eteläinen ja itäinen Suomi on luonnollinen osa Pietrain talousaluetta ja hyvä niin. Mutta nykyinen Venäjä kyllä vetäisi taloudellisella voimallaan maamme myös poliittiseen vaikutuspiiriinsä, jos voisi. Kun kyseessä on epädemokraattinen  ja häikäilemätön hallinto, olisi se hyvin ikävä asia meille. Jos EU heikkenee rajusti tai jopa hajoaa, se tarkoittaa, että meitlä puuttu se ankkuri. Ainoa toinen vaihtoehdoksi EU:lle on Nato-jäsenyys.

Ilmastonmuutos

Se tulee järjestelemään lähivuosikymmeninä maapallon resursseja uudella tavalla ja sellaiseen liittyy aina ikäviä asioita.