Turkissa avautui hybridisodan rintama

Venäläiskoneen alasampuminen vaikutti kuviolta, johon oli Turkissa varauduttu. Venäjän ilmavoimien suurimmalta osalta lienee tarkoituksellinen suurpiirteisyys ilmatilojen rajoihin siellä ja täällä on niin normaalia, että alasampumisesta tuntuivat yllättyneen kaikki. Tässä Erdogan käytti samalla tavalla kuin Putin autoritäärisyytensä suomaa ketteryyttä ja häikäilemättömyyttä päätöksenteossa. Aidosti demokraattinen monipuoluejärjestelmä ei ihan helposti taivu tällaiseen voimankäyttöön, vaikka asialliset perusteet olisivat olemassa.

Venäjän reaktio on ollut kova. Viisumivapaus on purettu, turkkilaisia karkotetaan ja jossain vaiheessa suhteellisen lämpimätkin suhteet on laitettu jäihin. Tämä tilanne antaa mahdollisuuden tarkastella Venäjän tapaa painostaa ulkovaltaa omaan tahtoonsa. Samaa painostusta on tehty jo pitkään Venäjän naapurimaita kohtaan, mutta hankaluutena on erottaa ja nähdä hivuttamalla tapahtuva Venäjän toiminta. Kun suhteet Turkkia kohtaan sen sijaan kokivat melkoisen pikajäädytyksen, on kontrasti paljon selvempi. Toki riippuu paljon siitä, kuinka kovaa painetta Kreml päättää Turkkiin kohdistaa, mutta joka tapauksessa lähiaikoina lienee luvassa gerasimovilaisen hybridisodankäynnin näytös Turkkia kohtaan.

Jää nähtäväksi, mikä on kurdien asema kaikessa tässä. Tällä hetkellä he taistelevat lännen tuella Daeshia vastaan, mutta Turkki puolestaan käy ankaraa sotaa heitä vastaan. Erdogan on kurdien vihollinen ja toisinpäin, joten Moskovan kurdiyhteyksiä heidän sirpaleiseen kenttäänsä on varmaan viime viikon aikana kiivaasti päivitetty. Tällaisten kiistettävien proxyjen käyttö on olennainen osa hybridisotaa.

Toistaiseksi eniten näkyvillä ovat kuitenkin olleet talousasiat ja informaatiovaikuttaminen. Venäjä ei vastapakotteita EU:lle määrätessään säästänyt itseäänsäkään, joten saa nähdä, tulevatko Turkin rankaisutoimet yltämään Venäjällekin tärkeisiin energiahankkeisiin. Myös Turkin maantieteellinen asema Bosborin salmen vartijana ja Euroopan ja lähi-idän välissä tekee siitä strategisesti yhden maailman tärkeimmistä valtioista. Voisi muuten kuvitella, että Venäjän reaktio ja toimet olisivat samaa sukua kuin sen reaktiot ja toimet Suomen Nato-jäsenyyteen, joten siinäkin mielessä tilanteen tarkasteleminen on mielenkiintoista.

Toinen puoli tilannetta on kiivaana käydä infosota. Venäjä on sisäisesti ja ulkoisesti heittänyt paljon peliin Turkkia vastaan. Ensin Syyria syrjäytti Ukrainasta puhumisen ja nyt Turkki saa kokea miltä tuntuu Venäjän median ylhäältäpäin lietsottu viha. Toki moni venäläinen tuntee Turkkia omakohtaisesti, sillä se on ollut viime vuodet Egyptin ohella maan venäläisten tärkeimpiä lomamatkojen kohteita. Mutta jos venäläisten niin hyvin tunteman Ukrainankin on onnistuneesti uskoteltu olevan fasistinen valtio, niin tässäkään tuskin on vaikeuksia.

Resonointi on infosotaan liittyvä termi, jolla tarkoitetaan tahallaan tai tahattomasti jonkun osapuolen propagandaa omaan ympäristöönsä välittävää toimintaa. Resonaattorit voivat olla liikkeellä tieten tahtoen asiaa ajaen tai ihan muu tavoite mielessään. Tätä resonointia on yleensä vaikea täsmällisemmin nimetä ja se on erittäin helposti kiistettävää toimintaa.

