MV-lehden ympärille rakennettu Venäjän informaatiovaikuttamisen verkosto

Kaikki, Bäckmania lukuunottamatta, tässä esillä olevat toimijat esiintyvät MV-julkaisussa positiivisessa valossa. Julkaisun mustavalkoisuus tarkoittaa, että vain omaksi koettuja kehutaan ja muita, jos edes puheeksi tulevat, haukutaan. Tämä ei tarkoita, että tässä esiintyvät tahot ja ihmiset mieltäisivät toimivansa Putinin Venäjän hyväksi. Tässä näkyvä verkosto on kuitenkin juuri sellainen kokonaisuus, joita Venäjä käyttää länttä vastaan käymässä informaatiosodassa. Tavoitteena ei ole niinkään muuttaa mielipiteitä, vaan luoda epäluottamusta ja hämmennystä. Tässä työssä MV-lehti verkostoineen on tehnyt hyvää työtä suomalaisten keskuudessa.


1 Venäjä, Johan Bäckman/ RISI

Johan Bäckman toimii suoraan Venäjän presindentihallinnon alaisen RISIn edustajana. Kyseinen ”tutkimuslaitos” oli ennen Venäjän ulkomaantiedustelun (SVR) osa ja luokitellaan edelleen sen PR-osastoksi. Bäckman sai juuri uuden pomon, kun RISIn johtoon nimitettiin entinen Venäjän pääministeri ja ulkomaantiedustelun päällikkö Mihail Fradkov.
Bäckman on vakituisessa yhteistyössä Janus Putkosen kanssa. Todennäköisesti hän oli myös junailemassa tämän siirtymistä Donetskiin Verkkomedia.orgin päätoimittajuudesta Thaimaassa.
Bäckman on ollut tutkittavana yhdessä Ilja Janitskinin kanssa yhdessä tehdystä rikoksesta.
Bäckman tukee Janitskinin presidentinvaalikampanjaa, Väyrysen Kansalaispuoluetta ja Odinin sotilaita näkyvästi.
Bäckman kuvaa Alexander Duginin Katehon-sivuston videossa Janitskinia sananvapauden sankariksi ja MV:tä Suomen tärkeimmäksi mediaksi.
Kaksikon yhteistyötä pidetään syystä tai toisesta piilossa. Mielenkiintoista oli, että sain ensimmäisen jutun itsestäni MV:n, kun kirjoitin Bäckmanin ja Janitskinin taustalla häämöttävästä yhteistyöstä. Sen jälkeen olenkin saanut niitä lukuisia.

2. Donetskin mielikuvitustasavalta

Janus Putkonen on Donetskin ”yleisradioyhtiön” Donin eli propagandatoimiston johtaja. Hän on tiiviissä yhteistyössä Venäjän kanssa. Hänellä on Donetskin mielikuvitustasavallan passi. Kun Ilja Janitskin etsintäkuulutettiin, Putkonen tarjosi hänelle heti turva- eli pakopaikkaa Donetskissa.
Kesällä 2016 Suomi ensin -liikkeen johtaja Marco De Wit vieraili Putkosen ja Bäckmanin isännöimänä Donetskissa.
MV-lehti on julkaissut Donin tiedotteita suurin piirtein sellaisenaan.

3. Suomi ensin -liike

Rasistinen, maahanmuuttoa vastustava liike, joka järjestää mielenosoituksia ympäri maata. Osoitti mieltä Ilja Janitskinin vangitsemisoikeudenkäynnin yhteydessä. On jatkuvasti positiivisesti esillä MV:n jutuissa ja Janitskinin some-päivityksissä.
Kerää Janitskinin kannattajakortteja presidenttiehdokkuutta varten.

4. Kansalaispuolue

Kansalaispuolueen ulkopoliittinen ohjelma esittää käytännössä paluuta Suomen kylmän sodan aikaiseen asemaan. Kansalaispuolueen hallituksen jäsen Sakari Lindén, joka toimii myös Suomalaisuuden liiton toiminnanjohtajana, on tunnettu hahmo putinistisissa medioissa koti- ja ulkomailla. Puolueen puheenjohtaja Paavo Väyrynen käyttää Venäjän politiikkaa tukevia puheenvuoroja.
Janus Putkosella, ja siis Venäjän valtiolla, Donetskissa töissä oleva Jarmo Ekman on Kansalaispuolueen asiantuntijajäsen. Kansalaispuolueen asiantuntijajäsenet ovat muutenkin koonnos hyvin marginaalisia ajatuksia viljelevistä yhteiskunnnallisista ajattelijoista.
MV-lehdessä Väyrynen esiintyy vähän, mutta myönteisessä valossa. Johan Bäckman tukee julkisesti Väyrysen pyrkimyksiä.

5. Kansanmarkka

Kansanmarkka on taloudellinen rakennelma, josta voidaan käyttää monenlaisia nimityksiä. Janitskin on sitä henkilökohtaisesti mainostanut.
Hanketta vetää erilaisista virityksistä tuttu Risto Pietilä. Hän on kerännyt bitcoineilla merkittävän varallisuuden ja hän tukee aktiivisesti Janitskinia. Muun muassa osti tälle auton. Janitskin on myös FB-tilillään kertonut ottavansa vastaan rahaa bitcoineina, muttei tietenkään kerro, mistä varat tulevat.

6. Reformi

Reformi on eduskuntavaaleihin tähtäävä lista, joka aikoo asettaa ehdolle muun muassa James Hirvisaaren ja Ilja Janitskinin. Reformin toimistoa pyörittää Janitskinin kotimaan edustajakseen nimittämä Tiina Keskimäki.
Aiempi vastaava äärioikeistolainen yritys oli Olavi Mäenpään johtama Suomidemokraatit, jossa oli mukana suomalaista äärioikeistoa laidasta laitaan. Tämän hyvin nopeasti keskinäisiin riitoihin hajonneen yrityksen pohjatyönä oli laaja ja kovasanainen hyökkäys MV:ssa perussuomalaisia ja erityisesti Jussi Halla-ahoa vastaan. Siinä oli, kuten Reformissakin nyt, kyse Kremlille myötämielisen, muukalaisvihamielisen populistipuolueen perustamisesta. Perussuomalaiset kun ovat monista veljespuolueistaan poiketen suhtautuneet kriittisesti Putinin hallinnon toimiin.

