Kommentteja Fennovoima-pääkirjoitukseen

Olen purkanut ihmetystäni ja harmitustani Fennovoima-hankkeesta ja sen turvallisuuspoliittisista seurauksista jo monesti. Monet olen suututtanutkin. Varsinkin hankkeen primus motorina toimineen Kokoomuksen väki tuntuu olevan kärmeissään tai vaivautuneesti hiljaa. Varsinkaan päätöksen turvallisuuspoliittista ulottuvuutta ei kukaan puoltajista ole lähtenyt pohtimaan. Tai no, keskeinen argumentti päätöksen tueksihan on, että sillä ei ole turvallisuuspoliittisia ulottuvuuksia. Tosin päätöksen herättämät reaktiot, myönteiset idässä ja negatiiviset lännessä, ovat sisältäneet aina tulkinnan, että päätöksella on kuin onkin turvallisuuspolittinen ulottuvuus. Mutta toki vain muun maailman mielestä.

Koska en ole ainakaan toistaiseksi päässyt keskustelemaan asiasta kenenkään päätöksen puoltajan kanssa kunnolla, niin otanpa argumenttisäkikseni lahtelaisen Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoituksen itsenäisyyspäivältä. Se kuitenkin edustaa minusta hyvin kattavasti Fennovoiman puolustajien argumentointia.

Venäjä-kortti ei kaatanut Fennovoimaa
Pääkirjoitukset 6.12.2014

Edes ydinvoiman vastustajien viimeisenä valttinaan esille nostama Venäjä-kortti ei pelottanut eduskunnan enemmistöä, joka perjantaina hyväksyi Fennovoiman ydinvoimahankkeen periaateluvan täydennyshakemuksen selvin äänestysnumeroin 115-74.

Venäjä-kortti on ilmaisullisesti johdanto natsikortista. Natsikortti tarkoittaa keskustelussa yleensä natsien suhtaumista johonkin asiaan nostamista esiin tai jopa keskustelukumppanin leimaamista natsiksi tai ainakin natsien kanssa samaa mieltä olevaksi. Tässä yhteydessä natsikortti on käsitteellinen leimaus, jolla Venäjän nostamista argumentiksi Fennovoima-asiassa tehdään epäilyttävä. Sillä vihjataan tämän perustelun käyttäjien pitävän Venäjää lähtökohtaisesti epäilyttävänä eli että he olisivat rasisteja.
Saman venäläisvastaisuuden ajatuksen kanssa flirttaili pääministeri Alexander Stubb aiemmin, kun hän moitti keskustelussa esiintyvän russofobiaa. Jota siinä ei todellakaan ollut esiintynyt. Pääministerin lausunto oli muuten minun mielestäni vuoden 2014 pahin poliittisen kielenkäytön kömmähdys. Vielä suuremmaksi kömmähdyksen olisi tosin saanut selittelemällä ja anteeksipyytelemällä. Nyt annettiin mokan kirvellä ja mennä. Mutta ei se jälkiä jättämättä mennyt.

Lopputulos ei siten paljonkaan poikennut niistä luvuista, jotka komeilivat istuntosalin seinällä kesällä 2010, kun Fennovoima sai alkuperäisen periaatelupansa eduskunnalta.
Se on mielenkiintoista, koska runsaassa neljässä vuodessa ovat eduskunnan kokoonpanon lisäksi ehtineet muuttua merkittävällä tavalla myös Fennovoiman voimalan reaktorin teho ja toimittaja sekä ennen kaikkea Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne.

Tässä tulee esiin se, että ydinvoiman puoltajat ovat muutoksista huolimatta pysyneet juoksuhaudoissaan. Tästähän he yleensä moittivat, ihan perustellusti, vastustajiaan. Mutta vastustus onkin yleensä aatteellisempaa, kun ydinvoiman puoltaminen esitetään mielellään pragmaattisena ratkaisuna, jolla ei sen suurempia ideologisia taustoja ole. Mutta tämä tulos ainakin puhuisi sen puolesta, etteivät nämä pragmaatikot ole mieltään muuttaneet yhtään sen enempää kuin idealistisemmat vastustajatkaan.
Tässä kohtaa todetaan myös Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttuneen. Sitä tässä ei sanota, mutta se muutoshan on tapahtunut nimenomaan Venäjän toimien ja niiden herättämien reaktioiden takia.

