Fennovoiman ihmepelastumisen paluu

Fennovoiman omistajat.

Kuva: Fennovoima

Eilen julkistettiin vihdoin Fennovoiman rakentamislupahakemus. Puuttuvan kotimaisen (EU/ETA) omistuksen yhtiö oli löytänyt Kroatiasta. Kun nimi tuli julki, pölähti internetin parviäly liikkeelle omine tapoineen. Toisaalta hyvin nopeasti singahteli hyvää ja huonoa huumoria, toisaalta sitten maailmalta kerättiin tiedonmurusia. Ne tiedonmuruset, joista kerättiin myös toimituksissa,  herättivät epäuskoa ja suorastaan raivoa sosiaalisessa mediassa. Vaikka somekupla onkin omanlaisensa todellisuus, on näillä reaktioilla kantavuutta myös laajemmin.

Fennovoima on tähänkin asti lähinnä kitkutellut eteenpäin. Sen puolustajatkaan eivät ole siitä Rosatomin mukaan tulon jälkeen olleet ainakaan näkyvästi innoissaan. Hanketta on ajettu eteenpäin melkeinpä häpeillen. Fortumin mukaantulo kirkasti kuitenkin silmiä, sillä sen mukana tulisi osaamista, pääomaa ja ennen kaikkea uskottavuutta. Kun Fortum sitten pisti hankkeen omalta osaltaan ainakin toistaiseksi jäihin, koska ehtona olleet vesivoimakaupat Venäjällä eivät toteutuneet, syntyi syvä hämmennys. Itsestänikin tuntui mahdottomalta, että Fennovoima pystyisi minimaalisessa ajassa löytämään jostain valtavan rahasumman hankkeeseen, jota sitä lähelläkin oleva elinkeinoelämä oli alkanut hylkiä liian riskialttiina ja ilmeisen kannattamattomana. Mutta löytyihän se noin yhdeksän prosentin omistusosuuteen tarvittava 135 150 miljoonaa euroa.

Jos Fennovoimaa arvioisi tällä hetkellä kaupallisena brändinä, jota se myöskin on, niin tilanne on katastrofaalinen. Kun sen yhteyteen liitetään luontevasti sellaisia asioita kuin Sunny Car Center voidaan sanoa, että uskottavuus ja luotettavuus ovat pohjamudissa. Voin vain kuvitella, että juuri tällä hetkellä ei ole kovinkaan hienoa olla Fennovoimassa töissä. Tosin he ovat tässä prosessissa loppujen lopuksi lautapoikia, jotka yrittävät pysyä villisti loikkivan hankkeen selässä miten ikinä pystyvät.

Vaikka uusi omistaja herättäisi minkälaisia tuntemuksia, on muistettava, että nyt on kyseessä enää pitkälti juridinen prosessi. Meillä on laki, jonka mukaan edetään. Poliittinen lupa hankkeelle on jo myönnetty viime syksynä, kun eduskunta äänesti sen puolesta itsenäisyyspäivän aattona. Nyt tarkastellaan vain, että täyttääkö Fennovoiman lupahakemus ne ehdot, jotka sille on asetettu. Jos täyttää, lupa on myönnettävä. Nyt on kyse juridiikasta, poliittinen harkinnanvara on periaatteessa nyt loppu. Toki käytännössä sitä on aina jonkun verran, mutta joka tapauksessa nyt on edettävä hyvin tarkoin lakien ja säädösten mukaan. Vaikka hankkeen uskottavuus näytti ottavan eilen osumaa urakalla, niin oikeasti se otti merkittävän, ehkä jopa ratkaisevan askeleen kohti toteutumista.  Tosin on sanottava, että käy tässä ministeriön harkinnassa miten vain, niin tästä voi olla seurauksena pitkiä ja piinallisia oikeusprosesseja.

Itse luotan täydellisesti elinkeinoministeri Olli Rehniin ja uskon hänen tekevän tilanteessa minkä voi. Mutta laki sitoo hänen kätensä. Tai itse asiassa edellisen eduskunnan päätös sen tekee. Olisikin ollut niin toivottavaa, että tätä keskustelua olisi käyty syvällisemmin viime syksynä, eikä nyt. Nyt kun on myöhäistä.

Poliittisesti tilanne on joka tapauksessa piinaava. Uuden omistajan ilmestyminen tyhjästä ja sen mitä ilmeisin bulvaaniluonne ovat omiaan synnyttämään tunteen huijatuksi tulemisesta. Ydinvoimalan rakentaminen on vakavaa puuhaa ja kun yhtäkkiä pöytään isketään hankkeen pelastajana kerrostaloasuntoa toimistonaan pitävä yritys mukaan kuvioon, niin verenpaine nousee väkisinkin. Uskallan väittää, että eilinen uutinen tulee syömään uskottavuuden ja luotettavuuden Fennovoimalta myös suuren yleisön silmissä. Kesän uutispulan aikana tullaan kroatialaisfirmalla ja sen kytkennöillä Venäjään herkuttelemaan niin pitkään kuin jotain kaluttavaa löytyy.