Ei Suomessakaan Erdoganin hallintoa toki rakasteta, mutta ei täällä Turkki-vihaa juuri lietsota. Armenian kansanmurhasta keskustelu voi ehkä turkkilaisista tuntua siltä, mutta siinäkin kyse on enemmänkin kamppailusta historian tulkinnasta. Tässä Venäjän median julistamassa totaalisessa Turkin vastaisuudessa sen sijaan pyritään mustamaalaamaan Turkki petolliseksi selkäänpuukottajaksi, terroristien tukijaksi.

Koska Turkkia koskeva arvostelu on pitkälti ”vieraslaji” suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa, on se helpompi huomata nyt. Siksi tämä venäläiskoneen alasampumisesta liikkeelle lähtenyt Turkki-mollaus toimii eräänlaisena väriaineena, joka näyttää miten Venäjän infosodan viestit kulkeutuvat (tai ovat kulkeutumatta) suomalaisessa keskustelussa.

Tässä joukko venäläistä propagandaa levittäviä suomenkielisiä Twitter-tilejä jakaa linkkiä Sputnikin juttuun, jossa kyseenalaistetaan Turkin saama tuki muilta Nato-mailta.

Yhtenä esille nostettuna teemana on myös jälleen halu iskeä kiilaa lännen keskinäisiin suhteisiin. On varmasti ihan totta, että lännessä Turkin toimintaa ei suurella tyytyväisyydellä katsella, mutta rintama on julkisuuteen päin yhtenäinen, koska sen on pakko sitä olla. Ylipäätään vahvasti esillä oleva teema on presidentti Erdoganin arvostelukyvyn kyseenalaistaminen. Siihen antavat myös reaalimaailman tapahtumat ja häntä kohtaan tunnetut epäluulot hyvän pohjan niin idässä kuin lännessäkin. Turkin vähintäänkin lepsu suhtautuminen kurdejakin vastaan taistelevaan Daeshiin on osa tätä narratiivia.


Donetskin ”kansantasavallan” ”tietotoimistoa” johtava Janus Putkonen kirjoittaa teemasta Facebookissa näin:
”Nato ja Turkki paljastavat nyt todellisia psykopatian kynsiään... Ei liennytystä havaittavissa. Edes itsepuolustus ei ole Venäjälle enää sallittua?
Mikäli joku löytää järkevän logiikan Naton-Turkin toimista Syyriassa, kertokoot minullekin, samalla kun yhä lisää Nato-voimia ollaan keskittämässä alueelle, mm. Saksasta ja Britanniasta, provokaation aloittanut Nato.maa Turkki uhkaa jo sodalla Venäjää!”

Hänen tekstinsä nousee siitä jo hyvin tutuksi katsantokannasta, että Venäjä on se uhattu ja hyökkäyksen kohde, jonka on vain pakko puolustaa itseään. Kaikki mitä muut maat tekevät sen sijaan on sodanlietsontaa ja russofobiaa. Tämä pyrkimys leimata muiden maiden halu varustaa ja puolustaa itseään aggressiivisuudeksi Venäjää kohtaan on Kremlin propagandan keskeisiä teemoja niin kotimaassa kuin ulkomailla.

Osa venäläiskoneen tiputtamista koskevaa informaatio-operaatiota on myös erilaisten hämärtävien väitteiden jakelu. Tämä taktiikka tuli ikävän tutuksi jo malesialaiskoneen alasampumista selviteltäessä.

Venäjä on siis avannut Turkissa hybridisodan rintaman. Poiketen perinteisestä sodasta siellä käytävien taistelujen voimaa ja laajuutta voi melko pitkälti säätää ja sen voi jopa lopettaa vähin äänin tarpeen tullen. Tämä voi loppua nopeastikin tai luvassa voi olla pitkä ja hivuttava, Naton 5. artiklan alapuolella käytävä, matalan intensiteetin ja kirjavien keinojen sota. Mutta sota yhtä kaikki, sillä väkivalloin toisen valtion tahtoonsa taivuttaminen on olemukseltaan nimenomaan sotaa.