Putinin Auschwitz-puhe

Se, mikä julistetaan pahuudeksi, kertoo kaikkein parhaiten, mihin suuntaan politiikka on menossa. Pahuuden vastustamisella voi tehdä oman toimintansa ymmärrettäväksi ja hyväksyttäväksi paremmin kuin millään muulla tavalla. Jos vielä nostetaan isänmaan etu pyhäksi ja tehdään näin muiden risteävistä tai vastakkaisista eduista pyhää vastustavia eli pahoja, on luotu demonisoimalla viholliskuva.

Pahuus on kuitenkin siitä hankala asia, että se on liian iso juttu jokapäiväiseen käyttöön. Siksi pahuudesta kerrotaan yleensä rivien väleissä tai vihjaillen. Mutta kun oikein kunnollisesta pahuudesta pääsee jossain kohtaa puhumaan ihan luvan kanssa, niin silloin kannattaakin käyttää tilaisuus hyväksi. Sen tilaisuuden käytti Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin pitäessään puheen Auschwitzin vapauttamisen kunniaksi. Ruodin tässä puhetta, joka on hyvä lukea myös kokonaan, ei vain tässä esiintyvät katkelmat.

”It is hard to imagine that real death factories, mass shootings and deportations were a reality of the 20th century, that they were organised in cold blood in what then seemed to be a civilised Europe. Yes, they were planned, organised in cold blood.”

Tässä tärkeintä on se mitä Putin ei muistele. Hän ei muistele, että sisällissodassa ja Stalinin vainoissa Venäjällä oli keinoiltaan hieman erilaisia, mutta vähintään yhtä tuhoisia tapoja hävittää vihollisiksi julistetut ihmiset. Venäjän ongelmien yksi syy on täysin läpikäymättä jäänyt menneisyys. Jos ei ole ymmärrystä tehdyistä virheistä, on tuomittu toistamaan niitä. Sekin tekee osaltaan nykytilanteesta pelottavan.

”However, as history has shown wherever ideas of ethnic or racial supremacy are put into people’s heads and the seeds of inter-ethnic hatred are sown, wherever traditional human values are destroyed and trampled upon, civilisation is quickly and inevitably replaced with barbarity, while peace is replaced with cruel conflicts, war and aggression.”

Tässä Putin kertoo kansalliskiihkoilun, rasismin ja vihankylvön vahingoittavan sitä vaalivaa yhteisöä, sen ajautuessa sitä myötä aggressiivisuuteen ja sotiin. Niinpä.
Tiukalla kurilla ja yhtenäiskulttuurilla on vielä sekin vaikutus, että se tukahduttaa uudistusmielen eri elämänalueilla. Varsinkin liike-elämässä innovaatiot ovat keskeinen menestyksen edellytys. Innovaattorit taas ovat usein ihmisiä, joille kuri ja järjestys ovat myrkkyä. Tämä innovaatioiden nousu palveluiden ja tuotteiden kohdalla on yksi Venäjän talouden kipeästi kaipaamista uudistuksista, ettei se olisi talouden rakenteissaan kehitysmaan kaltainen raaka-ainetuottaja.

”Such crimes do not and should not have a term of limitation. They can be neither forgiven nor forgotten. Any attempts to hush up these events up, distort, ‘rewrite’ history are unacceptable and immoral.
Frequently such attempts cover up the desire to conceal one’s shameful behaviour – cowardice, hypocrisy and treason, and to justify one’s direct or indirect, silent collusion with the Nazis in implementing their criminal policy.”

Tässä Putin hyökkää holokaustin kieltäjiä vastaan, unohtaen toki samalla oman maansa voimakkaasti antisemitistisen historian. Paradoksaalisuutta on myös sillä puolella, kun Venäjän valtio itse aktiivisesti muokkaa kouluissa opetettavaa historiaa. Vaikka mikään historian tulkinta ei ole lopullinen totuus, on siinä iso ero, pyrkiikö historiankirjoituksessa kuvaamaan menneisyyttä mahdollisimman todenmukaisesti vai nykyhetken tarpeisiin sopivasti. Ihan sama koskee muuten journalismia.
Tämä kappale puheessa oli kuitenkin vain johdantoa varsinaiseen tavoitteeseen eli historian väärinkäyttämiseen nykyhetken tarpeisiin:

”However, historical facts are irrefutable. Thus, they show that Banderites and other collaborationists and Hitler’s henchmen were themselves involved in the destruction of the Jewish people, in the destruction of Jews in Lvov, Odessa, Kiev and other Ukrainian towns and cities, while the Nazis in the Baltic states conducted ethnic cleansing in Vilnius and Riga, in Kaunas and Tallinn.”

