Ukraina muuttaa meitäkin

Ukrainan kriisin käänteitä suuntaan ja toiseen tapahtuu jatkuvasti ja välillä tuntuu, että Venäjän federaation presidentti pyörittää lännen edessä kuppipeliä, jossa ylösalaisin olevien kuppien alla on jossain (ehkä) se löydettävä asia. Tähän asti on nostetun kupin alla ollut aina tyhjää. Eteenpäin kulkevan kriisin loppua ei vielä ole näkyvissä, mutta joitain seurauksia voi jo vetää esiin.

Tarpeettomaksi tuomittujen paluu

Maailman muuttuessa tahtovat monet asiat muuttua tarpeettomiksi. Ukrainan tapahtumat ovat tehneet taas tarpeelliseksi ison nipun asioita: Ulkopolitiikkaa johtavan Suomen tasavallan presidentin, Naton ja nimenomaan alkuperäisessä merkityksessään aluepuolustajana, ylipäätään aluepuolustuksen eri maiden puolustusvoimien tehtävänä, Venäjän tutkimuskohteena sekä Suomessa myös yleisen asevelvollisuuden. Ylipäätään kasvavat puolustusmenot olivat vieraita ajatuksia lähes kaikissa Euroopan maissa vielä viime syksynä. Nämä kaikki Putin palautti toiminnallaan arvoonsa.

Turpo-osaamisen merkitys

Suomalaisten poliitikkojen ei juuri ole tarvinnut turvallisuuspolitiikkaan panostaa vuosikymmeniin. Laillinen ja poliittinen presidenttivetoisuus kantoi kauan Kekkosen ajan jälkeenkin ja EU on osaltaan vähentänyt turpo-osaamisen tarvetta.

Nyt vaikuttaa silä, että suomalaisissa puolueissa ollaan jäykistytty tilanteessa. Ansiokkaat puheenvuorot ovat vähissä ja useimmat tuntuvat olevan hiljaa, koska ovat oppineet niin selviävän vähimmällä. Mutta nyt ei ole aika olla hiljaa, nyt on aika puhua ja käydä läpi kansakunnan mahdollisuuksia. Niin tai näin, seuraava eduskunta päättää väkisinkin isoista asioista turvallisuuspolitiikassa. Toivon äänestäjien iskevän sen mukaan painetta ehdokkaille. Tavallaan he ovat sen jo tehneetkin, sillä uskon viime aikojen kannatuskyselyiden muutosten takana olevan osittain myös ulko- ja turvallisuuspoliittisia vaikuttimia.

Kriisi hillitsee populismia

Suomessa Perussuomalaiset ovat menettäneet kyselytutkimuksissa kannatuksestaan kevään ja kesän aikana merkittävän siivun. En tiedä onko vastaavaa kehitystä muualla, mutta minusta on päivänselvää, että protesti ja vakava kriisi sopivat huonosti yhteen. Moni hakee tässä kohtaa turvallisempaa ratkaisua, sillä suurin osa populistipuolueista on kuitenkin vallankäytössä kokemattomia ja saattavat ajaa vastustaa asioita, jotka epävarmuuden myötä ovat kasvattaneet suosiotaan. EU on monen ymmärryksen mukaan kovasti paljon enemmän tarpeellinen Suomelle nyt kuin oli vuosi sitten.

Liittoutumisen kannatus ja sieto kasvaa

Nato-gallupeissa on ollut merkittävää liikettä kannatuksen puolelle, mutta silti selvä enemmistö kansasta vastustaa Nato-jäsenyyttä. Kun yhdessä kysyttiin, että olisiko valmis hyväksymään valtiojohdon ehdottaman Nato-jäsenyyden, niin luku olikin paljon korkeammalla. Tämä vihjaa minusta oman intuititoni kanssa samansuuntaisesti, että huomattavan paljon enemmän ihmisiä on nyt valmiita sietämään Nato-jäsenyyttä, vaikkei siitä pitäisikään. Putinin uhka tuntuu niin kovalta.
Puolustuslitto Ruotsin kanssa on suositumpi vaihtoehto. Moni vain ei ole tajunnut sitä, että ollakseen merkityksellinen, on puolustuksellisen yhteistyön oltava valtioliittotasoa. Välillä järjettömiä piirteitä saava suhtatuminen Ruotsiin esim joukkueurheilussa kertoo siitä, ettei sekään kaikille ihan ongelmaton vaihtoehto ole.

Venäjän uskottavuus

Venäjän federaatio on pistänyt kaiken peliin diplomatiassa ja informaatiosodassa. Ainahan vaikuttamistyössä kaunistellaan, yksinkertaistetaan ja välillä oikeastaan valehdellaankin, kun jätetään jotain olennaista kertomatta. Mutta Venäjän toiminta on on ollut suorastaan silmitöntä. Se ei ole tyytynyt vain kaunistelemaan, vaan paukuttaa tulemaan vakavalla naamalla niin isoja valheita, että niitä niitä tekee mieli uskoa ihan vaan sen takia, ettei tunnu mukavalta, jos ydinasevalta on valmis valehtelemaan noin silmittömästi.
Luotettavuuden rapautuminen ei ole vain imagokysymys. Se on taloudessa ja kaupankäynnissä aina keskeisen ennakoitavuuden ydin. Valehtelemalla näin Venäjä tekee itsestään vähemmän mielenkiintoisen kumppanin paitsi kansainvälisessä politiiikassa myös kaikilla muillakin elämänalueilla, mukaan lukien talous.

Euraasin unioni on mennyttä

Putinin projekti perustaa Euraasian unioni kamppailemaan vaikutusvallasta Kiinan ja EU:n kanssa on nyt syvällä kuusikossa. Ukrainan piti olla olennainen osa unionia, onhan se iso maa ja slaavilainen veljeskansa. Putinin kovakätinen reaktio Ukrainan kääntymiselle länteen voi osaltaan selittyä myös Euraasian unionin tärkeydellä.
Mutta kyllä sen hankkeen sieltä kuusikosta saa ajan myötä poiskin hinattua, jos se vain tuntuu järkevältä panostukselta. Toivottavasti ei kuitenkaan tällä nyt valitun voimapolitiikan mallilla.

Euroopan turvallisuusjärjestelmä

ETYK sinetöi Euroopan maiden rajat aikanaan ja sen niiden siirteleminen asevoimin on tuntunut mahdottomalta ajatukselta jo pitkään. Mutta niin vaan Venäjä niitä siirsi ja tuntuu jatkavan sitä siirtämistä tai ainakin naapurinsa suvereniteetin rujoa loukkaamista.
Kun aseet ovat nyt taas eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keinovalikoimissa, niin yhdessä rajojen kunnioittamisen murtamisen kanssa se tekee mantereestamme yhä arvaamattomamman. Seuraava tasapainotila voi olla monen ikävän ja tuhoisan mutkan takana.