Hiljentynyt rauhanaate

Eurooppalaiset rauhanliikkeet ovat olleet Ukrainan tapahtumista jotakuinkin hiljaa. Suurimmat protestit ovat olleet ukrainalaisten itsensä järjestämiä ja muutoin protestointi Venäjän halllituksen toimintaa vastaan on ollut erittäin heikkoa.Yhdysvaltain uhkailut ja sitten sotatoimet Irakia vastaan saivat liikkeelle satoja tuhansia ihmisiä ympäri Eurooppaa. Nyt puhutaan vain tuhansista. Tätä hiljaisuutta on ihmetellyt mm. Husein Muhammed osuvassa kolumnissaan.

Yksi syy hiljaisuudelle on varmasti rauhanaatteelle myönteisten ihmisten keskuudessa voimakkaana elävä altavastaajan suosiminen. Ollaan heikomman puolella. Tätä narratiiviä Venäjä on käyttänyt taitavasti hyväkseen informaatiosodassaan puhuessaan lännen uhasta. Yhdysvaltain toimet nähtiin vain maan taloudellisten ja poliittisten etujen ajamisena ja sellaiset sodat ovat erityisen tuomittavai. Venäjä taas kertoo käyneensä taisteluun padotakseen uhan, joka siihen kohdistuu lännestä. Puolustautuminen on niin kovin paljon hyväksyttävämpää. Itse tosin näen tämän uhan kohdistuvan lähinnä Putinin valta-asemaan, sillä kansalaisyhteiskunta, oikeusvaltio ja aito demokratia mieliiteenvapauksineen ovat Putinin vihollisia. Sitä vihollisuutta hän on jo pitkään todistanut teoillaan.

Helsingissä rauhanjärjestöt järjestivät yhdessä kaksiosaisen mielenosoituksen, aamulla Ukrainan ja illansuussa Venäjän suurlähetystöllä. Joensuussa paikallinen rauhanryhmä järjesti keskustelutilaisuuden, jossa pari tuntia käytiin läpi tilannetta eri näkökulmista. Itse sain osallistua tähän keskusteluun ja ainakin itselleni tilaisuus oli tärkeä. Erilaiset näkemykset avartavat horisonttia, joutuu testaamaan omaa ajatteluaan ääneen puhuessa ja olennaista on myös puhuminen ylipäätään. Se keventää mieltä ja saa perspektiivin paremmin kohdalleen. Siksi tarvitsisimme tällaisia tilaisuuksia, joissa voitaisiin yhdessä ajatella asioita. Viihteeksi tarkoitettu Ajankohtaisen Kakkosen teema-ilta ei ole siihen tarkoitukseen kovinkaan hyvä.

Osaltaan rauhanaktiivien hiljaisuudessa kyse on varmaan myös siitä, että (lähes) kaikki tietävät, ettei Putiniin voida vaikuttaa kansalaismielipiteellä, läntisellä varsinkaan. Johtaja, joka talloo surutta oman kansansa näkemyksiä ja oikeutta esittää niitä rankaisematta, ei piittaa tippaakaan siitä mitä täällä hänen toiminnastaan kansalaistasolla ajatellaan. Suomessa haluttomuudessa tuomita Venäjän toimia voi kyse olla myös ihan perinteisestä suomettumisesta, jossa varotaan kaikkea, jonka kuvitellaan loukkaavan tai edes harmittavan Venäjää. Kun tällaista poltiiikkaa kuitenkin harjoitettiin vuosikymmeniä, niin se ajattelutapa elää varmasti edelleen. Itse olen olut haistavinani tällaista menneisyydestä ammentamista keskustalaisissa, vasemmistolaisissa ja perussuomalaisissa mielipiteissä.

Jos haluaa ehdottomasti pitää kiinni rauhanomaisesta ajattelusta tässä tilanteessa, liukuu helposti velvoittamaan sekä länttä että itää lopettamaan aggressio. Kuitenkin sitä aggressiota on harjoittanut lähes yksinomaan Venäjä, mutta sen myöntäminen tuntuu olevan hankala pala. Mieluummin kaivetaan esiin se tuttu ja turvallisen USAn tuomitseminen sen teoista vesittämään suhtautumista Ukrainan silpomiseen ja painostamiseen. Myös päätään nostavat äärioikeistolaiset liikkeet itäisessä Euroopassa muodostavat monille syyn olla asettumatta Ukrainan puolelle. Tämä on minulle yhtä hankalasti avautuva riippuvuussuhde kuin Venäjän toimien oikeuttaminen Yhdysvaltojen vääryyksillä eri puolilla maailmaa. Sitäpaitsi eurooppalainen äärioikeisto on jo pitkään lämmitellyt välejään Putinin hallintoon.

Tottakai lännelläkin on näpit pelissä Ukrainassa. Mutta kyllä minun mielestäni on hyväksyttävää se, että eri toimijat kilpailevat väkivallattomin ja mahdollisimman avoimin keinoin kansainvälisestä vaikutusvallasta. Haluan romanttisesti ajatella, että kansakunnan on saatava olla vapaa valitsemaan suuntansa ja vaikka myös sitten tekemään virheensä. Ukrainassa niitä virheitä on jo tosin tehty niin urakalla, että jos se kiintiö olisi jo täynnä. Venäjälle kyllä sopii Ukraina, jonka yhteiskunta on syistä ja toisista heikko.

Joka tapauksessa toivon, että eurooppalainen rauhanliike löytää taas selkärankansa ja nousee vastustamaan Putinin hallinnon pyrkimyksiä samalla tarmolla kuin aikoinaan vastutettiin Yhdysvaltain pyrkimyksiä George W. Bushin johdolla.