Aiemminkaan ei suurinta osaa ihmisiä näyttänyt vaivaavan Fennovoiman kytkentän Rosatomin kautta Kremliin ja se tuskin olisi vaivannut siksi tästä eteenpäinkään. Mutta on eri asia kokea joutuneensa petkutusyrityksen kohteeksi. Ja juuri siltä tämä kroatialaisfirman mukaantulo vaikuttaa. Siksi tämä tullee herättämään kovaa painetta kansanedustajia kohtaan. Oman taustansa tälle antaa samaan aikaan käynnissä oleva Kreikka-puljaus. Nyt ollaan herkillä tällaisissa raha-asioissa.

Kansanedustajat ovat juuri pölähtäneet kesälaitumille ja tämä puhuttaa varmasti. Lähipäivinä selviää, minkälaiseksi narratiivi Fennovoimasta muodostuu. Pahimmillaan siitä tulee vihaisen ivan ja pilkan kohde, joka syö hallituksen uskottavuutta rotan lailla. Toisenlaisessa poliittisessa kulttuurissa tämä voisi tarkoittaa eroja tai jopa hallituksen kaatumista. Tosin päätöksen teki edellinen eduskunta ja hallitus, mutta kuten politiikka yleensäkin, on tämänkin asian käsittely vain hyvin rajoitetulta osin rationaalista. Tätä hanketta pystyy täysin uskottavasti arvostelemaan vain Vihreät ja tämän myötä siitä tulee entistä selvemmin opposition johtava puolue. Nykyiset hallituspuolueet ja varsinkin niiden puheenjohtajat ovat hanketta tukeneet ja siksi niiden on poliittisesti äärimmäisen vaikeaa kritisoida tätä uusinta käännettä.

Jokunen rohkea sentään on uskaltautunut hanketta julkisesti puolustamaan, mutta hankalaa se on. Tällä hetkellä kun hanketta puoltavalla politiikolla on sanottavana vain se, että nyt mennään eteenpäin lain mukaan. Jos taas nyt alkaa kriittisesti, varsinkin jos taustalla väikkyy oma jaa-ääni syksyltä, niin se vaikuttaa vain kilven kiillotukselta. Saa nähdä nouseeko hallituspuolueissa sisäisiä oppositioita asiassa. Ydinvoimamyönteisimmässäkin Kokoomuksessa kun on hankkeen huomiotta jätetyn turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden takia merkittävää vastustusta. Se pidettiin viime talven vaikeassa tilanteessa lojaalisti piilossa. Keskustalle ydinvoima taas on ollut aina enemmänkin pragmaattinen asia. Perussuomalaisten kannanmuodostusta on hankalampi arvioida, mutta jos siellä vallan saa ”meitä yritetään taas huijata” -tulkinta, voi kentän paine pakottaa Soininkin liikkeelle, tai edes ottamaan kantaa asiaan.

Pitää muistaa, että Fennovoimasta suurimman osan omistavat suomalaiset, kunnalliset energiayhtiöt. Se tarkoittaa sitä, asia voidaan ottaa jollain tasolla käsittelyyn hyvin monessa paikassa. Veikkaisin, että eilen ja tänään on näissä osakasyhtiöissä käyty keskusteluja, joissa on mietitty, että miten tässä näin kävi. Pitää muistaa, että vaikka Venäjän valtio rahoittaa hankkeen suurimmalta osin ja hyvin edullisin ehdoin, niin aina omistajat kantavat vastuun. Jos rakentamisessa asiat eivät sujukaan suunnitellusti, niin jostain ne lisäpääomat on saatava. Suomalainen kuntatalous ei minun nähdäkseni kaipaisi niitä menoja laisinkaan. Tässä kannattaa ottaa huomioon myös se, että Rosatomin viime aikaiset hankkeet ovat joko myöhästyneet tai jopa lopetettu kesken. Mitähän mietittäisiin Parikkalassa tai Lempäälässä, jos hankkeeseen pitäisi jossain vaiheessa laittaa lisämiljoonia kunnan rahaa. Hankkeesta kun ei pääse enää eroon, vaikka haluaisi, kuten edelleen osakaslistassa kummitteleva Kestra todistaa.

Joka tapauksessa tästä mennään eteenpäin TEM:n selvitystyön myötä. Edelleen tässä on loppujen lopuksi kysymys siitä, että hanke edetessään antaa Venäjälle sellaista vaikutusvaltaa Suomessa, jota nykyisen hallinnon ja nykyisen tilanteen aikanaan ei minusta ole laisinkaan suotavaa antaa.

Selvitystyön valmistumista odotellessa Juha Sipilä ja valtioneuvoston orkesteri esittävät jenkan Kusessa ollaan.