sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kirja on tulossa





Kirja on vielä tämän sunnuntain loppuun Docendon verkkokaupassa tarjouksessa ennakkotilaajille.  Sen voi tilata tästä, alennuskoodina RYSKY. Tuossa mainoksessa oli väärä kuukausi ilmestymispäivässä, se tulee ulos puolentoista viikon päästä.


Turvallisuuspoliittinen harrastukseni lähti liikkeelle loppuvuonna 2012, koska halusin selvittää itselleni asioita. Osallistuminen keskusteluun oli tavallaan vain oheisvahinko, sillä ennen kaikkea halusin selvittää asiat itselleni. Ajattelin silloin niin, että tässä on projekti, joka suhteellisen pian tulee päättyy itsekseen, kun sekä pohdiskelu että blogi kokevat luonnollisen hiipumisen. Niin ei käynyt. Ensin tuli Twitter ja sitten tuli Krim.

Twitteristä löytyi pienen pieni joukko asianharrastajia, jotka reagoivat twiitteihini ja blogeihini. #Turpo oli hyvin pienen piirin harraste. Mutta kuitenkin hyvin asiantuntevan ja minulle merkittävän, että se ohjasi eteenpäin tiedonhankinnassa ja avasi sen valtavan tietovarannon, joka verkossa on. Kun lähtee tavallisen lehdenlukijan tasolta ja päätyy julkaisemaan kirjan aiheesta, niin siinä välissä on tullut luettua aika paljon. Päätin jo hyvin varhain, että tätä vedetään punk-asenteella: jokainen osaa, asenne ratkaisee.

Lähtökohtani koko hommalle oli se, että maailma oli muuttunut. Ensimmäinen itse asiaa koskeva merkintä blogissa sisälsi joukon havaintoja, jota nykyään kutsutaan nimityksellä hybridisota. Se näkemys kävi hyvin ikävällä tavalla toteen Krimillä. Venäjä ei muuten juurikaan esiintynyt blogini alkutaipaleella kirjoituksissani, sillä se ei silloin ollut olennainen asia. Turvallisuuspolitiikka eri ulottuvuuksineen oli varautumista länsi-integraation haasteisiin, sisäiseen turvallisuuteen, teknologian kehittymiseen ja ilmastonmuutokseen aiheuttamiin muutoksiin erityisesti arktisella alueella. Esitin alkuvuonna 2013 vienon epäilyksen siitä, että lapsikiistoilla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että Suomea haluttiin mustamaalata polittisista syistä venäläisten silmissä.Silloin tämä tuntui itsestänikin niin kovalta syytökseltä, että tuntui uhkarohkealta lausua moista ääneen. Sen jälkeen on opittu ikävän paljon.

Puolentoista viikon päästä ilmestyvä kirja on eräänlainen väliraportti tästä bloggaamisena alkaneesta henkilökohtaisesta projektista. Sen sisältö on isolta osin ammennettu tästä blogista. Työn loppuvaiheessa tuli vielä mukaan kuvaan Trump ja saa nähdä, mitä kaikkea hän ehtii tehdä, joka vaikuttaa kirjassa esittetyihin näkemyksiin.

Voisi joka tapauksessa sanoa, että sanominen siirtyy kirjan myötä uudelle tasolle. Olen saanut tämän käsistä lähteneen harrastuksen myötä kirjoittaa asiasta valtakunnan tärkeimpiin medioihin, puhua siitä monenlaisten ihmisten kanssa monenlaisissa paikoissa ja ennen kaikkea olen saanut vastata ajan haasteeseen. Meidän pitää yritää ymmärtää tätä ympärillämme rajusti muuttunutta maailmantilannetta ja keskustella siitä järkevästi. Suomen valtiojohto tarvitsee tuekseen kansakunnan, joka ymmärtää ja tietää asioita mahdolllisimman paljon. Mitä paremmin olemme asioista perillä, sitä paremmin pystymme tekemään itsellemme parhaita mahdollisia päätöksiä sillä kapella liikkumavaralla, joka meillä on.. Tässä sodan ja rauhan välissä olevassa turvallisuuskriisissä tärkein puolustuslinjamme kulkee, ainakin toistaiseksi, korvien välissä. Mitä lujempi se on, sitä epätodennäköisempää on, että tarvitsemme muunlaisia.

9 kommenttia:

  1. Blogisi (ja kolumniesi) pitkäaikaisena lukijana nyt on loistava tilaisuus onnitella saavutuksesta ja kiittää kaikista niistä ajatuksia herättävistä ja tarkkanäköisistä teksteistä joita olet matkan varrella julkaissut.

    Lujittakoon kirjasi mahdollisimman monen Suomalaisen korvien välistä puolustuslinjaa :)

    -EV

    VastaaPoista
  2. Mahdollisen kirjasi hankkimisesi tiimoilta tiedustelen:

    Käsitteletkö ainoastaan Putinin Venäjän Suomelle ja EU:lle aiheuttamaa uhkaa ja Venäjän kotimaisia lakejoitamme?

