Suunnanottoa NATO-option avulla

Suomella ei ole nyt selvää, julkilausuttua turvallisuuspoliittista linjausta tulevaisuuteen. Tämä on minun mielipiteeni. Tiukkaa linjaa meidän ei onneksi tarvitse ottaa YYA-sopimuksen malliin. Mutta jotenkin meidän on jäsennettävä itsemme tähän maailmaan ja pystyttävä kertomaan itsellemme ja muille sen jäsennyksen tuloksista. Tästä tuloksesta voisi käyttää vaikka nimitystä turvallisuuspoliittinen suunta. Suunta on riittävän väljä ilmaisu, mutta kuitenkin kertoo tahtotilasta, ei vain reaktiokyvystä.

Suunnan selvittäminen tapahtuu ennen kaikkea analysoimalla toimintaympäristöämme ja siihen vaikuttavia tekijöitä nyt ja tulevaisuudessa. Se analyysi pitää pilkkoa erilaisiin alaotsikoihin ja loppujen lopuksihan päätös on poliittinen. Mikään suunta ei ole pelkästään hyviä asioita meille tuova, vaan kaikissa kuviteltavissa olevissa ratkaisuissa on huonot puolensa ja riskinsä. Mutta sitähän politiikka on, mahdollisimman fiksujen päätösten tekemistä tulevaisuuden suhteen.

Kattavaa analyysiä on hankala tehdä pala kerrallaan ja siksi olisi otettava jokin kiintopiste, jonka kautta asioita järjestetään. Minä ehdotan siksi kiintopisteeksi Suomen mahdollista NATO-jäsenyyttä ja sen seurauksia. Itse vastustan NATO-jäsenyyttä, mutta se tarjoaa reaalimaailmaan sidotun tavan tarkastella asioita. Liian pitkälle viedyt skenaariot ja jossittelut voivat sisältää mitä vaan, mutta ottamalla analyysin pohjaksi tietty reaalimaailman rakenne, saadaan työskentelyyn ryhtiä. NATO on myös kiinnittynyt monipuolisesti muihinkin kuin sotilaallisiin ulottuvuuksiin, joten sen avulla on mahdollista käsitellä myös poliittisia ulottuvuuksia.

Mahdollinen NATO-jäsenyys sopii minusta lähtökohdaksi myös siksi, että itse ajattelen pelkän ein johtavan todennäköisesti jäsenyyteen. Tässä analyysissä on toki oltava kaksi puolta eli mitä jäsenyys vaatii ja toisaalta myös mitä sotilaallisesti liittoutumattomana pysyminen vaatii. Myös muiden maiden, erityisesti tietysti Venäjän, reaktiot sekä jäsenyyteen että sen ulkopuolella pysymiseen on mietittävä.

En ole yhtään varma mitä tästä tulee tai tuleeko mitään, mutta jotainhan tässä on tehtävä. Tätä keskustelua voi käydä tässä blogin kommenteissa, avaamassani Facebook-ryhmässä tai minulle suoraan voi laittaa näkemyksiä välitettäväksi keskusteluun. Tämä viimeisin vaihtoehto siksi, että uskon monella sellaisella, joiden ei käytännössä ole jostain syystä suotavaa osallistua julkiseen keskusteluun, olevan aiheeseen sanottavaa. FB-ryhmä on nyt sisällöltään suljettu, mutta ajattelin muuttaa sen kohtapuoliin kokonaan salaiseksi, jolloin se ei näy lainkaan hauissa eikä siihen kuuluminen ole näkyvissä.

Tämän työn lopputuloksena ajattelen jonkinlaista lyhyehköä ja kansantajuista listausta erilaisista asioista. Tällä hetkellä ympäri maata tehdään kuntaliitosselvityksiä, joihin kuuluu olennaisena osana uhkien ja mahdollisuuksien hahmottaminen. Jotain samantyyppistä voidaan tässä tehdä. Ja kun lista on valmis, niin vääjäämättömästä puutteellisuudestaan huolimatta vie se keskustelua eteenpäin.

Ensimmäisenä askeleena työskentelyssä olisi laatia lista asioista, joiden suhteen analyysiä on tehtävä. Vapaaehtoiset kädet ylös, isänmaa kutsuu.