Hankkeen vastustajat yrittivätkin viime vaiheessa vaikuttaa päättäjiin vetoamalla siihen, että yhteistyö Fennovoiman reaktoritoimittajan ja suurimman yksittäisen omistajan Rosatomin kanssa antaa Suomesta kyseenalaisen kuvan aikana, jolloin EU yrittää pakotteillaan suitsia Venäjän aggressiivista Ukraina-politiikkaa.
Eduskunnan enemmistö ei kuitenkaan antanut Venäjä-kortilla pelottelun vaikuttaa mielipiteeseensä. Se ymmärsi, että ydinvoimala on vuosikymmenten päähän tähtäävä energiapoliittinen projekti, jonka kohtalo ei voi riippua päätösajankohdan turvallisuuspoliittisista suhdanteista.

Tässä ei käy oikein ilmi, että luoko hanke todella mainitunlaista kyseenalaisuutta Suomi-kuvalle vai eikö siitä vaan tarvitse välittää. Tässä tosin viitataan vain mielikuviin, joita syntyy, mutta ei tuoda esiin, että ne mielikuvat asettelevat meidät kansainvälispoliittiselle kartalle. Kekkonen viljeli tästä lainalaisuudesta italialaiselta näytelmäkirjailija Pirandellolta nappaamaansa "niin on, jos siltä näyttää" -sanontaa. Tässä ei myöskään mainita, että toimittajan ja osaomistuksen lisäksi Venäjältä tulee hankkeen rahoitus, Venäjän valtion strategisista vararahastoista.
Pääkirjoitus puhuu, että EU-pakotteet on yrittävät suitsia Venäjän aggressiivista politiikkaa Ukrainan suhteen. Näin annetaan ymmärtää, että muuallahan Venäjä on toki muunlainen. Mutta kun ei se ole. Eihän se tietysti sotaa muualla käy. Mutta asiaa voisi kysyä vaikka virolaiselta poliisilta Eston Kohverilta, jonka Venäjän turvallisuusviranomaiset kidnappasivat rajan yli. Tai kysykää Itämeren ilmatilan tapahtumista tietäviltä. Tai vedenalaisista tapahtumista. Aiemminhan Euroopan turvallisuuspoliittisen tilanteen sanottiin muuttuneen ja jos tähän kytkeään väite Venäjän aggressiivisuudesta vain Ukrainaa kohtaan, saadaan tulokseksi se, että länsi on itse asiassa muuttanut tilannetta.
Verrattuna pääkirjoituksen alkuun, on Venäjä-kortin käyttöä tässä jo kiihdytetty esille nostamisesta pelotteluksi. Se viittaa vielä vahvemmin vastustajien käyttävän ennakkoluuloja Venäjää kohtaan epäreiluna vaikuttamiskeinona. Tämä asetelma pitää sisällään sen ajatuksen, että Venäjä ei tosiaan ole ulko- ja turvallisuuspoliittisesti uhka Suomelle. Puolustuspoliittisesti se kumma kyllä on, sillä Puoiustusvoimien rahoitusta hilattiin syksyllä ylös hyvin laajalla yksimielisyydellä.
Ajatus siitä, että ydinvoimalan pitkä käyttöikä tekisi siitä jotenkin immuunimman maailman menon aiheuttamille ongelmille päätös- ja rakentamisajankohtanaan tai myöhemminkään, on itse asiassa hyvin kummallinen. Mitä tärkeämpi voimalla on ja mitä pidempään se toimii tärkeänä osana suomalaisen yhteiskunnan infrastruktuuria, sitä pidempään se suo vaikutusvaltaa omistajilleen ja muille sen toiminnalle välttämöttämille tahoille. Jos joku väittäisi, että mikä tahansa miljardiluokan teollisuusyritys olisi Suomessa vailla vaikutusvaltaa, häntä pidettäisiin yksinkertaisena. Mutta Fennovoimasta niin väitetään. Fortum on valtavien, ja tässä yhteydessä kasvavien, Venäjä-investointiensa kautta täysin riippuvainen Venäjän hallituksen hyvästä tahdosta. Venäjällä kun on nähty monesti, miten poliittisista syistä on yritys vaihtunut omistajaa hyvin vikkelään, Jukosista ja VKontaktesta alkaen. Jos Fortum yrityksenä toimii taloudellisten etujensa mukaisesti, niin se pyrkii kaikin keinoin miellyttämään Venäjän poliittista johtoa vähentääkseen isoa maariskiään Venäjällä. Tämä yrityksen taloudellinen etu ei kuitenkaan välttämättä ole sama kuin Suomen poliittinen etu. Vaikka valtio siis omistaakin enemmistön Fortumista. Tämä vaikuttaa hyvin absurdilta, koska tämä on sitä. Joku voisi jopa ajatella, että tässä olisi peruste olla myöntämättä lupaa Fennovoimalle, mutta myöhemmin pääkirjoituksessa oikein juhlitaan tätä Fortumin lähtöä mukaan takaamaan hankkeen toteutumista.

