Avoin kirje presidentille

Arvoisa Tasavallan presidentti,

esititte valtiopäivien avajaisissa lupauksen toistuvasta, merkittävästä ulkopoliittisesta fundeeraus-tapahtumasta. Se on minusta aivan loistava idea. Traumaattinen suhteemme ulkopoliittiseen keskusteluun vaatii ehdottomasti uusia tapoja käydä tätä maan ja kansan kannalta olennaista keskustelua. Rohkenisin tässä esittää muutamia ajatuksia tämän tapahtuman suhteen. Olen toki vain politiikan penkkiurheilija ja melkoinen harrastelija ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mutta uskon rikkoihin rokassa näinä yhä avoimempina aikoina.

Syvyys ja laajuus

Normaalisti seminaareissa kootaan auditorioon kootaan väkeä, se kuuntelee, ehkä vähän keskusteleekin ja se on siinä. Lehtijuttu saattaa tulla ja vaikeasti ymmärrettäviä powerpointteja vaikeasti löydettäville verkkosivuille. Minä toivoisin tapahtumalta ulottuvuuksia, joiden avulla keskustelua käytäisiin tapahtumaa ennen, sen aikana ja myös  jälkeenpäin. Kouluissa, verkossa, kirjastoissa, kaikkialla. Näin mahdollisimman moni voisi osallistua tai seurata keskustelua. Tässä on opettelemista, sillä avoimuus on haastavaa ja työtä vaativaa. Paasikiven-Kekkosen-linjan oheisvahinkona meidät kansalaiset kun on jätetty kovin sivuun näistä asioista. Vuosikymmenet meille vakuutettiin, että maan isät tietävät mitä tehdä ja miksi ja siksi keskustelu olisi vain silkkaa epäluottamusta heitä kohtaan. Siksi meillä on paljon oppimista näissä asioissa jo tiedollisestikin.

Konsensusta ei keskustelussa tarvita

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että asioista löytyy konsensus ja erilaiset näkemykset joustavat yhteisen näkemyksen hyväksi. Mutta aito ja elävä keskustelu vaatii eri mieltä olemista. Säästetään se konsensuksen haku päätöksentekoon ja annetaan keskustelun loimuta iloisesti erimielisenä. Se toki vaatii keskustelijoilta avointa mieltä ja suopeaa henkeä.

Osallistujat

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen uskottavuus on vaatinut tähän asti tummaa tai sotilaspukua. Minä toivoisin, että tähän keskusteluun saataisiin sekä itse tilaisuudessa että muuallakin mukaan muunkinlaisia ihmisiä. Kirjavammille ihmislle voi myös olla mahdollista esittää räväkämpiä ajatuksia, jotka virallisempien henkilöiden suusta voisivat olla hankalia.

Lopuksi

Jos tämä Teidän suunnittelemanne tapahtumasarja lähtee käyntiin ja se osaltaan opettaa meitä suomalaisia uudestaan puhumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, olette jo siinä jättäneet arvokkaan jäljen Suomen historiaan. Jään odottamaan suurella mielenkiinnolla ja kovin odotuksin tätä tapahtumaa.

Janne "Rysky" Riiheläinen