7. Soldiers of Odin -katupartiojärjestö

Katupartiojärjestö esiintyy MV-lehdessä myönteisessä valossa ja yhteydet siihen suuntaan ovatkin toimivia. Odinin sotilaat on myös monin tavoin kytköksissä uusnatsien Vastarintaliikkeeseen.
Odinin sotilaat ovat tuttu näky myös Suomi ensin -liikkeen tilaisuuksissa. Ne myös ovat pyrkineet poliittisen vaikuttamiseen yrittämällä saada neuvotteluyhteyttä kunnallisiin viranomaisiin ja useamman kerran näyttäytyneet eri valtuustojen kokouksissa.
Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 1/2017 toteaa, että ”Soldiers Of Odinin toiminta jäi lopulta lyhyeksi; nykyään järjestön paikallisryhmistä aktiivisia on vain muutama. Turvapaikanhakijoiden määrän noustessa tai jonkin muun riittävän vahvan herätteen seurauksena Soldiers Of Odinin kaltaiset äärikansallismieliset katuparti oryhmät saattavat kuitenkin palata vielä otsikoihin.”

8. Pohjoismainen Vastarintaliike

Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 1/2017 toteaa, että ”Pohjoismainen Vastarintaliike on poliittinen, valtakunnallinen ja ainakin näennäisen hierarkkisesti organisoitunut järjestö. Sen julkilausuttuna tavoitteena on kansallissosialistisen valtion luominen epädemokraattisin keinoin. Pohjoismainen Vastarintaliike voidaankin määritellä luonteeltaan vallankumoukselliseksi ja militantiksi liikkeeksi.”
Uusnatseilla on MV-lehdessä oma keskustelupalsta ja sen lehteä Magneettimediaa mainostetaan siellä isosti. Vastarintaliikkeen taustalla toiminut tavarataloketjun johtaja ja omistaja Juha Kärkkäinen on tehnyt kaupallista yhteistyötä MV-lehden kanssa.
Järjestöllä on myös johtonsa kautta toimivat yhteydet Venäjälle ja sieltä on jopa saatu rahoitusta.
Järjestön lehti Magneettimedia on koonnut myös paperisen yhteispainoksen MV-lehden kanssa. Magneettimediaa jaetaan aktiivisesti kaduilla ja myös laatikkojakeluna. Pilkkanimen tarranatsit järjestö on saanut tavallaan liimailla tarrojaan julkisille paikoille.

9. Ilja presidentiksi -kampanja

Tämän kampanjan tavoitteena on kerätä 20 000 kannattajakorttia, jotta Ilja Janitskin pääsisi presidenttiehdokkaaksi vuoden päästä pidetäviin vaaleihin. Ensimmäisen kannattajakortin alllekirjoitti James Hirvisaari ja kampanjaa hoitaa Tiina Keskimäki. Suomi ensin -liike kerää myös kannattajakortteja. MV-lehti on luonnollisesti mukana.
Johan Bäckman tukee avoimesti ja riemumielellä kampanjaa, joten se on nähtävissä Venäjän etujen mukaisena toimintana. Kaiken tässäkin nähtävissä olevan perusteella voidaan sanoa, että viimeistään onnistuessaan kannattajakorttien keräämisessä, on Ilja Janitskin yksi tapa, jolla Venäjän sekaantuu Suomen vaaleihin.

Pohjaanpalanutta kaksoiskansalaisuuskeskustelua

Kaksoiskansalaisuuteen liittyvään keskusteluun on kietoutunut iso vyyhti tärkeitä asioita. Kun keskustelllaan kaksoiskansalaisuudesta, niin keskustellaan paljon muustakin. Aineksia sopassa ovat populistiministeri, Yleisradion johtamiskriisi, turvallisuustilanteen herättämät pelot, Venäjän toiminta ja moni muu mauste. Joka tapauksessa tällaiseen sekoiluun ei juuri nyt luulisi olevan varaa. Kun kukin osapuoli keskittyisi hoitamaan omat hommansa hyvin ja oikein, niin ainakaan sellaista pohjaanpalamista ei tapahtuisi, kuin nyt on käynyt.

Perussuomalaiselle poliitiikolle Yleisradion haukkuminen ja sen kanssa pitkitettyyn taisteluun ryhtyminen on mannaa. Omat hurraavat, kun toistetaan kerta kerran jälkeen jyrkkiä mielipiteitä ja laitetaan toimittajia järjestykseen. Media saa kuulla kerta kerran jälkeensä valehtelevansa ja jokaisella kerralla median luotettavuus kärsii perussuomalaisten ja varmasti vähän muidenkin silmissä. Tässä tapauksessa tämä tietää jatkuvaa osuman ottamista paitsi Yleisradiolle, myös Puolustusvoimille

Yleisradio toimii, kuten sen pitääkin länsimaisena, journalistisena mediana. Tämä lähtökohta ei tarkoita, että kaikki jutut aina osuisivat kohdilleen, mutta median tärkein tehtävä on valtaapitävien vahtiminen ja kritisointi. Yleisradiota kohtaan on hyökätty jo pitkään ja sen maineen vahingoittaminen on varmasti yksi Suomeen kohdistetun informaatiovaikuttamisen painopisteitä. Tästä kertoo muun muassa Johan Bäckmanin toiminta Yleisradion suuntaan. Vaikka harva perussuomalainen hyväksyy Bäckmania lainkaan, on puolueen yleislinja Yleisradion suhteen hyvin yhtenevä tämän Venäjän hyväksi uupumatta työskentelevän propagandistin kanssa. PS:n edustajat sekä poliittisissa elimissä että julkisuudessa ovat ilmaisseet halunsa ajaa alas tai ainakin kahlita poliittisesti Yleisradion journalismia.

Yleisradioon kohdistettu poliittinen paine ei tarkoita sitä, että Yleisradio olisi tässä täysin syytön uhri, joka on joutunut suotta hankaluuksiin. Sipilän tapauksesta alkanut Yleisradion uutisjournalismin kujanjuoksu vaan jatkuu ja Yleisradion johto on ollut kykenemätön pysäyttämään sitä. Nyt sieltä eroaa ihmisiä, mutta jos kriisi jatkuu, on etsittävä uusia ihmisiä ratkaisemaan tilannetta ja palauttamaan luottamusta. Tähän asti Yleisradion pääjohtaja Lauri Kivinen on pysytellyt varsin taustalla, mutta nyt olisi jo aika astua kunnolla esiin tai siirtyä syrjään. Suomella ei tässä ajassa ja paikassa ole varaa heikkoon Yleisradioon. Tämä muuten pitäisi erityisesti puolustusministeri Niinistön ymmärtää.

Itse asiassa populistisen olemuksensa takia perussuomalaisiin on sisäänrakennettu maailmankuva, joka suhtautuu vihamielisesti journalismiin ja heikentää avointa ja liberaalia demokratiaa, jossa nyt elämme. Toki perussuomalaiset eivät siinä puuhassa mitenkään äärimmäisiä ole, mutta heille on suorastaan luonnollista kaataa eliittiä ja sen instituutioiksi miellyttyjä toimijoita. Mutta yhtäkaikki puolustusministeri nakertaa sisäpoliittisin motiivein instituutiota, joka on keskeinen osa turvallisuuttamme.

Ymmärtääkseni tässä puolustusministerin erityisavustaja syyttää Mashiria ja Pullista Puolustusvoimien vahingoittamisesta.

Lisäys: Kommentissa selitetty ilmaisu, joka tarkoittaakin päinvastaista kuin minun tulkintani: ""Osuma tornissa" tarkoittaa PV:n käytävillä yleensä oman virheen myöntämistä, voidaan esim. kritiikkiä vastaanotettaessa todeta "Osuma tornissa", jolla tarkoitetaan lähinnä sitä, että kritiikki on myös vastaanottajan päässä tunnustettu oikeutetuksi."

Lisäys II: Osuma tornissa tarkoitti alunperin pst-miesten ilmaisua osumasta panssarivaunun torniin. Siitä muotoutui ilmaisu osumasta päähän, siis  henkinen osuma korvien väliin. On mahdotonta varmasti sanoa, että viittaako Leino osumilla Mashirin ja Pullisen mielentilaan vai heidän kirjoitustensa aiheuttamaan reaktioon.

Niinistön ja muidenkin perussuomalaisten puheenvuoroista on luettavissa, että he katsovat kriittisen uutisoinnin olevan maan etujen vastaista toimintaa. Puolustusministerin erityisavustaja Petteri Leino käyttää kiertoilmaisua syyttäessää HS:n Jussi Pullista ja majuri James Mashiria Puolustusvoimien vaihingoittamisesta. Kummankin kirjoitukset olivat oman arvioni mukaan teräviä ja asiallisia analyysejä tilanteesta, eikä kummassakaaan ollut todellakaan mitään yritystä vahingoittaa Puolustusvoimia (tornia). Jos asetelmat ja tosiasiat ovat epäedullisia Puolustusvoimille, se on sitten eri asia. Länsimainen lehdistö on vapaa ja tehdessään työtään saattaa tietysti tehdä myös ikäviä virheitä. Mutta ei lääketiedettäkään hoitovirrheiden takia pidetä arvottomana. Asian tärkeyden ymmärtää, kun muistaa, että valtaa ja instituutioita silmällä pitävä journalismi on aina ensimmäisenä asia, johon diktaattorit puuttuvat.

Ministeri Niinistön kannanotot  ovat herättäneet negatiivistä huomiota. Hänen käyttämänsä kielikuva siitä, että ”vain Suomessa ja Venäjällä voi asevoimien komentajaksi tulla venäläinen” on populistinen väite, joka periaatteessa pitää paikkansa, mutta jossa leikitellään pimeillä voimilla. Hyvä heitto saunanlauteilla, mutta johtavan poliitikon suuhun tuollainen ei sovi.

Kun puolustusministeri Niinistö myös kiiruhti epäilemään asiassa informaatiovaikuttamista, niin hän voisi kiinnittää huomionsa myös oman puolueensa jäseniin. Esimerkiksi kansanedustaja Kansanedustaja Tom Packalén toistaa Venäjän narratiiveja asioista hämmentävällä nopeudella ja tarkkuudella. Ulkoasiainvaliokunnan, Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan ja Naton parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan jäsenenä hänellä ei pitäisi olla oikeasta tiedosta puutetta. Tässä kohtaa on muuten hyvä taas toistaa, että puolueen puheenjohtaja Timo Soini tekee ulkoministerinä kellontarkkaa työtä ja on ollut erinomainen ulkoministeri. Hänellä lienee myös paremmat valmiudet kohdata tuloksellisesti Trumpin hallinto kuin monilla edeltäjillään.

Omalta osaltaan soppa sakeni, kun pintaan putkahti Aamulehden juttu, jossa Puolustusvoimien komentajan jahtiretkistä on epäselvyyttä. Kuten niin usein muulloinkin tällaisissa hyvin epäselvissä ja epämääräisissä tilanteissa, pahimpaan nalkkiin joutuu niistä asioista, joiden avulla yrittää alunperin selvitä tilanteesta. Lindberg oli kiistänyt Puolustusvoimien tehneen bisnestä jahti-isäntiensä kanssa juuri jahtien ajankohtana. Mutta ennen ja jälkeen se oli varmasti tehnyt. Kun Niinistö on kärjistänyt PV:n ja median välejä merkittävästi, niin ei ole hankalaa arvioida, että Lindbergin tilanne on senkin vuoksi nyt huomattavasti hankalampi. Tässäkin käy ilmi se, miten puolustusministeri on ulostuloillaan istunut kusiaispesään Puolustusvoimien takapuolella. Aiemmin hän teki saman reservinkieltäytymiseen liittyvässä keskustelussa,  jossa asetti Puolustusvoimat sellaisen arvokeskustelun kohteeksi, jossa sillä ei ollut mitään voitettavaa, ainoastaan hävittävää.

Myös koko asian tulkintakonteksti, jossa Puolustusvoimien toiminnan lainmukaisuus (kaksoiskansalaisten suhteen) on jo saatettu epäilyksenlaiseksi, tekee tapauksesta paljon ikävämmän.  Lindbergin toiminta on ihan perinteistä isojen poikien suhdetoimintaa, joka on olennainen osa komentajan tehtäviä. Tässä vaan on käynyt niin, että ennen hyväksytyt toimintatavat ovat muuttuneet epäilyttäviksi, vaikkeivat laittomia olisikaan, kuten apulaisoikeusmies on tässä tapauksessa selvittänyt. Maan tapa on muuttunut ja asiat ovat läpinäkyvämpiä, jopa Puolustusvoimilla. Jos kohu jää mediaan, Lindberg selviytynee tästä vähällä, mutta jos poliitikot ottavat tapauksen keppihevosekseen juuri valmistuvassa olevan puolustusselonteon yhteydessä, niin tilanne on jo paljon hankalampi.

