Rauhanliikkeen reformaatiota

Vanhan hokeman mukaan kenraalit käyvät aina edellistä sotaa, mutta vielä enemmän sitä (vastaan) käy tällä hetkellä rauhanliike. Samaan aikaan kun koen rauhanliikkeen itselleni tärkeäksi aatteelliseksi taustayhteisöksi, koen, että se ei pysty reagoimaan maailman tapahtumiin tällä hetkellä niinkuin pitäisi. Olen kirjannut tähän teesejä niistä asioista, joissa katson rauhanliikkeen tarvistevan uudistumista.

Ilman reformaatiota jää rauhan asia sattumanvaraisemmin hoidetuksi. Nämä ovat tietysti vain ja ainoastaan omia mielipiteitäni, mutta toivon ne otettavan vakavasti ajattelemisen aiheeksi. Osa saattaa olla jopa turha huolia ja olen vain tietämätön asioiden laidasta. Mutta haastan joka tapauksessa kaikki rauhan asialla olevat näistä ajatuksista keskustelemaan.

Tässä kirjoituksessa esittämäni huomioni ja väitteeni koskevat nimenomaan poliittista rauhanliikettä ja ovat luonnollisesti mitkä enemmän, mitkä vähemmän yleistäviä. Vaikka suurin piirtein kaikkiin kohtiin onkin löydettävissä sekä vahvistavia että vastaanpanevia esimerkkejä, niin en juurikaan tee tekstissä selkeyden takia varauksia suuntaan tai toiseen.

Rauhanliikkeellä tekstissä tarkoitan paitsi virallisia organisaatioita, ennen kaikkea upeita, aktiivisia ihmisiä, jotka tuntevat kuuluvansa rauhan puolustajiin ja toimivat sen mukaan. Rauhanliikkeen poliittisen puolen ymmärrän nimenomaan kansalaismielipiteeseen ja päättäjiin vaikuttamisena. Se vaikutustyö vaatii onnistuakseen oikeita välineitä, oikeaa sävyä ja oikeita viestejä. Tässä yhä levottomammaksi yltyvässä maailmanajassa ei rauhaa helpompaa myytävää pitäisi ollakaan. Mitä useampi kuulee ja ymmärtää rauhan sanoman, sen parempi maailma.

1. Uudetkin sodan muodot on tunnistettava

Sota uusiutuu jatkuvasti, etsien tehokkaampia tapoja lyödä vihollinen ja päästä sodan syynä olevaan poliittiseen tavoitteeseen. Samaan aikaan kaikki sodan muodot luolamiesten ensimmäisistä kahakoinneista lähtien ovat olemassa ja ikävä kyllä myös käynnissä jossain päin maapalloa.

Uusin tulokas on hybridisota, jossa yhdistetään erilaisia ei-aseellisia keinoja asevoimaan tai sillä uhkaamiseen. Itse uskon ihmiskunnan siirtyneen tällä hetkellä päättymättömän verkostosodan aikaan. Kyber, informaatio, talous ja monet muut kamppailun välineet ovat jatkuvasti käytössä, luonnollisena osana kansainvälistä vuorovaikutusta. Rauhanliike ei toistaiseksi ole osannut suhtautua näihin. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tästäkin syystä osoittautunut kovaksi palaksi rauhanliikkeelle.

Sodat mielletään yhä edelleen voimakkaasti kansa- tai liittokuntien välisiksi, mutta itse asiassa valtaosa käynnissä olevista konflikteista on jonkinlaisia sisällissotia. Vaikka sisällisodassa voi olla mukana paljonkin ulkopuolisia, niin useimmiten niiden synty on hyvin pitkä, maan sisäinen prosessi. Samoin on niiden jälkeinen jälleenrakennus, varsinkin, jos sodalla on ollut proxy-luonnetta. Tuloksina näistä sodista on joka tapauksessa heikkoja tai romahtaneita valtioita, jotka säteilevät väkivaltaa ja epävakautta ympärilleen Siksi rauhanliikkeen olisi haistettava nämä tilanteet jo ennenkuin aseet puhuvat. Sen jälkeen kaikki on paljon vaikeampaa.