    Vai myös sellaisia turvallisuusarkkitehtuurimmme vaikuttavia tekijöitä ja ongelmia, joilla on myös kosolti -suoraan tai epäsuoraan- tekemistä toisaalta Suomen ja EU:n turvallisuuden, mutta sen yhtenäisyyden kanssa suhteessamme Venäjään?

    Pohditko esim. sitä millaista tuhoa NATO:lle ja sen uskottavuudelle Erdogan on ehtinyt aiheuttamaan? Millaisia seuraamuksia EU:n ja Manner-Euroopan NATO-maidenkin kannalta -jo Bushin kaudella alkaneella- anglo-amerikkalaisen koaliition ulkopolitiikkalla Lähi-Idässä ja Orientissa on ollut?

    Lyhyesti, lieneekö turpo -julkaisusi tässä suhteessa perinteinen Suomi-EU vs, Putinin Venäjä -opus vai kokonaisvaltaisemmin, globaalimmin uhkakuviamme kartoittava, yhteenkutova ja analysoiva?

    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkoisten tapahtuminen ja prosessien kuvauksessa pääpaino on Venäjässä. Paljon on myös sisäistä, Suomea koskevaa tekstiä. Kuten on aiemminkin käynyt ilmi, niin asiantuntemukseni lähi-idän tapahtumien suhteen on rajallinen.
      Kannattaa muuten käyttää verratonta kirjastolaitostamme, jos haluaa vilkaista, onko kirjassa itselle antoisia sisältöjä.

      Poista
  3. Arvatenkin tulevassa kirjassa korostetaan länsimaisen ar,voyhteisön turvatakeiden merkitystä,sekä saatanillistetaan venäjän ja varsinkin Putinin vaikutusta.

    Valitettavasti, jos oikeasti tahdotte maamme turvallisuudesta huolehtia,varsinkin sen väestön kohdalla,täytyy jos tahdotaan samalla konfliktia lietsovalla uralla jatkaa,aloitaa väestön poikkeus ja kriisioloihin varustaminen.
    Keskittyneen infastruktuurin tuhoaminen onnistuu viholliselta varsin yksinkertaisesti,eli on viipymättä aloitettava yhteiskunnallisten rakenteiden muuttaminen hajautetuksi sekä aloitettava kansakunnan kouluttaminen omavaraaistalouden harjoittajaksi.

    Myöskin joudutaan kajoamaan pyhään omistusoikeuteen, suoraan Vennamon hegessä.
    Odotettavissa on mukavaan elämään tottuneilta kermaperseporvareilla,joko muutto ulkoistetun varallisuutensa perässä vapaan,turvallisen lännen ihmemaan onnelaan,tai yksilöllisen selviytymistaistelun aloittaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kgb-mies Putinin johdolla venäläiset ovat hyökkäyssodilla , gangsterimaiseen energialla kiristykseen ja uhkailuun perustuvalla ulkopolitiikalla demonisoineet ja ryssineet maineensa ihan itse.

      Poista
    2. Pahvi,entäs sitten maailma on juuri sellainen,moralisointi ei auta,vaan vahva varautuminen pahimman varalle.

      Onnettomuudeksemme olemme rakentaneet teknosysteemimme sekä myös muun yhteiskuntarakenteen liian haavoittuvaksi,emme todellakaan kestäisi montakaan viikkoa todellista konfliktia.

      Poista
    3. Olin aikanaan mukana jakamassa vettä nokialaisille. Siellä opin aika paljon suomalaisesta kansanluonteesta. Ihmiset eivät lannistuneet vaan pyrkivät parhaansa mukaan pitämään tappiomielialan loitolla. He pitivät toivon liekkiä tietoisesti hengissä, ja ainoa, mitä kaivattiin, oli kunnollinen tiedotus.

      Suomen infrastruktuuri on ehkä vaurioitettavissa, mutta jos näin kävisi, se vain vahvistaisi taistelutahtoa.

      Poista
  4. "...Työn loppuvaiheessa tuli vielä mukaan kuvaan Trump ja saa nähdä, mitä kaikkea hän ehtii tehdä, joka vaikuttaa kirjassa esittetyihin näkemyksiin."

    Lienet(kö)? pannut merkille, että sellaiset merkittävät neo-analyytikot tai paremminkin sanoen "analyytikon", "asiantuntijan" ja "toimittajan" titteliä kantavat aktivistit, jotka liputtivat äänekkäästi Hillaryn puolesta(Weiss, Orton, Lister ja Lake) ovat nyt hieman pehmentäneet linjaansa vs. Trump.

    Miksi? Siksi, että Trumpin Iran -linja ja Israel -politiikka resonoi sekä heidän maailmankatsomuksensa että heitä taloudellisesti tukevien ei-valtiollisten ja valtiollisten toimijoiden intressien kanssa.

    Syyrian kohdalla, heidän syyllisiä kartoittavassa narratiivissaan on jo tapahtunut selvä muutos Moskovasta Teheranin suuntaan; Assadin rinnalle nostettu Putin saa tehdä nyt tietä Ali Khameneille/Ruhanille.

    Asevelisosialidemokraatti

    VastaaPoista