Banderiitit ovat venäläisessä kielenkäytössä ukrainalaisia natseja. Nimitys tulee Stepan Banderasta, joka oli jyrkän siiven ukrainalainen nationalistijohtaja, jonka kirjaviin ja verenkarvaisiin vaiheisiin kuuluvat muun muassa tuomio Puolan sisäministerin murhasta, yhteistyö natsien kanssa, joutuminen Sachsenhausenin keskitysleiriin ja sodan jälkeen muutto Saksaan pakoon Neuvostoliittoa, jossa KGB myrkytti hänet 1959.
Putin nostaa esiin paikallisten tukemat tai jopa toteuttamat juutalaisvainot ukrainalaisissa kaupungeissa ja Baltian maissa. Ne ovatkin totta. Mutta niin ovat totta vainot lukemattomissa muissakin natsi-Saksan miehittämissä kaupungeissa ympäri miehitettyä Itä-Eurooppaa, myös Neuvostoliitossa. Mutta vain ukrainalaiset, virolaiset, liettulaiset ja latvialaiset hän leimaa pahuuden palvelijoiksi. Ukrainalaiset ovat listalla sodan vuoksi, mutta Baltian maiden nostaminen tähän joukkoon enteilee ikäviä aikoja Suomenlahden etelärannikolle.

”In this connection, I would like to say that as we have just recalled, Russians bore the brunt of the battle against Nazism. Seventy percent of all the Red Army officers and men were Russians, and the Russian people made the largest sacrifice in the name of victory.
However, here within the confines of the Jewish Museum and Tolerance Centre I would like to recall that Jewish citizens of the Soviet Union made an enormous contribution to the victory over our enemy. More than half a million Jews fought in the Red Army, over 40 thousand were members of partisan units. Almost a third of them (27 percent) were volunteers. Almost 200 thousand were killed in battles for their Fatherland.”

Tässä Putin korostaa venäläisten kokeneen suurimmat uhrit natsien kaatamisessa ja sekin on totta. Juutalaisten mukanaoloa tässä halukkaassa uhrivalmiudessa korostetaan tässä tilastojen voimalla. Näin luvullisina faktoina esitetään, että juutalaiset olivat Neuvostoliiton ja Neuvostoliitto juutalaisten puolella, vaikka näin ei historian kaikkina hetkinä ole ollutkaan. Ylipäätään Suuren isänmaallisen sodan aikana helpotettiin kaikkien niiden ryhminen eloa ja oloa, jotka katsottiin tarpeellisiksi sotaponnistusten edistämiseksi.

”As we celebrate this year the 70th anniversary of the Great Victory we will again and again address words of our warmest gratitude to our dear veterans, including those present here, those who gave themselves for the freedom and independence of their Motherland.”

Juutalaisilla oli puheessa isänmaa, Fatherland. Tässä venäläisillä on äidinmaa, Äiti Venäjä, Motherland. En osaa sanoa, mikä tämän eron merkitys on, mutta ero kielenkäytössä siinä joka tapauksessa on. Ja missä on ero kielenkäytössä, on ain myös jonkinlainen ero reaalitodellisuudessa. Sitä onko se ero jollain tavalla positiivinen tai negatiivinen, en osaa sanoa.

”Friends, as we pay tribute, we should look ahead into the future. Crimes similar to the Holocaust should not be repeated. This is our common duty and without exaggeration the most important and pressing task for the entire world community.
True, there has been significant change on the world arena in the past decades. However, we see that antihuman ideas are still alive.
We continue coming across attempts at dividing humankind on ethnic, racial or religious grounds and demonstrations of anti-Semitism, Russophobia and aggressive intolerance of other ethnic groups, cultures and traditions.”