2. Rauhan viestiä on tiivistettävä

Vaikka asioilla on linkkinsä ja kytkentänsä, niin liian pitkälle ulottuvat taustat vain sotkevat kuvaa. Tässä saattaa olla kyse siitä, että yliopistoväellä on ollut  rauhanliikkeessä aina merkittävä asema. Heille suuret kokonaisuudet ja syvyys ymmärryksessä ovat luonnollisia asioita. Mutta tehokkaassa viestinnässä, josta vaikuttavassa rauhanliikkeessä on pitkälti kyse, täytyy asioista löytää päällimmäiseksi se kaikkein olennaisin. Rauha on myytävä ajatus siinä missä moni muukin. Vaikka kaikki liittyy kaikkeen, niin kaikesta tai edes kovin paljosta ei pidä kerralla yrittää kertoa.

3. Annetaan vasemmistolaisuuden olla

Maailmassa on tällä hetkellä pääasiassa kaksi talousjärjestelmää: demokraattinen markkinatatalous ja autoritäärinen markkinatalous, joista jälkimmäistä edustavat ennen muualta Venäjä ja Kiina. Rauhanliikkeen vahva vasemmistolainen perimä jo 1800-luvun lopulta asti saa monet sen piirissä vierastamaan edelleen markkinataloutta. Tästä on syntynyt vahva markkinatalouden vastainen, vasemmistolainen juonne rauhanliikkeen toimintaan.
Kyllä markkinatalous on kritiikkinsä ansainnut, mutta katson sen kritiikin olevan rauhan viestin viemisen yhteydessä yleensä turha ja olennaisesta pois vievä taso. Suurin osa ihmisistä on ainakin toistaiseksi hyvin tyytyväisiä markkinatalouteen ja jo siksikin se sen kritisointi kannattaa tehdä muissa yhteyksissä.

4. Kaiken nielevä antiamerikkalaisuus on typerää

Oli sota tai vääryys lähes mikä tahansa, on monien huulilla pikaisesti luettelo Yhdysvaltain synneistä. Kyllä, ne ovat erittäin lukuisat. Ovat olleet sitä ja todennäköisesti tulevat olemaankin. Yhdysvallat on ainakin toistaiseksi maailman voimakkain valtio, joka toimii imperiumin tavoin sekä hyvässä että pahassa. Mutta kun Yhdysvallat toimii väärin, niin käydään sen kimppuun. Kun joku muu toimii väärin, niin ei käydä Yhdysvaltojen, vaan tämän väärintekijän itsensä kimppuun.  Antiamerikkalaisuuden liittäminen lähes kaikkeen mahdolliseen, mitä maa päällään kantaa, on turhaa ja vahingollista. Se jopa tuntuu estävän toimimisen rauhan hyväksi silloin, kun joutuu asettumaan ns. samalle puolelle USAn ja/tai Naton kanssa.

5. Pienempikin voi olla paha

Ennen sotia käyneet kansakunnat oli tavallaan helppo asettaa voimansa mukaisesti järjestykseen. Kun pieni ja iso sotivat, oli turvallista olettaa, että kyse oli lähes aina isomman aggressiosta pienempää kohtaan. Konna oli silloin se isompi valtio. Talvisota oli hyvin kirkas esimerkki tästä ja myös käynnissä oleva sota Ukrainassa noudattaa tätä asetelmaa.

