Maa-, ilma-, meri- ja mediavalvonta

Konfliktien ja ylipäätään kansainvälisten suhteiden maailmaan on siis muodostunut yhä enemmän tilaa vihamieliselle toiminnalle lievästä painostuksesta halvaannuttavaan cyberhyökkäykseen. Yhteistä näille kaikille keinoille on niiden väkivallattomuus. Heti kun aseet jolain tasolla puhuvat, ollaan jo perinteisemmässä konfliktissa. Rajanveto ei tietnkään ole helppoa, sillä tänä päivänä on mahdollista vaurioittaa vaikkapa kunnallistekniikkaa pahemmin ja laajemmalti hyvin toteutetuilla verkkohyökkäyksillä kuin ns. strategisilla pommituksilla.

Mutta olennaista on, että miten Suomi löytää keinot selvitä ihan siinä entisessä paikassa idän ja lännen välissä. Meille suomettumisen aika antoi ikäänkuin hyvät pohjat pelata jatkuvan paineen alla, mutta siitä herkkyydestä ei taida olla jäljellä kuin Juhani Suomen herkkähipiäisyys. Joka tapauksessa olemme jonkinlaisessa asemassa suhteessa Venäjään, joka on ollut ja tulee aina olemaan luonteeltaan imperiumi. Se hakee oman luonteensa mukaisesti jatkuvasti suurempaa vaikutusvaltaa reuna-alueillaan ja paaluttaa naapureilleen ehtoja niiltä pahemmin kysymättä. Ne ehdot syntyvät paitsi Venäjän omista tarpeista ja tavoitteista, myös siitä, että mikä on järkevää. Suomen puolustusdoktriinihan on levännyt maailmansodan jälkeen sen varassa, että tulisi aivan liian kalliiksi vallata asevoimin tätä maata.

Dosentti Johan Bäckmannin toimintaa voidaan tulkita vaikkapa neuvostoliittolaiseen sukellusvenetoimintaan rinnastaen. Pistetään sukellusvene lähestymään aluevesiä ja rannikkoa, etsimään heikkoja kohtia valvonnasta ja jos jää kiinni, niin siitä selvitään jollain puolinololla nootilla. Bäckmann oli, tai ainakin olisi voinut olla, eräänlainen operaatio, jossa kokeillaan suomalaisen yhteiskunnan kykyä puolustautua tällaisia disinformaatio-operaatioita vastaan.

Ulkoministeriöllä meni kohtuuttoman kauan rakentaa viikonloputkin kattava valvonta Bäckmannin disinformaatiolle, mutta nyt sellainen lienee olemassa. Valvomme siis herkeämättä ilmatilaamme, merialuettamme, maarajojamme ja venäläistä mediaa. Nyt dosentti on ollutkin hijaa, mutta epäilemättä valmistelee jo seuraavaa operaatiotaan.

Tällainen kamppailu putoaa perinteisessä turvallisuuspoliittisessa ajattelussa jonnekin asevoimien ja ulkopolitiikan väliin. En ole vakuuttunut, että sen enempää PV kuin UM ovat oikeita paikkoja kehittämään ja pitämään yllä tällaisen maanpuolustuksen valmiutta. Sotilaat ajattelevat kuin sotilaat ja diplomaatit niin kuin diplomaatit. Noihin hommiin tarvitaan viestinnällistä herkkyyttä, yllättäviä näkökulmia, kulttuurien ja kielten osaamista ja ennen kaikkea kykyä puhutella ihmisiä. Kaiken muun hyvän päälle, tässä etsittävät keinot ovat sellaisia, että ne pitävät maidemme ja kansojemme välit kunnossa. Karkeasti ottaen venäläiset turistit ovat selkein mahdollisuutemme vahvaan kasvuun edes jollakin elinkeinoelämän alueella. 

Mutta jossain näissä maisemissa saattaa hyvinkin piileskellä se etsimäni väkivallaton maanpuolustus.