Suomalaiset ovat tehneet venäläisten kanssa Loviisassa ydinvoimayhteistyötä hyvin kokemuksin 1970-luvulta asti. Ongelmia ei ole ilmennyt, vaikka itänaapurissa on sinä aikana vaihtunut koko yhteiskuntajärjestelmä.

Loviisassa Neuvostoliitto toimitti suuren osan voimalasta. Paljon tilattiin Saksasta ja itsekin rakennettiin paljon. Idästä ei tullut omistusta eikä rahoitusta. Ja teknologiaakin minimimäärä. On epärelevanttia verrata Loviisan yksiköiden toimintaa Fennovoimaan. Kyse on kaikin tavoin hyvin erilaisesta hankkeesta.

Fennovoiman laitos saadaan käyttöön aikaisintaan ensi vuosikymmenen puolivälissä, jolloin Venäjä voi näyttää aivan toisenlaiselta.

Tässä on sisällä oletus siitä, että Venäjä voi olla parempi paikka ja mukavampi naapuri meille kymmenen vuoden päästä. Putin asettunee ehdolle vuoden 2018 presidentinvaaleissa ja voittaa ne vaalit. Seuraavat ovatkin tässä mainitun kymmenen vuoden päästä. Jos Putin on silloin vielä vallassa, hän joko valmistautuu viidennelle presidenttikaudelleen tai sitten hänen seuraajakseen valittu tekee niin. Demokratisoitumiskehityksestä ei merkkejä ole näkyvillä, päinvastoin.
Itse pidän ikävä kyllä mahdollisena myös sitä, ettei Putin tosiaankaan ole vallassa 2024 ja että Venäjä on  hyvin erilainen kuin nyt. Putinin kaatumiseen tarvitaan lähes valtion romahduksen kaltainen tila, jossa rakenteet rytisevät isosti. Jälki on silloin pahaa ja 90-luvun pelot voivat toteutua. Venäjän talous sisältää niin isoja kysymysmerkkejä, että nopeat ja dramaattiset muutokset voivat toteutua. Maan talouden todellista tilaa kun ei tiedetä kuin Kremlissä ja sielläkin se lienee suurten valtiosalaisuuksien joukossa. Voihan toki myös olla, että levottomuudet on kukistettu kovalla kädellä ja vallassa on kovaotteisempi Putin tai sellainen seuraaja hänelle.

Sitä paitsi kiristynyt kansainvälinen tilanne ei muuta sitä, että Fennovoiman tuottamalle sähkölle tulee Suomessa olemaan tarvetta, jota uusiutuvilla energiamuodoilla ei millään kyetä paikkaamaan, niin suositeltavaa kuin niiden kehittäminen onkin. Ainoa realistinen vaihtoehto on kivihiili, joka ilmaston kannalta olisi surkein ratkaisu.