Perinteisen sodankäynnin ajasta on kuitenkin siirrytty asymmetriaan, mutta hämmentävällä tavalla ovat sympatiat edelleen lähtökohtaisesti helposti pienemmän osapuolen puolella. Asymmetrisessä sodankäynnissä voi pieni ryhmä olla hyökkäävä osapuoli, vaikka vastassa olisi minkälainen jättiarmeija. Toisaalta myös tällaisia uhkia vastaan käytävä terrorismin vastainen sota on monin tavoin ongelmallista. Mutta myös terrorismissa/asymmetrisessa sodassa osapuolia on kaksi ja kumpaakin on arvioitava toimiensa, ei voimasuhteiden perusteella. Toiminnan motiivien ymmärtäminen (ei siis hyväksyminen) kuuluu myös isoille, ei vain pienille.

6. Informaatiosodassa ei ole sivullisia

Aktiivinen rauhanliike on myös aktiivisesti viestivä rauhanliike. Ja jos viestii aktiivisesti jostakin kriisista, konfliktista tai sodasta, on käytännössä yksi sodan osapuoli, koska informaatio on yhä merkittävämpi rintama. Tämän myöntäminen ei tarkoita, että asettuisi välttämättä pelksätään jommalle kummalle puolelle.

Rauhanliikkeen ja rauhan asialla olevien tehtävänä sodissa on kuunnella, keskustellla ja olla lähtemättä mukaan vedätyksiin. Toisaalta rauhanliikkeen tehtävänä on pitää kiinni totuudesta. Kun nykyään jatkuvasti hoetaan, ettei esimerkiksi Ukrainan tilanteesta saa tolkkua mikä on totta ja mikä ei, niin siinä voisi olla yksi tekemisen paikka. Faktantarkistus on tehokas keino vaikuttaa keskusteluun, parhaimmillaan jopa pelote, jolla pidetään sodan osapuolten viestintää tolkullisemmalla tasolla.

Sosiaalisen median myötä vaikuttamistyö on siirtynyt paljolti kaduilta eri palveluihin. Kylttiä voi nykyään heiluttaa helpommin ja usein jopa tehokkaammin Facebookissa tai Twitterissä. Rauhanliikkeen on oltava taitava viestijä, joka osaa hyödyntää eri välineiden ominaispiirteet ja saa jakamisen kulttuurin kautta äänensä kuuluville laajasti.

Viestit on myös laadittava pitäen vahvasti mielessä sen, että tärkein kohderyhmä ovat he, keillä ei oikeastaan ole vielä kantaa asiaan. Rauhanliikkeellä on muiden aatteellisten organisaatioiden tapaan tapana viestiä välillä aivan kuin väliä olisi vain tosiuskovien mielipiteillä. Keskenään samanmielisten kilvoittelun tuloksena on missä tahansa asiassa kovin helposti tavallisemmalle ihmiselle vierasta, pelottavaa tai huvittavaa viestintää. Ei pidä kisailla puhdasoppisuudessa, vaan rauhan ajatusten leviämisellä vähän miedommassa muodossa mahdollisimman laajalle.

7. Maanpuolustuksessa on tehtävää

Perustulaissamme on säädetty kaikille velvollisuus osallistua maanpuolustukseen. Perinteisesti rauhanliike on pitänyt visusti hajurakoa maanpuolustukseen, varsinkin tietysti sen aseelliseen puoleen. Kun sodan luonne on nyt muuttunut vastakkain iskevistä sotaväen yksiköistä paljoon muuhunkin, on ainakin minun mielestäni aika arvioida miten rauhanaate ja maanpuolustus voisivat löytää toisensa kumpaakin hyödyttävällä tavalla.

Asevaraiseen turvallisuuteen ei tarvitse keskittyä, koska henkinen, materiaalinen ja toiminnallinen resilienssi tarjoavat paljon tehtävää. Jos minä saisin päättää, ja voisin siihen rahat osoittaa, niin koko ikäluokka koulutettaisiin puolustamaan maata. Osa koulutettaisiin nykyiseen tapaan tekemään sitä aseellisesti, mutta enemmistölle riittää tehtävää muuallakin. Yhteiskunnan kyky kestää poikkeusolosuhteita kun tulee olemaan yhä merkittävämpi osa uskottavaa maanpuolustusta.


#rauhaakiitos