Osa kontekstia on myös uuden Yleisen palvelusohjessäännön kohta, jossa upseereja kielletään osallistumasta keskusteluun puoluepoliittiista kiistakysymyksistä. Se luo kuvaa siitä, että Puolustusvoimat ei olisi avoin ja keskusteleva organisaatio. Kritiikistä ja julkisesta keskustelusta huolimatta kohta jäi ohjesääntöön, mutta sen tulkinnassa ohjeistettiin käytännössä mitätöimään kyseinen määräys. Määräysten antaminen, joita ei tarvitse noudattaa, ei ole, eikä pidä olla, sotaväelle tyypillistä toimintaa.

Puolustusvoimien tehtävänä on taata maan turvallisuutta ja merkittävä osa siitä työstä on luottamuksen herättäminen mahdollisimman monessa. Luottamus syntyy älykkäästä ja lainmukaisesta toiminnasta. Tässä kohtaa PV on kärsijänä, kun toimintaympäristössä on yhä enemmän kriisinkaltaisia elementtejä, mutta lainsäädäntö on hyvin toisenlaiseen maailmaan rakennettu. Ymmärrän hyvin, että turvallisuuden vaaliminen voi silloin vaatia luovia ratkaisuja. Varsinkin kun meillä ei vielä ole tiedustelulainsäädäntöä. Mutta silloin pitää toimia fiksusti ja jos toiminta ei sitten ollutkaan fiksua, niin sen jälkeen keskitytään vahinkojen minimoimiseen ja uusien toimintakeinojen etsimiseen. Nyt on nähty mitä ilmeisimmin terminologiseen ja juridiseen hiustenhalkomiseen perustuvia kieltoja, joiden uskottavuutta jatkuvasti esiin tulevat tapaukset murentavat. Julkisessa keskustelussa ei pärjää, jos vaikutelmat ovat noin heikkoja, vaikka hallinnollisesti olisi kuinka oikeassa. Pitää tosin muistaa, että viranomaisiilla on hankala paikka tällaisissa, kun kamppaillaan oikeiden termien, lainmukaisuuden vaatimusten ja salassapitovelvollisuuksien keskellä. Silloin voivat viestinnällisesti parhaat ratkaisut olla tavoittamattomissa.

Olen nähnyt useitakin puheenvuoroja, joissa Yleisradion uutisointi on tulkittu hyökkäykseksi  Puolustusvoimia kohtaan ja Suomen turvallisuuden vaarantamiseksi. Kaksoiskansalaisuuslakia on moitittu lapsellisen hyväuskoiseksi. Tämä on pelkkää jälkiviisautta, sillä vuosituhannen vaihteen maailmassa, kun lakia sorvattiin, ei ollut näkyvillä nykyisenkaltaisia uhkia. Kaksoiskansalaisuus oli ajateltu lähinnä ulkomailla asuvien suomalaisten kannalta tärkeäksi. Nyt ajat ovat muuttuneet ja lakeja pitää muuttaa. Mutta sen väittäminen, ettei kaksoiskansalaisuutta olisi pitänyt lainkaan sallia menee samaan kategoriaan hömpötyksiä, kuin että Venäjä väistämättömästi hyökkää Suomeen tietyin välein.

Kaksoiskansalaisuuskeskustelussa on pohjimmiltaan kyse siitä, että ketkä ovat lojaaleja. Kun ajat ovat kovat, ovat lojaalisuusvaateetkin kovemmat. Sodat ja konfliktit ovat läpi historian johtaneet erilaisten epälojaaleiksi epäiltyjen vähemmistöjen kohdalla ikäviin seurauksiin. Ikävyys voi olla epämääräisiä epäilyksiä tai kansanmurhia tai mitä tahansa siltä väliltä. Epäilys on itse asiassa heijastumaa siitä, mitä pelätään. Nyt pelätään Putinin Venäjää. Se miten Putin ja hänen koneistonsa on toiminut, on syynä sille miksi kaksoiskansalaisia nyt pelätään. Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Venäjän valtio pitäisi kiinni monin tavoin kansalaisistaan ja kontrolloisi heitä myös toisessa maassa.

Putinin Venäjä on iskenyt nimenomaan arkeen. Ei meidän tarvitse pelätä rautatiesiltojen räjäyttämistä, vaan väärän tiedon tuomista eteemme ja oikean tiedon liikuttamista pois. Tällainen epäilys voi kohdistua kehen tahansa ihmiseen. Tällainen epäilys myös vie hyvin tehokkaasti halut palkata ihmisiä, vaikka turvallisuusriskit todellisuudessa olisivat hyvin hallittavissa.

Sekä kaksoiskansalaisuuskeskustelussa että sen johdannaisessa YLE-keskustelussa on loppujen lopuksi kysymys pelosta ja epäilyksistä Putin Venäjää kohtaan. Nämä tunteet vellovat ihan oikeista syistä voimakkaina, mutta epämääräisinä. Peloissaan olevan ihminen etsii keinoja tehdä oloaan turvallisemmaksi. Koska pelko on tunne, riittää sen tyynnyttämiseen usein tunteisiin vetoava keino, vaikka se olisi tehotonkin oikeiden riskien suhteen. Tähän perustuu Trumpin maahantulokielto seitsemän maan kansalaisille ja sama koskee myös kaksoiskansalaisten asemaa Suomessa. Toki joidenkin kaksoiskansalaisten toimiminen maamme turvallisuutta vastaan on mahdollista, mutta syytä hysteriaan ei kuitenkaan ole.

Kuten aina historian käänteissä, viattomat ihmiset kärsivät kaikkein eniten. Tässä tapauksessa suomenvenäläiset, jotka elävät uusina suomalaisina, yrittäen rakentaa arkeaan ja toimentuloaan miten parhaaksi taitavat. Myös heillä tulee olla ehdoton oikeus luottaa valtioon, jonka kansalaisia he ovat. Ei kohdella kaksoiskansalaisia joukkona, vaan yksilöinä. Se teettää enemmän, mutta varmasti on kannattavampaa kuin ison joukon sulkeminen kategorisesti pois lojaalien joukosta.

Kirja on tulossa

Kirja on vielä tämän sunnuntain loppuun Docendon verkkokaupassa tarjouksessa ennakkotilaajille.  Sen voi tilata tästä, alennuskoodina RYSKY. Tuossa mainoksessa oli väärä kuukausi ilmestymispäivässä, se tulee ulos puolentoista viikon päästä.