Tässä Putin vihjaa, että toisen maailmansodan kaltainen valtava taistelu pahaa vastaan voi olla edessäkin. Hän myös nostaa russofobian antisemitismin rinnalle, kertoen näin puheen kuulijoille, että se olisi ilmiönä samaa luokkaa kuin juutalaisvastaisuus. Russofobiaakin toki esiintyy inhimillisessä kirjossa, mutta mikroskooppisesti verrattuna lähes globaalliin antisemitismiin. Sen sijaan yhä lujenevaa kritiikkiä Putinin ja Venäjän toimia vastaan esiintyy yhä enemmän.
Israelin valtio käyttää itseensä kohdistuvan kritiikin torjumiseen usein sen etnistämistä. Samaa kuviota rakentaa tässä Putin, ainakin kotiyleisölleen.

”Nazis made use of these primitive instincts back in their times, while now they are used by neonationalists, extremists and terrorists in a number of countries and regions.
We have to counter these threats together, to protect the peace and freedom of the people together, defend the right of states and peoples to choose their own development path.”

Joka tapauksessa tässä Putin maalaa kuvan pahan haltuun joutuneesta maailmasta, jota Venäjän on nyt varustauduttava pelastamaan. Erikseen Putin vielä näkee tarpeelliseksi korostaa valtioiden ja kansojen oikeutta valita omat kehityspolkunsa itse.
En tiedä mitä pahisten luettelossa esiintyvä neonationalisti tarkoittaa, mutta silläkin on varmasti oma sisältönsä ja tarkoituksensa. Sana rantautunee piakkoin Suomeenkin Kremlin kellokkaiden kautta. Toivottavasti pääministeri ei sitten käytä sitä puhuessaan eduskunnalle.

”We all know how dangerous and destructive double standards and indifference to others may be. Take, for instance, the current tragedy in the southeast of Ukraine, where the peaceful population of Donetsk, Lugansk and other towns and cities have been shot for months in cold blood.”

Tässä kuvataan Ukraina tunnottomaksi teurastajaksi, joka rinnastetaan kaikkeen pahaan, jota puheessa on esitetty. Putin tulee näin kuvanneeksi, että Itä-Ukrainassa käydään hyvän ja pahan taistelua. Putinin mielestä erityisen vaarallista ja tuhoisaa on kaksinaismoralismin ja välinpitämättömyyden yhdistelmä. Niinpä.

Uskoisin tämän puheen olevan tarkoitetun nimenomaan venäläisten korville. Siinä kohotetaan kansallishenkeä ja kerrotaan, että meillä on hieno historia, jonka uhreista on syytä olla ylpeä ja joista koko maailman pitäisi olla kiitollinen. Sen sijaan ulkomaailma maalataan ikävillä sävyillä ja uhkaava vastakkainasettelu sen kanssa on lähes vääjäämätön päätelmä puheen sisällöstä.

Kaiken tämän pahuudesta puhumisen keskellä on hyvä muistaa, että Putin itse on myös melkoisen itse pahuus -narratiivin kohde. Erimielisyys vallitsee siitä, että onko hän strateginen nero, jolla on suuri suunnitelma vai ad hoc -pohjalta toimiva, häikäilemättömyydellään tähän asti pärjännyt sohlaaja. Pitää muistaa, että Vladimir Putin ei ole poliitikko siinä mielessä kuin me poliitikot miellämme. Hänellä on ehdottoman epädemokraattisia määriä ehdotonta käsky- ja vaikutusvaltaa; kansanedustuslaitos, lainsäädäntö, tuomioistuimet ja kaikki julkiset ja pääosin yksityisetkin yhteiskunnalliset instituutiot, erityisesti media, taskussaan. Hänellä on kyky ja myös halu  toimia nopeasti ja voimakkaasti. Siksi hän pystyy asioihin, joita emme usko poliitikkojen pystyvän tekemään.

Itse lähden hänen toimintansa tulkinnassa siitä, että hänen tärkeimpänä tavoitteenaan on turvata oma valtansa. Kaikki muu toiminta on sille alisteista. En tiedä tietenkään varmasti pitääkö tämä paikkansa, mutta ainakin se tyydyttävästi selittää tähän astiset tapahtumat ja myös ikävältä nyt näyttävän tulevaisuuden. Tämä tulkinta Putinin sisimmäisestä motiivista avaa myös pelottavia näkymiä. Jos Venäjän talouden näkymät ovat lähellekään niin synkkiä kuin näyttää, voi Putin yrittää jotain epätoivoisen isoa ja tuhoisaa, joka tarjoaa hänelle mahdollisuuden selviytyä. Siksi tällaiset puheet pahuudesta ympäröimässä Venäjää ovat niin huolestuttavia.