Sähköntarpeen määrä ja sen kasvu ovat mitä ilmeisimmin kuitenkin asioita, joista ihan asiantuntevillakin tahoilla on erilaisia näkemyksiä. Toki tämä asettelu voi pitää sisällään totuudenkin, mutta se asettaa Fennovoiman käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi. Minulle tämän uskominen on vaikeaa. Aina on vaihtoehtoja. Toki Fennovoima voi olla se taloudellisesti edullisin fossiilisten polttoaineiden ulkopuolinen vaihtoehto, mutta ei taatusti ainoa.

Monesta puoltavasta tekijästä ratkaisevin saattoi loppujen lopuksi olla Fortumin tiistainen ilmoitus lupautua tietyin edellytyksin Fennovoiman osakkaaksi, mikä nostaa yhtiön kotimaisuusasteen niin korkealle, että edelleen voidaan puhua omasta hankkeestamme, joka vähentää riippuvuuttamme tuontisähköstä.

Moniksi puoltaviksi tekijöiksi on tähän mennessä kirjoituksessa esitelty (kelvottomana) verrokkina Loviisan ydinvoimalan toiminta, ajatus siitä, että Venäjä on erilainen kymmenen vuoden päästä ja se, ettei Fennovoimalle ole muita vaihtoehtoja kuin paha, paha hiili. Jos näitä puoltavia tekijöitä on vielä muita, niin mielelläni kuulisin. Tuontisähkö on muuten kiertoilmaisu venäläiselle sähkölle, sillä mehän toimimme nyt jo osana pohjoismaisia sähkömarkkinoita. Ei kai tässä vain vilauteltu Venäjä-korttia?

Isoin näköpiirissä oleva este, mihin hanke voi vielä kompastua, onkin se, että Fortum ei onnistuisikaan pääsemään pääomistajaksi sen himoitsemaan vesivoimayhtiöön itärajan takana. Fennovoiman laitos on kuitenkin venäläisille niin tärkeä jalansija lännen ydinvoimamarkkinoilla, että Fortum mitä ilmeisimmin tulee saamaan haluamansa.

Tässä todetaan Fortumin mukaan lähdön ulkomusiikilliset syyt ja näin epäsuorasti tunnustetaan, ettei Fortumin ole taloudellisesti järkeä lähteä pelkästään Fennovoimaan. Samanhan ovat todenneet melkein kaikki muutkin liikeyritykset jo. Vaikka Rosatom rakentaisi kuinka soivan pelin tahansa täysin aikataulussa Pyhäjoelle, niin se ei pääse lännen markkinoille. Ainakaan ennenkuin Venäjä taas suostuu olemaan kansainvälisen yhteisön jäsen. Siihen menee aikaa ja silloin nykyisenmuotoinen ydinvoimatuotanto on todennäköisesti hiipunut merkittävästi. Vaihtoehtoisten energialähteiden osuus kasvaa teknologioiden ja tehojen kehittyessä. Siksi tämä referenssiajatuskin on vähintäänkin puolivillainen selitys Rosatomin halulle tulla Suomeen.

Sen jälkeen hanke olisi valtiovallan puolesta enää rakennuslupaa vaille valmis. Siinä yhteydessä ratkaistavaksi noussee myös kuuma kysymys laitoksen ydinjätteen loppusijoituspakasta.

Jos nytkin on perusteltu lupaa sillä, ettei Venäjälle voi antaa kieltäytymisen muodossa epäluottamuksen litsaria, niin rakennusluvan myöntämättä jättäminen olisi loukkauksena vielä pahempi laatuaan. Sama koskee loppusijoitusta. Siitä on nyt väännettävä vaikka väkisin sopu, koska enää ei voida ilman valtavaa poliittista hintaa kaataa hanketta oikeastaan millään syyllä. Suomella on Fennovoima nyt housuissa ja nähtäväksi jää kuinka kauan se lämmittää.