Turvallisuuspoliittinen harrastukseni lähti liikkeelle loppuvuonna 2012, koska halusin selvittää itselleni asioita. Osallistuminen keskusteluun oli tavallaan vain oheisvahinko, sillä ennen kaikkea halusin selvittää asiat itselleni. Ajattelin silloin niin, että tässä on projekti, joka suhteellisen pian tulee päättyy itsekseen, kun sekä pohdiskelu että blogi kokevat luonnollisen hiipumisen. Niin ei käynyt. Ensin tuli Twitter ja sitten tuli Krim.

Twitteristä löytyi pienen pieni joukko asianharrastajia, jotka reagoivat twiitteihini ja blogeihini. #Turpo oli hyvin pienen piirin harraste. Mutta kuitenkin hyvin asiantuntevan ja minulle merkittävän, että se ohjasi eteenpäin tiedonhankinnassa ja avasi sen valtavan tietovarannon, joka verkossa on. Kun lähtee tavallisen lehdenlukijan tasolta ja päätyy julkaisemaan kirjan aiheesta, niin siinä välissä on tullut luettua aika paljon. Päätin jo hyvin varhain, että tätä vedetään punk-asenteella: jokainen osaa, asenne ratkaisee.

Lähtökohtani koko hommalle oli se, että maailma oli muuttunut. Ensimmäinen itse asiaa koskeva merkintä blogissa sisälsi joukon havaintoja, jota nykyään kutsutaan nimityksellä hybridisota. Se näkemys kävi hyvin ikävällä tavalla toteen Krimillä. Venäjä ei muuten juurikaan esiintynyt blogini alkutaipaleella kirjoituksissani, sillä se ei silloin ollut olennainen asia. Turvallisuuspolitiikka eri ulottuvuuksineen oli varautumista länsi-integraation haasteisiin, sisäiseen turvallisuuteen, teknologian kehittymiseen ja ilmastonmuutokseen aiheuttamiin muutoksiin erityisesti arktisella alueella. Esitin alkuvuonna 2013 vienon epäilyksen siitä, että lapsikiistoilla saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, että Suomea haluttiin mustamaalata polittisista syistä venäläisten silmissä.Silloin tämä tuntui itsestänikin niin kovalta syytökseltä, että tuntui uhkarohkealta lausua moista ääneen. Sen jälkeen on opittu ikävän paljon.

Puolentoista viikon päästä ilmestyvä kirja on eräänlainen väliraportti tästä bloggaamisena alkaneesta henkilökohtaisesta projektista. Sen sisältö on isolta osin ammennettu tästä blogista. Työn loppuvaiheessa tuli vielä mukaan kuvaan Trump ja saa nähdä, mitä kaikkea hän ehtii tehdä, joka vaikuttaa kirjassa esittetyihin näkemyksiin.

Voisi joka tapauksessa sanoa, että sanominen siirtyy kirjan myötä uudelle tasolle. Olen saanut tämän käsistä lähteneen harrastuksen myötä kirjoittaa asiasta valtakunnan tärkeimpiin medioihin, puhua siitä monenlaisten ihmisten kanssa monenlaisissa paikoissa ja ennen kaikkea olen saanut vastata ajan haasteeseen. Meidän pitää yritää ymmärtää tätä ympärillämme rajusti muuttunutta maailmantilannetta ja keskustella siitä järkevästi. Suomen valtiojohto tarvitsee tuekseen kansakunnan, joka ymmärtää ja tietää asioita mahdolllisimman paljon. Mitä paremmin olemme asioista perillä, sitä paremmin pystymme tekemään itsellemme parhaita mahdollisia päätöksiä sillä kapella liikkumavaralla, joka meillä on.. Tässä sodan ja rauhan välissä olevassa turvallisuuskriisissä tärkein puolustuslinjamme kulkee, ainakin toistaiseksi, korvien välissä. Mitä lujempi se on, sitä epätodennäköisempää on, että tarvitsemme muunlaisia.

Trumpin suomalaisen kannatuksen anatomiaa

Donald Trump on Yhdysvaltain presidentti, jonka maan kansalaiset valitsivat johtajakseen. Siinä asemassa oleva ihminen kuitenkin herättää voimakkaita tunteita kaikkialla maailmassa, koska Yhdysvallat koskettaa käytännössä kaikkien maailman ihmisten elämää tavalla tai toisella. Siksi on hyvin yleistä, että myös muiden maiden kansalaisilla on mielipide Yhdysvaltain presidentistä. Trumpista varsinkin.

Suomessa Trumpin kannattajia on vähemmän. Siksikin on hyvin kiinnostavaa, mikä saa ihmiset uskomaan tähän ristiriitaiseen hahmoon, jonka tekemiset eivät juurikaan kehuja kerää. Kritiikin, asiallisen ja asiattoman, vuo virtaa vuolaana. Tai ehkä juuri siksi hän myös viehättää; hän niin sanotusti haistattaa pitkät tehdessään mitä tahtoo. Kyytiä saavat poliittiset vastustajat, media, tiedustelupalvelut, oikeuslaitos, liittovaltion virkakoneisto, ulkomaat ja niin edelleen. Trump on omalla tavallaan osa sitä protestia, joka näkyy länsimaissa populististisina poliittisina liikkeinä, ääriajattelun nousuna ja jota Venäjä hyödyntää järjestelmällisesti länttä heikentääkseen.

Trumpia kannattavissa ryhmissä näkyy myös heijastuksena Trumpin vaalikampanjan olemus ja teemat. Se näyttäisi vetovan samoihin ryhmiin kuin Yhdysvalloissa. Trumpin kampanja ei muuten todellakaan ollut niin tempoileva ja sattumanvarainen kuin miltä se näytti. Taustalla oli sosiaaliseen median big dataan pohjautuva järjestelmä,  joka syötti kampanjalle tietoa mitä piti sanoa kelle ja missä. Sen vaikutus on siis ulottunut selvästi tänne asti. Paradoksaalisesti tämä on juuri sitä globalisaatiota, jota monet Trumpin kannattajat kovin vastustavat. Tosin Trumpin kannattamiseen liittyy paradokseja muutenkin valtavasti.

Trump käyttää erilaisia voimakkaita, ideologisia kiinnityskohtia taitavasti hyväkseen. Siksi vasemmistolaiset kapitalismikriitikot ylistävät republikaanista miljardööriä, joka on täyttänyt hallituksensa investointipankkiireilla ja muilla raharikkailla. Kovan linjan kristityt tukevat liberaalia, kolmatta kertaa naimisissa olevaa tekopyhää irstailijaa. Valtaeliittiä demokratian estämisestä epäilevät populistit tukevat Trumpia, joka yrittää kaikin keinoin kiertää ja välttää demokraattisen päätöksenteon vaikutuksia omaan tekemiseensä.

