Ihminen tapaa ottaa mallia ja oppia kaikenlaisissa asioissa kavereiltaan. Johonkin rajaan asti sama pätee myös valtioihin ja niiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Suomen vanhoja kavereita ovat Ruotsi, muut Pohjoismaat, Baltian maat, Saksa ja Iso-Britannia. Venäjän kanssa on kaveerattu paljonkin, mutta ei sen kanssa oikeasti kavereita voi olla. Se vaatisi kovin toisenlaista Venäjää. Tai ainakin toisenlaista hallitusta Venäjälle.
Paras kaverimmehan on kaikesta huolimatta Ruotsi. Ruotsillahan on ollut helpompaa ja he ovat nauttineet jonkinlaisesta NATOn ulkojäsenyydestä jo varmaan jostain 50-luvulta. Tällä hetkellä maa kouristelee suuren ulko- ja turvallisuuspoliittisen krampin kanssa. Minä, ja jotkut muutkin, epäilemme, että sitä kouristelua on käynnistelty sen toivossa, että tuloksena putkahtaa jäsenhakemus NATOon. Reilu kaksikymmentä vuotta sitten Ruotsin vähintään puoliyllättävä jäsenhakemus Euroopan Unioniin pakotti suomalaiset ihan tosissaan käsittelemään asiaa. Jäsenyyshän siitä tuloksena oli. Ei olisi minusta mitenkään mahdotonta että nyt kövisi samoin. Tai ainakin kansanäänestykseen asti edettäisiin tasatahtiin. Tai en minä tiedä, onko asia Ruotsissa menossa kansanäänestykseen, Suomessahan asiasta on ainakin presidentin kanta, tosin vaalikamppailun ajalta.
Tanska, Norja ja Islanti ovat niin pitkään olleet NATOn jäseniä, että se on ikäänkuin itsestäänselvää. Joviaalit pohjoismaiset kaverimme oppivat kylmän sodan vuosikymmeninä olemaan Pohjoismaisen yhteistyön yhteydessä liittoutumisestaan hiljaa, etteivät vain olisi hankaloittaneet liittoutumattomien kaveriensa asemaa. Tanskalainen Anders Fogh Rasmussen on tällä hetkellä NATOn pääsihteeri ja hänen lienee taustansa vuoksi helpompi käydä keskustelua ruotsalaisten ja ehkä suomalaistenkin kanssa. Luulisin, että muilla Pohjoismailla ei ainakaan Ruotsin jäsenyyttä vastaan ole mitään. Ruotsin ja Suomen mahdollisen NATO-jäsenyyden myötä esim. Lapin puolustus muuttuisi hyvin nopeasti yhteispohjoismaiseksi rakenteeksi.
Baltian maille olisi varmasti etua, että myös Itämeren pohjoinen rannikko olisi saman puolustusliiton hallussa. Baltian maille sopii ihan kaikki, mikä suojaa niitä venäläisten pyrkimyksiltä. Ruotsi ja Suomi sentään voivat teeskennellä NATOn uusien kriisinhallinta- ja muiden kansainvälisten ulottuvuukisen olevan tärkeänä syynä kiinnostukseen, mutta piskuiset Viro, Latvia ja Liettua haluavat nimenomaan sen 5. artiklan suojan.
Meidän entinen paras kaverimmehan on Saksa, joka maailmansodan jälkeen on kärjistäen sanottuna kieltänyt itseltään kaikenlaisen itsenäisen turvallisuuspolitiikan. Nytkin Saksa on ehdoton ykkönen Euroopan Unionissa taloudellisen voimansa takia, mutta sen valta turpo-hommissa on ainakin varsin pinnallisen näkemykseni mukaan ihan toista luokkaa kuin suurin piirtein kaikissa muissa asioissa. Saksa maksaa historiansa velkaa näinkin. Mutta kyllähän se aktiivisuus sieltä esiin tulee, sen täytyy tulla. Yhdysvallat hivuttanee itseään pois Euroopasta ja se suorastaan pakottaa Saksaa aktivoitumaan puolustuspoliittisissa kysymyksissä. Minulla ei ole harmainta aavistusta miten ja millä suunnilla se tapahtuu.
Iso-Britanniaan meillä on ollut etäinen, mutta varsin ystävällismielinen suhde hyvin pitkään. Ja kauppakumppaninahan se on erittäin tärkeä. Anglo-saksisen kulttuurin voittokulku 50-luvulta lähtien on tuonut Iso-Britannian jatkuvasti lähemmäs. Meille tämä maa on kuitenkin nimenomaan eurooppalainen kumppani, kun taas sen suhdetta lähes koko muuhun maailmaan värittää brittiläisen imperiumin vaikutus. Britit ovat ajautumassa sisäisiin vaikeuksiin EU-vastaisuuden ja Skotlannin itsenäisyyspyrkimysten kanssa. Heille NATOssa on varmaan kysymys heidän atlanttiseen ulottuvuuteensa kuuluvasta erityissuhteesta Yhdysvaltojen kanssa. Jos sitä ei häiritä, niin se lienee briteille tärkeää.
Nyt tässä lienee sitten odoteltava, että putkahtaako Ruotsista jäsenhakemus NATOlle ja mitä sitten tapahtuu. Ruotsin ja Suomen kannattaisi tätä keskustelua käydä nyt yhdessä ja ehkä sitä kulisseissa käydäänkin. Mutta ehkä kansat otetaan siihen mukaan vasta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti