Maanpuolustuksesta keskusteleminen on maanpuolustusta

Kukapa olisi uskonut, että Suomessa puolustuspolitiikka ja sitä myötä tietysti turvallisuuspolitiikka olisi kuuma puheenaihe. Venäjän heikkouden ja sisäänpäin kääntyneisyyden aika on ohi, itäblokin purkautumisen jälkeinen järjestys manner-Euroopassa on vakiintunut, mutta Suomi ja Ruotsi ovat vähän hukassa, sillä maiden erilaiset puolueettomuudet tuntuvat nyt jopa entistä hankalammilta uskottavilta ylläpidettäviltä. Kun tähän samaan kehykseen isketään talouden ja teknologian aiheuttamat muutospaineet aseellisen maanpuolustuksen rakenteissa, niin keskusteltavaa piisaa.

Maanpuolustuksesta puhumiseen kehitimme kylmän sodan ja suomettumisen aikana eräänlaisen pintapuheen, jossa varsinaiset asiat vain annettiin ymmärtää. Toki ammattipiireissä puhuttiin ja puhutaan varmasti edelleen suoraan, mutta virallinen puhe on edelleen hyvin kuumaa puuroa kaartelevaa. Ei olisi noista turvallisuuspoliittisista asiakirjoista kovinkaan vaikeaa vetää johtopäätöstä, jossa todeta, että Suomea kohtaan ei ole sotilaallista uhkaa näkyvissä. Sitten logiikka kulkisikin niin, että mitäs näitä valtion varoja vaikeina aikoina Puolustusvoimiin käyttää. Kun tällaista logiikkaa esittää julkisesti joku muukin kuin perinteinen rauhanjärjestö-osasto, niin tiedetään, että nyt on ilmassa monenlaisia ajatuksia. Tässä ajatuksen äärellä on keskustalaisen Karjalan Maan entinen päätoimittaja ja nykyinen Karjalaisen toimittaja Pekka Puustinen.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ammattilaisten puheenvuorot ovat edelleen olleet kovin harvassa. Aktiivipalveluksessa olevat sotilaat keskustelevat jonkin verran nimimerkkien takana, mutta kyllä tässä yhtä suorasanaista everstiä mukaan keskusteluun kaivattaisiin. Poliitikot eivät asiaan koske pitkällä tikullakaan, sillä muutosten tekeminen ja siihen liittyvät hankaluudet on ulkoistettu RKP:lle ja sen puheenjohtajalle. Haglund on pärjännyt tähän asti itse asiassa erinomaisesti tilanteessa, jossa kansan maanpuolustustahdosta nousevat näkemykset ja reaalimaailman vaatimukset ovat kovin erilaisia.

Toki tähän kaivattaisiin myös vahvoja näkemyksiä siitä, mitä voisimme tehdä maanpuolustuksen hyväksi aseettomasti. Tietyllä tavalla tuo Kyberturvallisuusstrategia oli hyvin pitkälti sitä, mutta itse ainakin jahtaan ajatuksia ja ideoita, jotka olisivat muutakin kuin firmoilta ostettavia palveluja tai maanpuolustusjärjestöjen perinteistä puuhaa.

Mutta avoin maanpuolustuksesta keskusteleminen onitse asiassa maanpuolustusta, sillä silloin on mahdollista löytää yhdessä myös uusia, toimivia ratkaisuja.