Kukin Trumpia kannattava fraktio on valmis olemaan edes ajattelematta Trumpin itselleen vieraita näkemyksiä saadakseen sen oman tärkeän asiansa edistymään. Tämä selittää myös sen, miksei Trumpin tarvitse olla sanoissaan koherentti, vaan hän voi yhdelle porukalle sanoa ensin yhtä ja toiselle sitten ihan vastakkaista. Ulkopuolelta tämä vaikuttaa järjettömältä, mutta se toimii. Donald Trump on nyt maailman mahtavimman valtion presidentti ja tekee mitä tahtoo.

Oheinen luokittelu ei tietenkään pysty kuvaamaan ihmiskunnan henkisen monimuotoisuuden loputtomuutta lähellekään täydellisesti, mutta antaa tuo kehystä ymmärtää ilmiötä.

Populistit

He uskovat Trumpin tyyliin tehdä isoja ja ennen kuulumattomia ratkaisuja. Heille Trump on taitava kansan tuntojen tulkki, joka myös muuttaa isot puheet teoiksi. Yksi populismin perinteisiä kritiikin aiheita on ollut, että poliitikot eivät tee mitä lupaavat. Tämä onkin ihan perusteltua siinä mielessä, että vähänkään räväkämmät lupaukset jäävät yleensä realismin ja kompromissien jalkoihin. Trump on tosiaan ryhtynyt toteuttamaan asioita joista puhui, vaikka valinnan jälkeen moni piti niitä katteettomiksi jäävinä kampanjapuheina. Yleinen odotus oli, että nyt kun kampanja on ohi, Trump ”rauhoittuu”. Niin ei ole käynyt.

Ulkoministeri ja populismin teorian ja käytännön mestari Timo Soini osaa arvostaa ja ymmärtää Trumpin peliliikkeitä. Ulkoministerinä erinomaisesti pärjännyt Soini voikin itse asiassa olla juuri oikea mies oikeassa tehtävässä, kun Yhdysvaltoihin syvästi kiinnittynyt Suomi pyrkii pärjäämään hankalassa tilanteessa.

Arvokonservatiivit

Moni Trumpin äänestäjistä Yhdysvalloissa ei juurikaan perustanut Trumpista henkilökohtaisesti, mutta he äänestivät häntä omien ajatustensa puolustajana. Trump on jo toteuttanut ja toteuttamassa lisää abortinvastaisia toimia. Tämä on hyvin merkittävä asia monelle Trumpia kannattavalle. Myös Ylipäätään Trump on monille vastaisku yhä vapaamielisemmälle ja kirjavammalle maailmalle, joka aidosti ahdistaa ja tuntuu väärältä.

Leo Meller kertoo Patmoksen blogissa Trumpin herättämistä tunnoista.

Äärioikeistolaiset ja rasistit

Yhdysvalloissa Trumpin takaa löytyy muun muassa Kux Klux Klan ja muita äärioikeistolaisia ja rasistisia suuntauksia. Trumpin päästrategi Steve Bannon, jonka hän nimitti myös Kansalliseen turvallisuusneuvostoon, on yhdysvaltalaisen äärioikeiston uuden suuntauksen alt-rightin kärkinimi. Siksikin äärioikeistolaisesti ja rasistisesti ajattelevat uskovat Trumpiin.

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kokee Truumpin kanssa vahvaa yhteenkuuluvuutta ainakin sen suhteen, ketkä heitä kumpaakin vastustavat.

Rajat kiinni- ja vastaavissa ryhmissä nivelletään Trumpin kritiikki yleiseen epäuskoon journalistista mediaa kohtaan. He tuntuvat ottaneen Trumpin omakseen paitsi Meksikon muurin, median haukkumisen ja maahantulokiellon takia, myös yhteisten vastustajien takia.

Trumpin poliittinen retoriikka vetoaa.

Ilja Janitskin on vankkumaton Trumpin kannattaja ja hakee hänestä innoitusta ja uskoa omaan presidentinvaalikampanjaansa. Janitskin siis aikoo saada tukijoineen kasaan tarvittavat 20 000 kannattajakorttia, joiden avulla hän pääsisi viralliseksi presidenttiehdokkaaksi.

Johan Bäckman on työnantajansa Venäjän valtion etujen väsymätön ajaja ja yksi hänen lempiaiheistaan viime aikoina on ollut Ilja Janitskinin presidentinvaalikampanjan tukeminen ainakin näin sanallisesti.

Poliittiset marginaalit

Trumpin vaalilause oli ”Drain the swamp”, jonka voisi suomentaa myös ”Rötösherrat kiikkiin”. Trump lupasi kaataa Washingtonin eliitin ja tämä on vedonnut monenlaisiaan marginaaleihin kaikissa kuviteltavissa olevissa poliittisissa suunnissa. Mielenkiintoista on, miten Trumpin kannatuksessa esille puskevat myös täällä Suomessa erilaiset salaliittoteoriat liittyen Clintoniin ja muihin liberaaleihin. Nyrkkisääntönä näyttää olevan, että jos et luota systeemin, pidät Trumpia mahdollisuutena. Osansa tämän kannattajaryhmän synnyssä meillä lienee myös globalisoituneessa mediaympäristössä syntynyt yhdysvaltalaisten salaliittoteoriasivustojen vaikutusvaltaisuus vaihtoehtoisten faktojen maailmassa.

Hillary Clintonia vastaan suunnattu kiihotus, jota tuli runsaasti sekä Yhdysvaltain sisältä että Venäjältä, on vaikuttanut myös suomalaisiin. 

Uusin tulokas maailman valtaeliitin kuvauksiin Illuminatin ja reptiliaanien jälkeen on pedofiilikultti. Sinällään nämä salaliittoteoriat heijastavat hyvin sitä, mikä paha maailmassa näyttää juuri nyt kaikkein pahimmalta.

Trump itse pti esillä pitkään aktiivisesti Obaman syntymämaahan liittyvää birther-salaliittoa. Sen avulla hän sai epäilemättä osan suosisotaan salaliittopiireissä. Nyt nämä porukat auttavat tuottamaan ja levittämään salaliittoteorioita hänen puolestaan. Yksi viimeisimmistä on tässä Sanden Räyhäblogissa toistettu väite siitä, että ISIS olisi Yhdysvaltain hallinnon tekosia.

Mitähän miettivät nyt he, ketkä kyynisesti julistivat ennen  vaaleja, että Trump ja Clinton ovat ihan yhtä huonoja. Jotkut toki ovat näin edelleen lujasti sitä mieltä, että Hillary Clinton olisi ollut huonompi valinta.

Monien hyvin vaihtoehtoisten poliittisten näkemysten omaajilla on suuret odotukset Trumpin muutosvoiman suhteen. Tässä, kenties hieman humoristisesti, Trumpin valtaanousuun liitetään toive ilmateitse tapahtuvan mielenhallinnan lopettamisesta. Kyseessä on siis salaliittoteoria reittilentokoneiden levittämistä kemikaaleista. 

Putinistit

Suomessa Trumpia kannattavat myös putinistit, kärjessä herra Johan Bäckman. Heidän suhtautumisensa kumpuaa luonnollisesti Kremlin suhtautumisesta. Ainakin toistaiseksi Trump on heidän suosikkinsa ja asiaan kuuluu myös vahva usko siihen, että Putin ja Trump pääsevät hyvään sopimukseen. Hyvä tarkoittaa siis Venäjän etujen mukaista sopimusta. Trumpin suhtautuminen Putiniin tapaan hallita ainakin on perin ymmärtäväinen.
Trumpin takana olevien äärioikeistolaisten puolelta löytyy myös hyvin mielenkiintoisia yhteyksiä Venäjän nationalistiseen kenttään. Äärinationalistinen ideologi Alexander Dugin haastatteli viime vuoden puolella salaliittoteoriota täynnä olevan, äärioikeistolaisen Infowars-sivuston luojaa Alex Jonesia. Syvä kunnioitus näytti olevan molemminpuolista. Äärioikeistolainen aktivisti, joka vetää Californian separatistista liikettä, asuu nykyään Venäjällä ja johtaa sieltä toimintaa. Ylipäätään alt-right -liikkeellä ja Venäjällä on lukuisia poliittisia yhteyksiä.
Epäilen tosin,  että maailman putinistien rakkaus Trumpiin voi lakastua nopeastikin, jos presidenteillä menevät sukset ristiin.

Venäjän valtion palveluksessa oleva Herra Johan Bäckman on jo pitkään esittäytynyt Trumpin kannattajaksi.

Usko näiden kahden presidentin toimivaan yhteyteen ja sen synnyttämän muutoksen hyvyyteen on vahva.

Trumpin nationalistinen, kansallisvaltiovetoinen ajattelu on hyvin saman suuntaista kuin Putinin Venäjän vetämä linja.

Kaksoiskansalaisuuskohun ulottuvuuksia

Koko rähäkkä alkoi siitä, kun YLE julkaisu tammikuun viimeisenä päivänä uutisen,  jossa kertoi, että ”Puolustusvoimat ei ole jäänyt odottamaan lakimuutosta, vaan on ottanut käyttöön omat säännöt ja toimintatavat Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisia kohtaan.” Uutinen kertoi myös, että ”Puolustusvoimat teki muutamia kuukausia sitten turvallisuusselvityksen henkilölle, jonka piti käyttää työssään Puolustusvoimien tietojärjestelmää, jossa on henkilökuntaa koskevia tietoja. Turvallisuusselvityksessä paljastui työntekijän Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisuus. Tämän jälkeen häntä ei päästetty työtehtävään, joka oli hänelle jo aiemmin suunniteltu.”

Sen lisäksi ”Yle sai nähtäväksi Puolustusvoimien hiljattain antaman salaisen ohjeistuksen, jonka mukaan Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavien varusmiesten koulutusta muutetaan. Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisia ei enää kouluteta sellaisiin tehtäviin, joissa heillä on mahdollisuus päästä käsiksi turvallisuuden kannalta merkittävään tietoon.” Yle kertoi myös, että ”Yksittäisten tapausten lisäksi Puolustusvoimissa on Ylen saamien tietojen mukaan alettu rajoittaa varusmiespalvelukseen tulevien Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisten toimintaa.”

Tämä oli siis se mitä kerrottiin. Ja kuten niin usein tällaisissa, se alkuperäinen uutinen tahtoo unohtua mekastuksen alkaessa.

Puolustusministeri Jussi Niinistö riensi ensin kieltämään koko asian ja lisäsi vielä, että ”Tässä voi olla kyse informaatio-operaatiosta, jolla syötetään tarkoituksella virheellistä tietoa varteenotettavan median kautta.” Hieman myöhemmin hän kuitenkin kertoi, että kyseistä asiaa koskeva lainsäädäntöhanke on tosiaan vireillä. Lisäksi Niinistö myöhemmin yltyi kritisoimaan Yleä hyvin kovasanaisesti siitä, että Venäjällä uutinen herättää kielteisiä reaktioita: ”Ylen kirjoittelu on pakko saada muuttumaan, sen on pakko ottaa toinen ääni kellossa. Ei tällä tavalla voi jatkaa.” Hän myös vaatii Yleltä anteeksipyyntöä asiasta. Niinistön erityisavustaja Petteri Leino nimitti Yleä Twitterissä valemediaksi.

Myös muut perussuomalaiset ovat ottaneet kovan linjan ja kritisoineet kovasanaisesti Yleä. Ylen Riikka Venäläinen kertoo lähteestä: ”Meillä on lähde Puolustusvoimissa, Venäläinen muistuttaa. Hän kuvaa lähdettä luotettavaksi ja merkittävässä asemassa olevaksi.” Venäläinen on myös kertonut, että Yle pitää tiukasti kiinni lähdesuojasta. Perussuomalaiset ovat jo käyttäneet tässä yhteydessä sanoja myyrä ja trolli. Kumpikaan ei tosin sovi tähän tapaukseen, ellei kyseessä sitten tosiaan ole viholliseksi katsotun tahon vakooja (myyrä) tai ärsyttämisellä ja muulla häiriköinnillä keskustelua häiritsevä ihminen (trolli). Apajille on myös ilmestynyt epämääräinen markkinointimedia, https://uutissuora.fi/uutiset/yle-levitti-salaisuuksia/ joka hysterisoi myyrä-teemaa.

Puolustusvoimat on vaatinut Yleltä oikaisua, koska siellä ei heidän mukaansa ole sellaista ohjetta,  josta Yle uutisessaan kertoo. Puolustusvoimat myös korostaa toimivansa aina lain mukaan.


Muutamia näkökulmia tilanteeseen


Kaksoiskansalaisuus Venäjän näkökulmasta

Venäjä edellyttää kaksoiskansalaisilta paitsi rekisteröitymistä, myös kaikkia Venäjän kansalaista koskevien velvollisuuksien noudattamista. Tämä koskee viranomaisten ohjeita ja määräyksiä, myös turvallisuusviranomaisten. Ulkomaan kansalainen sen sijaan ei voi saada Venäjän kansalaisuutta luopumatta edellisestä kansalaisuudestaan. Sen sijaan Venäjän kansalainen ei menetä kansalaisuuttaan ottaessaan jonkun toisen maan kansalaisuuden.

Kaksoiskansalaisuus ihmisen näkökulmasta

Toinen kansalaisuus on yksilölle aina lisää mahdollisuuksia. Venäjältä, varsinkin rajan läheltä  kotoisin olevat ihmiset pitävät yleensä kahta passia hyvin tarpeellisena. Venäjän passilla pääsee helposti Venäjälle ja Suomen passilla muualle. Kaksoiskansalaisuudessa voi olla kysymys vanhempien lähisukulaisten hoitamisesta tai omaisuudesta Venäjällä. Venäjän kansalaisuus on maan lakien kannalta hyvin iso asia. Siksi kaksoiskansalaisuus on ihan käytännössäkin usein tärkeä asia ihmisen elämässä.

Mikä paperi oli kyseessä

Yle kertoo nähneensä ohjeen, Puolustusvoimat kieltää sellaista heillä olevan. Ehkä kyseessä on puolustusministeriön paperi. Tai että se ei ole ohje, vaan vasta esitys tai luonnos sellaiseksi. Juridinen erottelu tai jopa saivartelu antavat paljon mahdollisuuksia tiukan suomalaisen hallintotavan takia. Aina voi kysyä myös, että kuvasiko lähde Ylen näkemän paperin luonteen oikein. Tai kuvasiko Yle paperia oikein. Tiedustelutiedosta on tuttua se pääsääntö, että tieto paljastaa paljon siitä, mistä ja miten se on saatu. Siksi voi hyvinkin olla mahdollista, että ensin lähde ja sitten vielä Yle ovat häivyttäneet uutisoinnissaan periaatteessa hyvin olennaisia asioita, jotka olisivat paljastaneet liikaa lähteestä. Mutta jotka olisivat olleet tärkeitä.

Motiivit ohjeeseen

Voi myös toki olla, että tämä ohje on laadinnassa tai ollut tulossa voimaan. Silloin sen taustalta löytyisi syitä, miksi tällainen päätös on tehty. Voi olla, että on saatu tiedustelutietoa, joka kertoo rajauksen välttämättömyydestä. Tai sitten Ruotsi on syvenevän puolustusyhteistyön takia halunnut tällaista rajausta. Tai ehkä paine rajaukseen on tullut Naton puolelta. Puolustusvoimien lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö edellyttää todennäköisesti tällaisia varotoimia myös Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavia kohtaan. Taustalla isona kuvana siis tietysti tietysti Venäjän aggressiivinen ja häikäilemätön tapa käyttää hyväkseen kaikki mahdolliset vivut omaksi hyväkseen.

Puolustusministerin toiminta

Puolustusministeri Niinistö on ennenkin toiminut median kanssa tavoilla, jotka ovat herättäneet kummastusta. Niin nytkin. Reservinkieltäytymispuheillaan hän asetti PV:n arvoperustaisen kiistelyn kohteksi. Nyt hän haluaa ehdottomasti ja totaalisesti jyrätä Ylen. Kun tällainen asia viedään tuolle tasolle, niin kamppailusta ei kukaan selviä ilman vahinkoja. Niinistö ja puoluekumppaninsa ovat toki osoittaneet usein, etteivät kunnioita journalismia tai lähdesuojaa. Tottakai Ylen kuuluu tehdä uutinen merkittävästä asiasta, jonka se saa tietonsa ja tottakai sen kuuluu suojata lähteensä. Nämä ovat länsimaisen, vapaan median perusasioita. Virheitä tekevä media ei ole valemedia, eikä tässä ole vielä virhettä osoitettu.
Jos puolustusministeri syyttää Yleä maan edun vastaisesta toiminnasta, niin kyllä hän saa myös katsoa peiliin. Hankalia asioita kannattaa joskus hoitaa jämäkästi vain kulisseissa, ei aina kannattajakunnan hurraa-huutoja hakien.

Median mielenkiinto asiaan

Turvallisuuspolitiikkaan liittyvät asiat ovat nyt ihmisistä mielenkiintoisia ja siksi media haluaa niitä käsitellä. Niissä on nyt ulottuvuuksia, jotka värisyttävät ja ne myös jakavat ihmisiä voimakkaammin. Nyt tehdään myös isoja, ennenkuulumattomia ratkaisuja esimerkiksi lainsäädännössä. Kun yhdistetään median mielenkiinto ja aiheiden jakavuus, syntyy kasvava todennäköisyys sille, että tietoja vuodetaan medioihin. Näillä vuodoilla pyritään yleensä vaikuttamaan vuodetun asian kehittymiseen. Vastaavia juttuja jostakin oikeasti tai liioittelun avulla kuohuttavasta on nähty viime aikoina silloin tällöin.
Samaan aikaan on tosiaan käynnissä informaatiosota meitä vastaan. En näillä näytöillä usko tämän olevan alunperin osa sitä, mutta kyllä tämä mukaan heti otettiin. Suomalaisia yhteiskunnallisia instituutioita vastaan on käynnissä hyökkäys. Yle on varsinkin ollut pitkään sellaisen hyökkäyksen kohteena sen tärkeyden takia. Puolustusvoimat on tietysti samassa asemassa, mutta se on instituutiona niin erilainen, että sen nakertaminen on hankalampaa.
Ei ole vaikeaa ennustaa, että erilaiset kohut ja vastaavat tulevat olemaan osa keskustelua myös tulevaisuudessa. Siksi Suomelle ja suomalaisille elintärkeiden organisaatioiden on opittava viestimään nopeasti ja tarkasti, minimoiden vahingot. Nyt on liian usein nähty sitä, että esiteltyjen ongelmien lisäksi on luotu vielä niitä setvittäessä joukko uusia. Journalistien tehtävänä on edelleen kaivaa esiin asioita ja julkistaa niitä. Siinä työssä on oltava entistä huolellisempi ja perusteellisempi, joka tietysti on hankalampaa vähentyneiden resurssien ja koventuneen uutiskilpailun takia. Kaikilla on opittavaa.

Saa nähdä, miten tapahtumat etenevät tässä tapauksessa.